Nimekkään yhteiskunnallisen vaikuttajan valinta esimerkiksi juuri
lajiliiton puheenjohtajaksi ei ole Suomessa harvinaista. Urho Kekkonen johti
yleisurheilijoita, Esko Aho hiihtäjiä ja Pentti Arajärvi koripalloilijoita vain
muutamia mainitakseni.
Mitä julkisuudesta tutulta johtajaltaan urheilujärjestöt sitten haluavat?
Väittäisin raadollisesti, että julkisuutta ja rahaa. Jos vaikka Niinistö jatkossa
johtaisi jalkapalloilijoita, olisi hyvinkin mahdollista, että lajin näkyminen mediassa
lisääntyisi entisestään ja tätä kautta yhteistyökumppaneita eli sponsoreita olisi
aikaisempaa helpompi saada.
Voisi kuvitella, että jos lajiliitto tai muu urheilujärjestö saa rahaa ja
julkisuutta, muut asiat hoituvat sitten ikään kuin omalla painollaan. Totta onkin, että
urheilujärjestölle taloudellinen vakaus ja medianäkyvyys ovat tärkeitä, mutta ne
eivät kuitenkaan riitä. Itse asiassahan ne ovat vain välineitä. Urheilun varsinainen
sisältö on sitten jotain ihan muuta.
Lajiliitolle on tärkeää muun muassa, että se pystyy nostamaan urheilijoita maailman
huipulle, että se pysyy ajan tasalla lajin valmennus- ja muussa kehityksessä ja että se
pystyy saamaan jatkuvasti uusia aktiivisia jäseniä ja vapaaehtoisia
järjestötyöntekijöitä. Raha ja julkisuus auttavat näihin tavoitteisiin
pääsemisessä, mutta pohjimmiltaan kyse on siis itse lajista, sen tuntemisesta ja
osaamisesta.
Eli voisi kysyä, tunteeko Niinistö oikeasti jalkapalloa? Ja vastata hyvin
todennäköisin syin, ettei tunne eikä näin ollen ole oikea henkilö kehittämään
lajia. Toisaalta Palloliitto on niin iso järjestö, että siellä riittää lajiosaajia,
vaikkei puheenjohtaja sellainen olisikaan. Niin että rahan ja julkisuuden hankkiminen
riittävät Niinistölle.
Sinällään tällainen "mistä hyvät urheilujohtajat on tehty" -keskustelu
on turhaa. Jokainen järjestö tekee omat johtajavalintansa omista kulloisistakin
tarpeistaan. Vieläpä kohtuullisen demokraattisesti. Jäsenistö valitsee johtajansa,
toki kuitenkin edustajiensa välityksellä.