vane.jpg (302 bytes)

Opiskelu nastaa, työ raskasta

Työ on sikäli lunastanut lupauksensa Joni Sarenille ja Mika Haveriselle, että se on perhanan raskasta. Ainakin kun vertaa opiskeluaikaan ja ainakin ravintolan keittiössä.

  Mika Haverinen ja Joni Saren valmistuivat viime keväänä ravintolakokeiksi Vantaan ammattioppilaitoksesta Variasta. Kokkilinjan 3B-ryhmä oli myös Palkkatyöläisen kummiluokka, jonka vaiheita ja nuorten ajatuksia lehti seurasi.

Mika (vas) haluaa jatkaa ravintolakokkina mutta Jonin tulevaisuus on auki Foto: TUULIKKI HOLOPAINENMika (19) on nyt suorittanut armeijan, Joni (19) jatkaa lääkintämiehenä syyskuun loppuun. Valmistumisen ja intin väliin mahtui muutama kuukausi työtä. Mika pääsi helsinkiläisen ravintola Eliten keittiöön kokiksi, Joni sisarensa ruokaravintolaan Calypsoon Vantaalla.

Työ ravintolassa osoittautui niin raskaaksi ja vähän kuivakkaaksikin, kuten pojat olivat opiskeluaikana arvelleet.

– Tiesin, että ravintolakeittiössä duuni on tosi kiireistä ja niin se onkin, Mika toteaa.

Joni puolestaan pääsi vähän leppoisampaan työpaikkaan. Työkaverit vähän arkailivat patistaa Jonia raskaampiin hommiin.

– Sisko sanoi porukalle, ettei saa päästää minua liian vähällä. Tulee väärä kuva oikeasta työelämästä, Joni naureskelee.

Opiskeluajasta nuorilla miehillä on pelkkää hyvää muisteltavaa.

– Porukka oli nastaa ja opiskeluympäristö oli aktiivinen. Tottahan siihen liittyi ärsyttäviäkin asioita, mutta kokonaisuus oli mahtava. Hakeutuisin uudelleen samaan kouluun, jos voisin, Joni hehkuttaa.

Intti opetti

Opiskelukaverukset päätyivät samaan varuskuntaan Vekarajärvelle ja vieläpä samaan tupaan. Armeijasta sai eväitä elämään.

– Aluksi tuntui, että vapaus on riistetty, mutta loppua kohti meni paremmin, Mika muistelee.

– Kyllähän intissä oppi kaikenlaista, esimerkiksi huolehtimaan itsestään tarkemmin. Aiemmin saatettiin häilätä tunti tolkulla juomatta tippaakaan vettä. Nyt tajuaa, miten tärkeää päivän mittaan on juoda vettä. Kokonaisvaltainen itsestään huolehtiminen on kolahtanut. Armeijassa elämään tuli rytmiä, sekin on tärkeää, Joni sanoo.

Entäpä varuskunnan ruoka?

– Kouluarvosana 7. Liikaa perunaa ja sama ruokalista joka viikko, Mika kuittaa.

Jonilta ei irtoa yhtään parempaa arvosanaa, mutta perunamuusi ja jauhelihakastike kuulemma maistuivat pitkän ja nälkäisen metsämarssin jälkeen.

Kouluun ja töihin

Mikalle on selvää, että hän haluaa jatkaa ravintolakokkina. Työpaikka Elitessä jatkuu armeijan jälkeen.

Joni sen sijaan funtsaa vielä tulevaisuuttaan.

– Suunnitelmissa on jatkaa opiskelua, mutta en vielä tiedä missä. Olen alkanut harrastaa nyrkkeilyä, ja haluaisin käyttää siihen enemmän aikaa. Jotain työtäkin pitää tehdä.

Mitä työ merkitsee?

– Onhan se paljolti harrastusten ja vapaa-ajan rahoittamista, Joni tuumaa. Mika on samoilla linjoilla.

Ravintolakokki ei juurikaan pääse toteuttamaan luovuuttaan, sillä annokset tehdään tiukasti reseptien mukaan ja niiden on oltava aina samanlaisia.

– Vapaa-ajalla tykkään duunata kavereille ruokaa ja kokeilla erilaisia vaihtoehtoja. Palaute niin hyvässä kuin huonossa tulee heti ja rehellisesti, Joni sanoo.

Mika valmistaa kotonaan viikonloppuisin ruoat.

Työttömyyttä pojat eivät pelkää. He luottavat, että kokin koulutuksella saa aina jotain työtä.

Leena Seretin
kuvat Tuulikki Holopainen

 

Palkkatyöläinen 8.9.2010 nro 7/10

hava500.jpg (350 bytes)

Palkkatyöläisen etusivullejutun alkuun

harpalk.gif (881 bytes)