Nimekkään yhteiskunnallisen vaikuttajan valinta esimerkiksi juuri lajiliiton puheenjohtajaksi ei ole Suomessa harvinaista. Urho Kekkonen johti yleisurheilijoita, Esko Aho hiihtäjiä ja Pentti Arajärvi koripalloilijoita vain muutamia mainitakseni.

Mitä julkisuudesta tutulta johtajaltaan urheilujärjestöt sitten haluavat? Väittäisin raadollisesti, että julkisuutta ja rahaa. Jos vaikka Niinistö jatkossa johtaisi jalkapalloilijoita, olisi hyvinkin mahdollista, että lajin näkyminen mediassa lisääntyisi entisestään ja tätä kautta yhteistyökumppaneita eli sponsoreita olisi aikaisempaa helpompi saada.

Voisi kuvitella, että jos lajiliitto tai muu urheilujärjestö saa rahaa ja julkisuutta, muut asiat hoituvat sitten ikään kuin omalla painollaan. Totta onkin, että urheilujärjestölle taloudellinen vakaus ja medianäkyvyys ovat tärkeitä, mutta ne eivät kuitenkaan riitä. Itse asiassahan ne ovat vain välineitä. Urheilun varsinainen sisältö on sitten jotain ihan muuta.

Lajiliitolle on tärkeää muun muassa, että se pystyy nostamaan urheilijoita maailman huipulle, että se pysyy ajan tasalla lajin valmennus- ja muussa kehityksessä ja että se pystyy saamaan jatkuvasti uusia aktiivisia jäseniä ja vapaaehtoisia järjestötyöntekijöitä. Raha ja julkisuus auttavat näihin tavoitteisiin pääsemisessä, mutta pohjimmiltaan kyse on siis itse lajista, sen tuntemisesta ja osaamisesta.

Eli voisi kysyä, tunteeko Niinistö oikeasti jalkapalloa? Ja vastata hyvin todennäköisin syin, ettei tunne eikä näin ollen ole oikea henkilö kehittämään lajia. Toisaalta Palloliitto on niin iso järjestö, että siellä riittää lajiosaajia, vaikkei puheenjohtaja sellainen olisikaan. Niin että rahan ja julkisuuden hankkiminen riittävät Niinistölle.