Alkuperäisen aikataulun mukaan komitean pitäisi saada
sosiaaliturvauudistuksen peruslinjaukset valmiiksi tämän vuoden loppuun mennessä.
Tavoitteena on saada osa uudistukseen liittyvistä lakiuudistuksista voimaan jo vuoden
2010 alusta. Komitean työstä on julkisuuteen toistaiseksi tihkunut varsin vähän
tietoa. Voisi sanoa, että jopa liiankin vähän.
Marraskuun aikana julkisuuteen tulleiden tietojen mukaan (HS 6.11. 2008)
SATA-komiteassa on käsiteltävänä esitys työttömyysturvan uudistamiseksi, joka voisi
toteutuessaan merkitä ansiosidonnaisen työttömyysturvan heikkenemistä. Esityksessä
työttömyysturva jaettaisiin työnhaku- ja aktivointikausiin. Työnhakukausien
yhteenlaskettu pituus voisi olla yksi vuosi, mikä voisi tarkoittaa sitä, että
ansiosidonnaisen työttömyysturvan pituus puolittuisi nykyisestä 500 päivästä, jos
työtön työnhakija ei hakeudu aktivointitoimiin tai jos aktivointitoimille ei anneta
takuuta.
Kaavailut työttömyysturvan kehittämisestä entistä kannustavammaksi ja
aktivoivammaksi eivät sinänsä ole yllättäviä ja jatkavat jo aiemmin vallalla ollutta
politiikkaa. Kannustavuuden ja aktivoinnin lisääminen ovat myös vahvasti olleet esillä
niin EU-tasolla kuin OECD:n työllisyysstrategiassakin. Panostukset aktiiviseen
työvoimapolitiikkaan sekä osaamisen kehittämiseen ovat tärkeitä. Työnteon
kannustavuutta lisättäessä ja kannustavuuden keinoja valittaessa tulisi kuitenkin
miettiä, kuinka valitut keinot vaikuttavat työttömyysturvan tarjoamaan turvan tasoon.
Suomalaiset arvostavat korkeaa työttömyysturvan tasoa. Verrattuna muihin
Pohjoismaihin Suomi jää nykyisellään jälkeen sekä ansiosidonnaisen
työttömyysturvan tasossa että sen kestossa Ruotsiin ja Tanskaan verrattuna. SAK:n
lokakuussa tehdyn kyselyn mukaan yli 60 prosenttia suomalaisista haluaisi nostaa
ansiosidonnaisen työttömyysturvan muiden Pohjoismaiden tasolle. Myös viime vuonna
ilmestyneen selvityksen (Forma ym. 2007) mukaan harva vastaaja haluaisi leikata
toimeentulotukea, työttömyysturvan tasoa tai sen kestoa, vaikka verotusta voitaisiin
tällaisilla ratkaisuilla alentaa.
Suomessa myös korvausasteen pudotus ansiosidonnaiselta työttömyysturvalta
työmarkkinatuelle on nykyisellään jyrkkä. Työmarkkinatuki on myös jäänyt selvästi
jälkeen ansiotason kehityksestä. Se ei takaa yksinään riittävää toimeentuloa,
mistä osoituksena on ollut toimeentulotuen saannin yleisyys työmarkkinatuen saajien
keskuudessa. Yli puolet suomalaisista työttömistä työnhakijoista on jo ylittänyt
turvaan oikeuttavan 500 päivän rajan tai ei täytä ansioturvan työssäoloehtoa tai
jäsenyysehtoa.
Työttömyysjaksojen lyhentämiseksi ja pitkäaikaistyöttömyyden ehkäisemiseksi on
tärkeä pitää huoli myös riittävästä työvoiman kysynnästä. Yksistään
työllistymisen kannustavuuden lisääminen ei riitä, jos sopivia työpaikkoja ei ole
tarjolla. Varsinkin laskusuhdanteen aikana tämä korostuu.