Kuntoa kuntiin

Nokialla ei kuitenkaan ole jääty toimettomiksi, ei ennen tutkimusta eikä varsinkaan tutkimuksen jälkeen. Kaupungin sosiaalijohtaja Hanna Ahonen on kuntatyöntekijöiden työhyvinvointia edistämään perustetun Tukeva-projektin yhdyshenkilö.

– Emme lähteneet hankkeeseen vain sairastavuuden tai sitä selvittävän tutkimuksen vuoksi, vaan työn suorittamiseksi mahdollisimman hyvin sekä kaupungin henkilöstön hyvinvoinnin edistämiseksi. Mutta ilman muuta tutkimus ja sitä seurannut julkisuus vauhdittivat asiaa. Huoli tuloksista ja parin vuoden takainen lehtikirjoittelu haastoi kehittämistyöhön, kertoo Hanna Ahonen.

Työnohjaus avainasemassa

Nokialla on selvitetty työvoiman määrää ja laatua, työaikaa eri puolilta ja työpaikkojen ilmapiiriä. Tutkimusten tuloksena on arvioitu kustannustehokkuuden ja palvelujen järjestämisen suhdetta sekä työilmapiirin puutteita, mm. osallistumista ja vaikuttamista. Mutta ennenkaikkea on luotava edellytykset koko henkilöstölle tehdä ammatillisesti hyvää työtä täysipainoisesti.

– Jo nyt voidaan sanoa, että vuorovaikutusta työpaikoilla on pystytty kehittämään. On käynnistetty työpaikkakohtaiset kehittämispäivät, jotka on määrä järjestää ainakin kerran vuodessa. Mielestäni olemme päässeet hyvään alkuun, vaikka työkulttuurista johtuvia eroja eri työpaikoilla on, jatkaa Ahonen.

Oleellinen osa työkulttuurin kehittämistä on työnohjauksen kehittäminen kaikissa työntekijäryhmissä. Koulutettu on, mutta opitun viemisessä käytännön työtilanteisiin on kehittämistä. Tavoitteena Nokialla on, että esimiehet ovat alaisiaan tukevia, kannustavia, oikeudenmukaisia ja työpaikan sisäistä vuorovaikutusta edistäviä. Myös esimies- ja työnantajaportaan takana eräissä monissa suurissa linjauksissa vaikuttava kunnallinen luottamushenkilöiden joukko on saatava tämän prosessin piiriin.

Sosiaalijohtaja Hanna Ahonen on varovainen arvioidessaan tutkimuksen ja Tukeva-hankkeen tähänastisia vaikutuksia henkilöstön hyvinvointiin ja sairastavuuteen. Nokian kaupunki sijoittaa700 000 markkaa vuodessa Tukeva-hankkeeseen, summa vastaa 700 sairauspäivän kuluja työnantajalle.

– Vaikutukset sairastavuuden määrään ja laatuun eivät näy likimainkaan heti, vaan ehkä vasta vuosien päästä. Jatkamme työtä Kunta8-hankkeessa ja sen antavien tulosten pohjalta, Hanna Ahonen sanoo.

Lisää käytännön toimenpiteitä

Nokian kaupungin tuntipalkkaisten työntekijöiden pääluottamusmies Pentti Ojala ihmettelee sairastavuustutkimuksen tuloksia kahdesta syystä. Ojalan mielestä näin suuri sairastavuus on mysteeri, johon ei ole täyttä vastausta saatu.

– Ehkä tutkimus ei ole täysin vertailukelpoinen, sillä eräiden paikkakuntien hyvät tulokset saattavat selittyä sillä, että saneerausten ilmapiirissä ei uskalleta kertoa kaikkia epämiellyttäviä asioita. Mutta pääosin tutkimus tukee työntekijöiden arkisia kokemuksia, arvioi Pentti Ojala.

Hänen mielestään työnantajapuoli ei ole Nokialla eikä muuallakaan ottanut tutkimuksen tuloksia riittävän vakavasti. Esimerkiksi sairauslomista pitäisi Ojalan mielestä puhua avoimesti, eli ketkä ja mistä työpisteistä sairastavat ja miksi.

– Tällöin korjaustoimet voitaisiin kohdistaa oikein ja tehokkaasti. Henkilöstöpolitiikan vaikutus työuupumukseen pitää selvittää kunnolla. Nythän uusia työntekijöitä ei ole palkattu eläkkeelle siirtyneiden tilalle.

Pentti Ojala kertoo, että Tukeva-hanketta kohtaan on myös kritiikkiä. Tämän taustalla ovat kokemukset monista aikaisemmista tutkimuksista ja hankkeista, jotka ovat jääneet hyödyntämättä. Esimerkiksi yhteistoimintaryhmät toimivat jossakin hyvin, jossakin huonosti.

– Tietenkin myös työntekijäpuolen on katsottava peiliin, mutta päävastuu muutoksesta on työnantajalla, sillä eihän työntekijöillä ole päätösvaltaa. Motivaatio työpaikan kehittämiseen on laskenut, koska työntekijöiden perusteltuja esityksiä ei riittävästi huomioida. Tehdään niin kuin käsketään, vaikka olisi tarvetta toimia toisin.

