Ollaan Vaasa & Vaasan leipomossa, Lapin Pakarissa Kiimingissä, vartin päässä Oulusta. Leivän tuoksu siellä saa yhtä paljon vettä kielelle kuin lauantai mummolassa ennen vanhaan. Mutta muutapa perinteistä yhteistä tuntemuksiin ei liitykään. Pakari on viimeisen päälle nykyaikainen leipää ja pullaa leipova teollisuuslaitos, joka antaa työn noin 80:lle henkilölle. Kiimingissä tehdään alusta loppuun 80 prosenttia tuotteista, loppuosa piipahtaa vain paistumassa. Toimitilat ovat käytössä vasta kolmatta vuottaan.

Leipomot ovat läpikäyneet melkoisen myllerryksen. Käsityö ei pidä enää mukana kilpailussa. Ihmisnyrkki koskettaa taikinaa suurissa tuotantolaitoksissa enää harvoin. Leivän ja pullan tekoon on tullut tehokkaita tuotantoketjuja, kehitys on vienyt keskittymisen suuntaan. Koneet leipovat.

Uuden, tehokkaan, kilpailukykyisen Pakarin suunnittelussa olivat mukana myös työntekijät. Heitä kuunneltiin työpaikan koneistus- ja sisustusvaiheessa, mikä ei suinkaan ole itsestäänselvyys joka yrityksessä. Myönteisiä kokemuksia tuli ja oppia muidenkin otettavaksi.

"Ei vislaa pönttö vielä"

– Uskallan sanoa, että "minun pönttöni ainakin vislaisi jo aika pahasti" ja stressi olisi tehnyt tehtävänsä kiireen tiimellyksessä, jos me työntekijät emme olisi voineet vaikuttaa uuteen työpaikkaamme. Tuskinpa monessakaan yrityksessä on kuunneltu henkilöstöä tilojen ja koneiden suunnitteluvaiheessa niin paljon kuin meillä. Näin kehuu Lapin Pakarin työsuojeluvaltuutettu Kalevi Soini.

Pakari ja sen työntekijät päättivät siis panna kerralla kaiken kuntoon. He käynnistivät projektin, joita veti ylitarkastaja Päivi Suorsa, joka oli virkavapaalla Oulun työsuojelupiiristä. Aika pitkälle he pääsivätkin työsuojelurahaston tukeman kehittämistyön turvin.

– Kokemuksiamme ja asiantuntemustamme käytettiin oikeasti hyväksi. Leipomoiden riesoja ovat aina olleet jauhopöly, melu ja kuumuus. Kaikki nämä riesat pienenivät. Valaistusta lisättiin, samoin mattoja ja mm. jalkojen kuormitusta vähentäviä seisoma-alustoja, Soini sanoo.

Hänen luettelonsa projektin hyödyistä jatkuu esimerkillä laatikoiden pesulaitteesta.

– Ei tiennyt asentaja, minkälainen ääni siitä lähtee. Kokeilimme. Ääni oli niin kammottava, ettemme me sitä hyväksyneet ja niinpä rakennelma meni uusiksi. Laatikoiden kuljettimeen pakarilaiset ovat myös tyytyväisiä, samoin osuivat mittatyönä oikeille kohdilleen monet turvalaitteet, suojat ja koneiden toiminnoista kertovat näytöt. "Kiinankieliset" turvaohjeet vaadimme selväksi suomeksi jne…

Kiire lisääntynyt, työ yksipuolistunut

Lapin Pakarin muutosta nykyisiin tiloihin on reilut pari vuotta, joten vanhaa ja uutta voi jo perustellusti vertailla.

– Kiire on kyllä lisääntynyt, työ yksipuolistunut. Kättensä jälkeä ei enää juuri näe, mitä nyt ylöslyöjä eli koneen muovaamia tuotteita kohoamaan laitteleva. Ei ole enää riivaajia eli pullanpyörittäjiä saman pöydän äärellä porisemassa kuulumisia, ei piiri pieni enää pyöri. Haikealta tuntuu. Sosiaaliset kontaktit jäävät vuorotyöläisellä perhepiirissä vähiin ja työssä linjoja valvoessa olemattomiin. Vain revittyä leipää neljän kappaleen pinoon muutamia kymmeniä tuhansia pannessaan voi vaihtaa toisen kanssa ajatuksia, revityn linjalla on sentään kaksi työntekijää lähekkäin, pakkaamon naiset kertovat.

Vaikka raskaita työvaiheita on jäänyt pois, niin tuki- ja liikuntaelimiin iskee rasitus edelleen. Selkä joutuu koville. Pakkaamon työnjohtaja Vappu Mellanen laskee, että hiljaisessakin vuorossa yksi henkilö joutuu nostamaan yli 1 100 kiloa vaaleaa leipää laatikoineen ja mikäli leipä on ruista, taakka on 400 kiloa raskaampi. Maanantain ja perjantain ruuhka tietää satojen kilojen lisäkuormaa. Onneksi on mahdollisuus kiertää, vaihtaa vuoron aikana työpisteestä toiseen.

Työnjohtaja kritisoi alan koulutusta.

– Koulun päättyessä voi 26 kondiittoriksi valmistunutta kysyä töitä. Mihin he sijoittuvat, meillä kun ei tehdä enää täytekakkuja. Mieluummin pitäisi kouluttaa elintarviketeollisuuteen sähkö- ja muita asentajia. Sen alan ihmiset vie Nokia…

Lapin Pakari aikoo jatkaa työolosuhteiden kehittämistä ja koulutusta. Kokemukset yhteistyöstä olivat niin myönteiset, että jatkokin kannattaa. Seuraava haaste on pakkaamon väljentäminen.

– Samoin on kiire puuttua yleisesti koko maassa ja kaikilla aloilla vihdoinkin psyykkiseen työsuojeluun. Ei meillä ole varaa antaa kolmikymppisten palaa loppuun, painottaa työsuojeluvaltuutettu Kalevi Soini.

Maija-Liisa Jalkanen