Mutta jos kuitenkin rohkenisin yrittää. Vaikka sitten vaan reservin vääpelinä…

***

On vaikea löytää yhtä harhaista näkemystä kuin verrata suomalaista päivähoitoa natsi-Saksaan. Vähemmästäkin voi saada hullun maineen. Ja kun tarpeeksi suurella pensselillä vetelee, niin saihan rouva Mikkonen sotkettua ammattiyhdistysliikkeenkin samoihin sulkeisiin. Voisin kuvitella, etteivät työmarkkinajärjestöt ole saaneet Mikkosten mielestä mitään hyvää aikaan. No, ehkä tässä mielessä puntit ovat tasan…

Mikkosen pariskunta voisi idyllisinä koti-iltoina miettiä vaikka sitä, mikä vaikutus naisten työssä käymisellä on ollut suomalaiselle hyvinvointiyhteiskunnalle. Vinkiksi voin viheltää hieman alkua: mitä enemmän suomalaisia naisia ja miehiä käy töissä, sitä paremmin meidän yhteiskuntamme – suomalaiset ihmiset – voivat. Työ kun luo hyvinvointia.

Ilman hyvin voivaa Suomea, meillä ei olisi esimerkiksi niin monia televisiokanavia, joissa Mikkoset voivat käydä pitämässä showtaan tai meillä ei olisi niin hyvin varusteltua armeijaa, jossa herra majuri Mikkonen voi käydä komentamassa/viihdyttämässä joukkoja ja niin edelleen.

Suomessa työssä käyviä naisia on reilu miljoona. Jos kuvitellaan, että kaikki ne naiset, joilla on alaikäisiä lapsia, jäisivät kotiin, suomalainen hyvinvointi romahtaisi. Se taas johtaisi pahimmillaan hyvinkin sekasortoiseen yhteiskunnalliseen tilanteeseen, joka loisi kasvualustaa kaikenlaisille hitlereille ja muille vastaaville. Sellaisille, jotka rouva Mikkosen ideologisessa katsannossa ovat olleet päivähoidon uranuurtajia.

***               

Mielenkiintoista tällaisten mikkosten tapaisissa ihmisissä on se, että he katsovat oikeudekseen antaa kovaakin kritiikkiä vaikka kenelle ja vaikka mistä asiasta – ja toki se vapaassa yhteiskunnassa sallitaan, mutta he itse eivät siedä oikeastaan yhtään itseensä kohdistuvaa kritiikkiä. Pitäisiköhän kysyä joltain kallonkutistajalta, mistä tässä on kyse.