Eija Hietanen

anha kansakouluajoilta mieleen jäänyt hokema — oppia ikä kaikki — tuli mieleeni, kun eräs poliitikko kertasi sapattivuoden aikaisia kokemuksiaan. Poliittisten opetusten lisäksi hän oli huomannut arkisiakin asioita, alkaen kodin ja koulun yhteistyön tärkeydestä. Suomessakin olisi voinut tämän oppia.

Ihmisten maailmat ovat toki erilaisia. Vaikka Suomi on Euroopankin mittakaavassa kulttuuriltaan kovin yhtenäinen maa, voi täälläkin erilainen arki opettaa uusia asioita. Itse sain monta ahaa-elämystä viettäessäni tänä kesänä elämäni tähän asti pisimmän yhdenjaksoisen ajan maaseudulla. Toisenlaisessa arjessa omat itsestäänselvyydet asettuivat kyseenalaisiksi.

Arjen kokemuksia ei voi nostaa ainoaksi oikeaksi totuudeksi. Yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa jokainen päättäjä, vaikuttaja ja järjestö joutuu kuitenkin tekemään työtä sen eteen, että esiin nostettavat ja ratkaistavat asiat todella parantavat ihmisten elämän laatua. Erityisen tärkeää tämä on meille ay-liikkeessä. Jäsenten on voitava nähdä, että toimillamme on suoraa vaikutusta arjen paineiden helpottumiseen.

Arkiset asiat, kuten vaikkapa se, miten ehtiä ajoissa päiväkotiin hakemaan lasta tai sanovatko työtoverit aamulla huomenta, saattavat vaikuttaa koko työpäivän kulkuun tai työmotivaatioon. Ne eivät ole asioita, joilla noustaan otsikoihin tai joista tulee suuria työmarkkinapolitiikan kysymyksiä. Ne eivät myöskään ole vain yksittäisen työntekijän ongelmia, vaan niihin voidaan työmarkkinapolitiikalla vaikuttaa.

Ay-liikkeen strategioita ja tavoitteita laadittaessa todelliset arjen ongelmat hukkuvat helposti hienojen käsitteiden ja monimutkaisten lauseiden taakse. Kesäkuinen SAK:n edustajakokous teki työelämän kehittämiseen liittyen linjauksia tulevalle edunvalvonnalle. Nyt meillä on sadan kohdan ohjelma, joka edellyttää toimia niin keskusjärjestössä, jäsenliitoissa, ammattiosastoissa kuin myös työyhteisöissä.

Tavoitteiden runsaudessa on pidettävä pää kylmänä ja aika ajoin on palattava peruskysymyksiin. On kysyttävä, mikä on varsinainen ongelma, jotta löydämme ongelmaan oikean ratkaisun. Jos töistä on vaikea ehtiä ajoissa päiväkotiin, on mietittävä, onko ongelmana liian joustamaton työaika vai huonosti toimivat työjärjestelyt. Ratkaisu voi ongelmasta riippuen löytyä työaikamääräyksien muuttamisesta tai työjärjestelyjen kehittämisestä työyhteisöissä.

Erilaisia edunvalvontastrategioita tarvitaan. Työyhteisössä oleviin ongelmiin ja tuotannon järjestämiseen liittyviin asioihin vaikuttamisen ei aina ole nähty kuuluvan luontevasti ay-liikkeen rooliin. Työelämän kehittämistoimintaan osallistumista on usein pidetty lähinnä välineenä työpaikkojen turvaamiseksi tai palkkatason parantamiseksi. Mutta onko työyhteisöjen kehittämisellä itseisarvoa edunvalvonnassa?

Ainakin ohjelmissa on. SAK:n tavoitteena on työelämä, jossa työntekijällä on mahdollisuus kehittyä, vahvistaa ammattitaitoaan ja vaikuttaa sekä omaan työhönsä että työpaikkaansa. Myös monella jäsenliitolla on samansuuntaisia tavoitteita.

Tavoitteiden toteuttamiseen ay-liikkeellä on monia keinoja käytettävissä. Valtakunnalliset työelämän kehittämisohjelmat, orastava paikallinen sopiminen ja yhteistoimintamenettelyt antavat näitä mahdollisuuksia. Reunaehto on, että voimme aidosti hyväksyä työyhteisöistä lähtevät ratkaisut, vaikka ne eivät valtakunnan tasolta katsottuna aina vaikuta oikeilta.

Hiljainen hyväksyntä ei kuitenkaan riitä. Suomalaisen työelämän laatu on ongelmineen, työvoiman ikääntymisineen ja koulutustason nousuineen valtavien muutosten kourissa. Työpaikkojen kehittämistyö saattaa pirstoutua yksittäisiksi hankkeiksi, joiden saavutuksia ei laajemmin hyödynnetä. Lähivuosina SAK:kin on luomassa uutta konseptia suomalaisen työelämän tulevaisuudelle. Arkisen kehittämistyön avulla ja ohella.