– Olemme tuotantoketjun alkupäässä, missä porkkana keitetään ja survotaan. Survokseen sitten sekoitetaan keitetty riisi ja mausteet. Viereisellä osastolla seos annostellaan vuokiin, jotka punnitaan ja pannaan uuniin.

– Teemme pistokokeita ja seuraamme painoa koko ajan. Teemme myös tarkistuspunnituksia ennen paistoa, kertoo Marina Uliuzki-Peltola, joka seisoo liukuhihnan ääressä punnitsemassa laatikoita. Hänen työkaverinsa Terhi Åhman seisoo uunin toisella puolella ja katsoo kun laatikot tulevat sieltä ulos, paistettuina ja valmiina jäähdytettäviksi uudelleen.

– Porkkanalaatikko on hyvää, mutta sitä kun on maistellut melkein viisi kuukautta, tulee pikku hiljaa mieleen, että vieläkö se jouluaattona maistuu.

Linjan enimmäiskapasiteetti on 4 500 porkkanalaatikkoa tunnissa. Elokuussa tahti oli rauhallisempi, nyt kaikki kolme vuoroa tekevät töitä täydellä kapasiteetilla.

– Viimeisten viikkojen aikana työ on yleensä hyvin stressaavaa ja moni tekee ylitöitä, mutta sitten tilanne taas rauhoittuu, Ahola sanoo.

Hän on toiminut Sahalahden työntekijöiden pääluottamusmiehenä neljän viime vuoden ajan ja tuli vastikään valituksi tehtävään uudelle kaksivuotiskaudelle.

– Näin suurella työpaikalla, jossa työntekijöitä on 900, pääluottamusmiehen paikka on toimistossa. Mutta olen ollut alalla tätä ennen jo 15 vuotta ja ehtinyt olla töissä tuotantoketjun joka vaiheessa. Se, että on nähnyt millaisia eri työtehtävät ovat, on hyvin hyödyllistä.

Pääosin kotimaista

Tehtaalta lähtee päivittäin ulos tonnikaupalla laatikkoja ja sisään tulee uusia raaka-aineita sopimusviljelijöiltä.

– Käytämme pääasiassa kotimaisia raaka-aineita, sanoo tuotantojohtaja Ritva Tuohimaa.

– Riisiä ja rusinoita maksalaatikkoon ei Suomesta tietysti saa. Siksi laatikoissa ei ole kotimaisuusleimaa.

– Työvoima sitä vastoin on kotimaista. Sahalahden tehtaalla on valmistettu jouluruokaa vuodesta 1957. Nykyään kolmannes työntekijöistä on miehiä, kaksi kolmannesta naisia.

– On hauska huomata, kuinka paljon täällä työskentelee perheitä. Osa on aviopareja, osa vanhempia ja heidän lapsiaan, sanoo Ahola kun ohitamme toimiston, jonka seinälle on ripustettu kuvia vastasyntyneistä vauvoista.

– Siellä on seuraava työntekijäsukupolvi.

Terhi Åhman on alalla kahdettatoista vuotta. Sitä ennen hän työskenteli kampaajana eli ammatissa, johon on kouluttautunut.

– Tuli kuitenkin allergiaongelmia ja päätin lopettaa. Sitten minulle soitettiin täältä ja kerrottiin, että täällä oli vapaita työpaikkoja. Viikko ensimmäisen haastattelun jälkeen minut oli palkattu ja olin töissä.

Åhman kuuluu ympärivuotiseen henkilökuntaan. Osa työntekijöistä tulee töihin vain jouluruuhkan ajaksi.

– Jouluruoka on ehkä viimeisiä asioita, joista ihmiset tinkivät, Ahola miettii.

– Siihen pitää luottaa.

Laatikot maistuvat henkilökunnallekin

Minna Leppänen on työskennellyt Sahalahdella vuodesta 1999, jolloin hän jätti tarjoilijantyöt ja ryhtyi pakkaamaan valmisruokia vuokiin.

– 6-vuotias tyttäreni on kyllä kasvanut meidän laatikoilla, hän myöntää.

Työntekijöille Saarioisten ruoka maistuu hyvin. Kun henkilöstön myymälä avautuu kello 10 aamulla, moni ryntää heti sisään ja tulee ulos valkoiset kassit täynnä laatikkoruokia.

– Täältä ostaminen on meille halvempaa, Ahola sanoo.

Hän on tullut töihin aamulla kello 6.45 ja lähtee yleensä yhtä aikaa ensimmäisen vuoron kanssa kolmen aikoihin iltapäivällä. Sitten hän ajaa 47 kilometriä kotiinsa Orivedelle. Leppäselle ajomatkaa Juupajoelta kertyy 60 kilometriä.

– Valtaosa työntekijöistä asuu kuitenkin Sahalahdella, Kangasalla ja Tampereella, kertoo Ahola.

Saarioinen palkitsee kaikki työntekijänsä joka vuosi joulukinkulla.

– Siitä on tullut konsernissa perinne, sanoo Tuohimaa.

Aholalla, jonka vaimo on myös töissä Sahalahdella, on siksi joka joulu pöytään pantavaksi kaksi 5–7-kiloista kinkkua.

– Onneksi kinkku on suosikkiruokaani. Siihen en kyllästy koskaan.

JOHANNA LINDFORS
kuvat: Janne Ruotsalainen