Viime aikoina on järjestetty sen seitsemät seminaarit ja forumit työn ja elämän saattamisesta parempaan tasapainoon. Varsinkin pienten lasten äitejä EU-Euroopan pisimmät työajat rassaavat kohtuuttomasti. Moni on lähtenyt kokonaan työstä ja palannut uupuneena kotiin. Pienipalkkaisille on mielin määrin tarjolla osa-aikatyötä, mutta suuripalkkaisemmissa töissä osa-aikaiseksi pääsy on usein kiven takana.

Työn jakamista koskeva tutkimus osoittaa kuitenkin, että saman työn jakaminen kahden ihmisen kesken tuottaa paremmat tuloksen. Työn jakaminen ei tietenkään ole ihan sama asia kuin osa-aikatyö. Siinä kaksi työntekijää sopii keskenään työn jakamisesta ja kantaa yhdessä vastuun sen tekemisestä. Mutta kotityön ja lastenhoidon raskauttamille pienten lasten vanhemmille se sopii siinä kuin osa-aikatyökin.

Työn jakamisjärjestelyt ovat kaksinkertaistuneet kahden viime vuosikymmenen aikana, Britanniassa on nyt jaossa kaikkiaan 200 000 työpaikkaa. Perinteisesti työtä ovat eniten jakaneet sihteerit ja sairaanhoitajat, mutta viime aikoina käytäntö on levinnyt. Eniten töitä jaetaan tällä hetkellä pankki- ja finanssialalla, uuden tekniikan piirissä ja julkisissa palveluissa. Aivan viime aikoina on alettu jakaa yritysjohtajahommiakin.

Jakamisesta hyviä kokemuksia

Alan asiantuntijoiden mukaan mikä tahansa työ kelpaa jaettavaksi.

Työn jakoa kokeilleet työnantajat ovat tutkimuksen mukaan yleensä tyytyväisiä tulokseen. Työntekijät ovat motivoituneempia, kun he saavat tehdä työtään aikana, joka sopii heille paremmin. Kahdet aivot samassa työssä lisäävät selvästi myös luovuutta.

Lyhyet työajat pitävät mielen virkeänä ja ruumiin kunnossa, poissaolot sairauden takia ovat työn jakamisen jälkeen huomattavasti vähentyneet. Kaikki nämä edut voittavat reippaasti työn jakamisesta koituvat haitat ja kustannukset.

Yleensä yhden tietokoneen sijasta on hankittava kaksi, ja yritysjohdon on johdettava kahta alaista yhden sijasta. Työntekijöiltä työn ositus vaatii kykyä yhteistyöhön ja luottamusta työtoveriin. Partnereiden on uhrattava hiukan aikaa toistensa perehdyttämiseen työasioissa, mistä tosin selvitään usein parilla puhelinsoitolla.

Vaikein ongelma on löytää uusi sovelias partneri, jos parivaljakon toinen osapuoli on lähdössä muualle. Jos uutta partneria ei löydy, työnjaon jäljellejäänyt osapuoli on yleensä siirretty osa-aikatyöhön tai takaisin kokopäivätyöhön. Monet työnjakosopimukset on tehty riippuvaisiksi siitä, että sovelias parivaljakko on käytettävissä.

Työn jakaminen työttömyyttä parempi

Jos työttömyys taas lisääntyy kasvun hidastumisen tai taloustaantuman takia, pitäisi muistaa, että työttömyys jää vain tilapäiseksi. Edessä on joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin työvoimapula, joka johtuu väestörakenteesta. Kaikki mahdolliset ihmiset olisi siksi pidettävä työssä ja niin kauan kuin mahdollista eikä ketään saisi päästää syrjäytymään.

Essexin yliopiston tutkimus paljastaa, että työn syrjään, vaikka kuinka pieneksi ajaksi kiinnijääneet pääsevät laman jälkeen verrattomasti nopeammin takaisin jaloilleen. Varsinkin vanhemmasta väestä osa täysin työttömiksi jääneistä syrjäytyy lopullisesti pitkäaikaistyöttömiksi, varhaiseläkeläisiksi tai Britanniassa työkyvyttömyysavustuksen saajiksi. Suomessa on arvioitu, että me vieläkin maksamme osan veroistamme laman seurauksien takia.

Työn jakaminen tai osa-aikatyö ovat psykologisesti ja sosiaalisesti paljon parempia keinoja ja niitä pitäisi valtionkin tukea tilapäisesti työttömyyden kaudella täydellisen työttömyyden sijasta. Britanniassa työttömyys alkoi 90-luvulla vähentyä osa-aikatyön ansiosta. Hollannissa työajan lyhennys ja osa-aikatyö johtivat alhaiseen 2,5 prosentin työttömyyteen. Ranskassa on vähemmän osa-aikatyötä, ja siksi kaiketi myös enemmän työttömyyttä kuin Britanniassa ja Hollannissa. Mutta siirtyminen 35 tuntiin 39 tunnista on lieventänyt työttömyyttä ja parantanut tutkimuksen mukaan huomattavasti ranskalaisten elämää nimenomaan tasapainottamalla paremmin työn ja muun elämän rinnakkaineloa. Sen vaikutus tuottavuuteen on ollut neutraali tai positiivinen.

Eeva Lennon
Lontoo