Hannu Oittinen

Suomen noin 450 kunnassa on tehty jos jonkinlaista tutkimusta milloin mistäkin asiasta. Iso osa tutkimuksista tulee ja menee sen kummemmin jälkiä jättämättä, jopa keskustelua synnyttämättä. Osa kolahtaa kohdalleen, saa aikaan puhetta ja toimintaa, parhaimmillaan tuloksiakin.

Yksi vipinää kunnissa aiheuttanut tutkimus on pari vuotta sitten julkistettu kuntien työntekijöiden sairastamista selvittävä Missä kunnossa kolmannelle vuosituhannelle, joka on osa edelleen jatkuvaa Kunta8-tutkimusta. Tutkimuksen tekijä on Työterveyslaitos ja tutkitut kunnat ovat Turku, Vantaa, Oulu, Raisio, Nokia, Valkeakoski, Naantali ja Virrat. Tutkimus on laajin kunta-alan henkilöstön hyvinvoinnin kartoitus, joka on alansa laajimpia myös kansainvälisesti.

Köyhää saa olla, kunhan on puhdasta

Vuodesta 1993 vuoteen 1997 mennessä sekä miesten että naisten sairauslomapäivät lisääntyivät kaikissa tutkituissa kunnissa sekä kaikissa ikä- ja ammattiryhmissä. Vuonna1993 miesten sairastamisen vuoksi menetettiin keskimäärin 12,1 päivää työvuotta kohti, vuonna 1997 13,9 päivää, naisten vastaavat luvut ovat 15,2 päivää ja 17,3 päivää. Nousuprosentit olivat miehillä 15 ja naisilla 13, mikä merkitsee keskimäärin puolen päivä kasvua vuotta kohti.

Mistä tällainen ei-toivottu kehitys sitten johtuu? Vaikka kuntien henkilöstö on ikääntynyttä säästöistä johtuvan henkilöstöpolitiikan vuoksi, ei sairastamisen kasvu tutkimuksen mukaan aiheudu ikääntymisestä. Todennäköisempiä syitä ovat kulttuuriset ja organisaatioon liittyvät tekijät. Tätä käsitystä tukevat mm. tutkittujen kuntien väliset sairastavuuserot.

Vuonna 1997 tehty kysely työpaikkojen ilmapiiristä paljasti mielenkiintoisia ja yllättäviäkin eroja. Epävarmuus työsuhteissa ei ollut niin merkittävä tekijä kuin vaikutus- ja osallistumismahdollisuudet sekä työpaikan yleinen ilmapiiri.

Kuvaava esimerkki on Nokian kaupunki, jossa henkilöstön sairastavuus oli korkeinta tutkittujen kuntien joukossa. Valkeakosken ohella työsuhteet koettiin turvallisimmiksi juuri Nokialla, jossa työpaikan ilmapiiriin liittyvät tekijät olivat huonoimmat.

Ikä ei haittaa, henki vaikuttaa

Työelämän laatu oli tutkimuksen mukaan keskimäärin parhainta pienissä kunnissa ja huonointa suurissa kunnissa. Hyvinvointipalvelualoilla (opetus, sosiaaliala ja terveydenhuolto) kuntien välisiä eroja ei juuri ollut, mutta mm. teknisillä aloilla ja rakennusalan töissä eroja oli. Erojen syiksi tutkimus nosti kaksi keskeistä tekijää eli kunnan byrokraattisuuden asteen ja sairauspoissaolojen riskin.

Tutkitut kunnat ovat kukin tavallaan yrittäneet ratkoa henkilöstönsä hyvinvointia ja työpaikkojen ilmapiiriä.

Tutkimuksessa hyvin menestyneet Raisio, Virrat ja Valkeakoski ovat ottaneet opikseen aiemmista selvityksistä työelämän laadusta ja työntekijöiden terveydestä. Esimerkkinä Raisio, joka haluaa olla hyvä työnantaja, koska sillä varmistetaan hyvä henkilökunta, mikä puolestaan on edellytys hyvien palvelujen tuottamiselle.

Yhteistä tutkituille kunnille on, että ne viime vuosikymmenellä niiden henkilöstöstrategiat olivat jotakuinkin samanlaiset. Lamavuosina väkeä vähennettiin sijaisten käyttöä supistamalla, laman jälkeen työvoimaa lisättiin sijaisia lisäämällä. Vakinaisissa työsuhteissa tehtävä työ on laman jälkeen supistunut kaikissa tutkimukseen kuuluneissa kunnissa. Väki kunnissa on ikääntynyt, mutta se ei ole sairastavuutta lisännyt. Sen sijaan työpaikkojen hengen ja yleisen ilmapiirin rapautuminen lisää selvästi sairastavuutta.

Mutta elämä kunnissa jatkuu, niin myös tuota elämää analysoiva tutkimus. Kunta8-tutkimus tulee etsimään vastauksia lähinnä kolmeen kysymykseen. Ne ovat: miten huolehtia henkilöstön hyvinvoinnista parhaalla mahdollisella tavalla, mitkä toimenpiteet ovat tällöin tärkeimpiä sekä millaiset muutokset ja kehityskulut ovat seurauksiltaan haitallisimpia.

HO