– Kun alan töitä ei valmistuttua ollut näköpiirissä, hain opiskelemaan teatteri- ja esitystekniikan toisen asteen tutkintoa Outokumpuun ja korkea-asteen sähköinsinöörilinjalle Joensuuhun.

Jonia onnisti, hän pääsi molempiin opinahjoihin. Ammattikorkeakoulu saa odottaa: Joni on ilmoittautunut poissaolevaksi ja on aloittanut opiskelun Outokummussa.

Talouden merkit tiedossa

Joni ei jäänyt valmistumisensa jälkeen sängynpohjalle makaamaan ja murehtimaan kovaa kohtaloa. Viime marraskuussa Joensuussa valmistuneista elektroniikka-asentajista suurin osa jäi työmarkkinoiden ulkopuolelle ja työvoimatoimenpiteiden varaan.

– Joensuussa valmistuu vuosittain liikaa väkeä sähkö- ja elektroniikka-alalle, vaikka teollisuutta ja työpaikkoja alueella ei ole tarpeeksi. Talouden taantuma vielä lisäsi riskiä, ettei työpaikkaa löydy kotiseudulta eikä liioin muualtakaan, Joni sanoo eikä lähde syyttelemään ketään syntyneestä tilanteesta. Talouden viisarit värähtelevät omaan tahtiinsa, ei niihin liioin voi Suomessa vaikuttaa.

– Kenelle tässä alkaisi vihoitella, jos talous lähtee kaatumaan. Kyllä se jossain vaiheessa taas nousee. Se tosin on hullua, että Joensuussa koulutetaan kaikilla asteilla paljon sähköpuolen ammattilaisia, vaikka yrityksillä ei ole mahdollisuutta palkata heitä tai edes ottaa palkattomaan työssäoppimiseen, joka on välttämätöntä tutkinnon läpäisemiseksi. Koulutuspaikat ja -alat tulisi kohdentaa paremmin vastaamaan tulevaisuuden tarpeeseen.

– Olin SAKKIn väen kanssa Vihreiden puoluekokouksessa esittelemässä järjestön tavoitteita. Siellä eräs mies kertoi, että jatkossa tarvittaisiin eläköitymistä paikkaamaan pilvin pimein metsäkoneenkuljettajia, mutta oppilaitokset eivät pysty vastaamaan siihen tarpeeseen, Joni kertoo.

Hän tuntee pientä pettymystä sen suhteen, että opiskelemaan lähtiessä hehkutettiin kovasti, että elektroniikka-alalla on tulevaisuudessa valtavasti töitä. Ei ole näkynyt ainakaan vielä.

Sinnikkyys kantaa

Valmistuttuaan viime vuoden lopulla Joni suoritti ajokortin, sääteli autonsa äänentoistolaitteita ja osallistui tormakkaasti ammattiin opiskelivia edustavan SAKKIn toimintaan.

– Jossain vaiheessa alkoi tuntua, että rahaa pitää saada jostain ja päivisin pitää olla järkevää ja hyödyllistä tekemistä. Työ- ja elinkeinotoimiston nettisivuilta satuin löytämään ilmoituksen, että HiFi-liike Joensuussa hakee harjoittelijaa. Viidestä hakijasta minä onnistuin pääsemään ja olin siellä työelämävalmennuksessa kolme kuukautta.

Melkein heti sen päätyttyä Joni pääsi TE-toimiston kautta koulutukseen, josta taas kesäksi työssäoppimaan Elämäntapaliittoon, jonka kanssa SAKKI ry:llä on yhteinen Savuton Sohva Sakille -hanke.

Työharjoittelusta Joni sai työmarkkinatukea korotettuna, aktivointilisää ja ylläpitokorvausta yhteensä noin 42 euroa päivässä. Edullinen asumistuella rahoitettu alivuokrahuone mahdollisti, että tuella pärjää niukasti myös Helsingin oloissa.

– Saman verran tuloja voisi saada vaikka kuntien kesätöistä, mutta monesti niihin ei edes oteta ammattiin valmistuneita, Joni toteaa.

Kotiseutu painaa vaakakupissa

Vaikka Joni reissaa mielellään SAKKIn tapahtumissa ympäri Suomea, hänen suunnitelmissaan on jäädä toistaiseksi kotiseudulle Pohjois-Karjalaan. Mikä siellä pitelee?

– Koti, kaverit. Joensuussa on hyvä asua.

Joskus tulevaisuudessa Jonin haaveissa on hommata oma asunto ja perhettäkin. Ne tuntuvat toistaiseksi etäisiltä tavoitteilta. Ensin on käytävä koulut ja saatava työpaikka.

– En ole peloissani, ettenkö vielä jonain päivänä saisi työpaikkaa. Pysyvä työpaikka olisi mieleen, mutta ei samassa talossa tarvitse kolmenkymmenen vuoden rupeamaa tehdä. Näyttää kuitenkin siltä, etteivät työnantajat halua sitoutua työntekijöihin, vaan tarjolla on erilaista pätkää ja epämääräisyyttä.

– Jos elektroniikka-alalta ei tärppää työpaikka, yritän sitten jotain muuta, toiveikas Joni sanoo.

Leena Seretin
kuvat Tuulikki Holopainen