Elinkeinoelämän valtuuskunnan EVAn raportista "Työelämän kulttuurivallankumous" voi vetää näinkin jyrkän tulkinnan, sillä selvästi nuorten työelämäasenteissa on tapahtunut jotain. Työ ei enää ole kunniakkaan elämän mittari.

Tutkimuspäällikkö Ilkka Haavisto EVAsta sanoo, että asennemuutos näkyy ainakin kaikkein nuorimmassa ikäluokassa 18–25 -vuotiaat. Nuorimmille työ ei sinällään ole arvokasta ja ihmisarvon mitta samalla tapaa kuin varttuneemmille.

EVA tutkaili suomalaisten työasenteita monen kysymyspatteriston avulla. Faktorianalyysissä paljastuu, että työn välineellinen arvo on vahvimmillaan teollisuustyöntekijöillä, SAK:laisilla, alle 25-vuotiailla nuorilla ja teollisuudessa työskentelevillä miehillä. Työllä näyttäisi olevan muita enemmän suuri sosiaalinen merkitys naisille, keski-ikäisille ja julkisen sektorin väelle.

Mitä ansiotyö merkitsee?

Alle 45-vuotiaille työ merkitsee varttunutta väestöä useammin välttämätöntä pahaa, pakkopullaa ja keinoa rahoittaa muita elämälle tärkeitä aktiviteetteja. Keski-ikäisille työ merkitsee nuorempiaan yleisemmin ihmisen kunniaa, etuoikeutta toimia yhteiseksi hyväksi ja itsearvostuksen merkittävää lähdettä.

– Tutkimus osoittaa, ettei uusille pienille ikäluokille elämä peilaudu enää niin voimakkaasti työn kautta kuten heidän vanhemmilleen ja aiemmille sukupolville. Olemme viestittäneet työnantajille, että heidän pitäisi ehkä varautua nuoren polven vaatimuksiin hyvästä työelämästä, mikäli mielivät saada koulutettua väkeä ja pitää heidät, Ilkka Haavisto sanoo.

Joustoa ihmisille

Monien muiden tutkimusten tapaan EVAnkin tutkimuksessa hyvän työpaikan ominaisuuksiksi nousevat hyvä henki, mielenkiintoinen työ, innostava ja reilu pomo ja myös vakinainen työsuhde. Sitä suomalaiset nuoretkin arvostavat ennen muuta. Palkka sijoittuu tärkeyslistalla monen muun kriteerin jälkeen.

Alle 25-vuotiaista yli puolet pitää kokopäivätyötä tärkeänä ja erityisen tärkeänä sitä pitävät ammatillisen koulutuksen saaneet. Joustavat työajat kiinnostavat kaikkia, mutta ammattiasemasta johtuen eri tavoin.

– Akateemiset arvostavat etätyömahdollisuutta, työntekijäasemassa olevat haluavat joustoja työpäivän mittaan saadakseen hoitaa asioitaan, mutta työntekijäväki haluaa pitää kiinni säännöllisistä työajoista, Ilkka Haavisto tulkitsee.

EVAn tutkimuksesta pulpahtaa pintaan myös löydös, että alle 25-vuotiaat olisivat valmiita varttuneempia hanakammin ottamaan vastaan minkä työn tahansa, jos vaihtoehtona koulutukselle on työttömyys.

Sen sijaan 26–35 -vuotiaat ovat vaateliaampia. Heidän joukossaan on paljon vasta valmistuneita, elämänsä ruuhkahuippuja eläviä isiä ja äitiä, jotka ovat jo tinkineet työstä perheen hyväksi hoitovapaillaan. Osa varmaan arvostaa koulutustaan niin paljon, ettei siitä lähdetä tinkimään työelämän tarpeisiin.

– Tämä ei välttämättä ole pelkkää nirsoutta, vaan voi tulkita myös terveenä ammattiylpeänä piirteenä.

Duunareita ollaan

EVA kyseli ihmisiltä myös luokkatietoisuutta. Työväenluokkaan samaistuvat muita enemmän kouluttamattomat ja ammattikoulun suorittaneet, SAK:laiset, yksityisen työnantajan palveluksessa työskentelevät ja SDP:tä ja Vasemmistoliittoa äänestävät.