Ankeiden aatosten vastapainoksi vähän taloustarinaa kohta kolmen vuosisadan takaa. Siltä näyttää, että jo silloin osattiin puhaltaa kuplia. Jos se nyt jotakuta lohduttaa.

Syyskuun ensimmäisenä päivänä vuonna 1715 kuoli Ranskan kuningas Ludvig XIV. Pariisin parlamentin ja ylhäisaateliston tuella sijaishallitsijaksi laittautui siihen saakka lähinnä monipuolisissa elosteluissa viihtynyt herttua Filip.

Uusi hallinto oli alun alkaen ankarassa rahapulassa. Kuin taivaan lahjana pelastajaksi ilmoittautui John Law, neuvokas herra Skotlannista. Hän esitteli hoville tuoreita talousteorioitaan, hankki luvan perustaa osuuspankin ja otti käyttöön uudenlaisen rahoitusinstrumentin eli setelit, jotka oli määrä lunastaa vaadittaessa kullalla tai hopealla.

Vuonna 1717 Law perusti Mississipin kauppaseuran, joka sai yksinoikeuden koko laajan siirtomaan hyödyntämiseen. Seura hyväksyi osakkeidensa lunastukseen valtion maksuosoitukset nimellisarvostaan, niin että kuluttajana nyttemmin kunnostautuneen Filipin luotto koheni mukavasti ja yhteistyön perusta vankistui.

Seuraavana vuonna paperirahan vaivattomuuteen ihastunut Filip eli valtio ostaa ropsautti John Law'n setelipankin osakkeet ja pani toimeksi. Law oli painotöitä tilatessaan ollut kohtuullinen, mutta nyt seteleitä alettiin suoltaa surutta. Syntyi lyhytaikainen rahan runsaus, joka tuotti huimaa vaurastumisen tunnelmaa mutta myös hillittömän inflaation.

Kohta valtio ajautui vaikeuksiin, joten Mississipin kauppaseura lainasi sille 1,5 miljardia livreä. Jättisumma saatiin kokoon painattamalla ja myymällä "suurelle yleisölle" lisää kauppaseuran osakkeita, joiden arvo oli huimassa nousussa. Keinotteluvimma oli raju, ihmepapereista tapeltiin. Muuan kekseliäs pariisilainen ehti vaurastua vain vuokraamalla tungoksessa kyttyräänsä ahneimpien kirjoitusalustaksi.

Kauppaseuran voitot olivat valtavat, mutta osakkeiden kurssi oli sittenkin keinotekoisen korkea. Pian kuultiin muutamasta suuresta myyntitarjouksesta, huhut vyörähtivät turuille ja toreille, ja pitelemätön paniikki ryöstäytyi valloilleen. Äkkiä kaikki halusivat laittautua eroon kauppaseuran osakkeista.

Korjausliikkeitä kokeiltiin. Ehkä epätoivoisimpia elkeitä oli laivata rikollisia, orpotyttöjä ja kulkureita pakolla Atlantin taa, mutta eipä heistä ollut talouden pikaelvyttäjiksi.

Lopulta Law kokeili kauppaseuran ja setelipankin sulauttamista, mutta tästäkin tempusta seurasi vain se, että myös pankki meni nurin.

Joulukuussa 1720 John Law poistui Ranskasta kaulukset korvilla, kaikkensa menettäneenä ja rutiköyhänä.