Äitikulta kyllä käsitti viime viestini ihan pikkuisen väärin. Kun kirjoitin, että kurssiohjelma on rankka ja tehoelvytykseen asti on edetty, tarkoitin tämän koulutusjakson luentojen aiheita. Toisin kuin äitikulta herttaisesti arveli, isäpapan maksa jaksaa edelleen oikein hyvin, haimakin toimii ja sydän jylkyttää tasaisesti kuin se tietty diesel-Volvo, jonka takapenkillä käytiin silloin aikoinaan erinäisiä neuvotteluja tietyistä asioista.

Niin kuin äitikulta varmasti muistaa, olen tähän saakka ollut hänen kanssaan täysin samaa mieltä siitä, että tulevana jouluna ei törsätä vaan eletään säästeliäästi. Uusi hammasharja kullekin riittäisi lahjaksi oikein hyvin. Kinkku voitaisiin toki hankkia vasta sitten välipäivinä, kun hinta alkaa olla kohdillaan, ja kuusiahan ovat tienvarret täynnä, siitä vaan auton katolle semmoinen pienenpuoleinen, ettei tule ilmanvastusta ja pala pensaa.

Lapsikultien hellyttävät viestit saivat isäpapan kuitenkin uusiin aatoksiin.

Ensinnäkin on kerrottava, kuinka suuresti isäpappaa ilahduttaa, että taloustieteet ovat alkaneet kiinnostaa myös perheen nuorisoa. Tällaisina aikoina jokaisen kansalaisen on syytä perehtyä makroekonomian perusteisiin jopa syvällisemmin kuin Monopoli-peli vaatii. Vallankin nuorison, koska sillehän tämä kaikki aikanaan jää.

Ehkäpä tosiaan on niin, että äitikullan ja isäkullan suunnittelema säästöjouluprojekti vaarantaisi toteutuessaan koko maamme talouden toipumisen. Ehkäpä meidän perheen kulutuksen äkillinen ja omavaltainen rajoittaminen tässä suhdannevaiheessa todellakin olisi rintamakarkuruuteen rinnastettavaa lusmuilua, kuten lapsikullat esittävät.

Lisäksihän kanta oli perusteltu vaikuttavin sitaatein, vaikka toisaalta tekisi mieli todeta, että John Maynard Keynes kylläkin käsitteli teksteissään nimenomaan makrotaloutta, meidän perheen tämänhetkinen rahatilanne häntä ei juurikaan kiinnostanut.

Muutamiin muihinkin pikku huomautuksiin saattaa olla aihetta.

Esimerkiksi tyttökullan kirjeessään esittämä ansaintalogiikka vaikuttaa hiukan arveluttavalta. Se, että alaikäkinen lupaa olla karkaamatta Hampuriin epämääräisiin töihin ei enää aikoihin ole ollut pätevä syy saada moposkootteria.

Poikakullan taas olisi syytä ottaa huomioon, että vaikka viime talvet ovatkin olleet enimmäkseen lauhoja, myös pakkasia esiintyy, eikä ylhäällä puussa ole silloin yhtään kivaa, vaikka majassa polttaisi nuotiota yötä päivää.

Mutta mikäpä siinä.

Jos isänmaa kutsuu ja velvollisuus vaatii, isäpappahan ei vastuutaan väistä. Ei kun kortti vikisemään ja vinkumaan! Jätkänkynttilöitä piha täyteen ja muutama katollekin, kalkkunaparvi ja poronpuolikas uuniin!

Ja muistakaapa lapsikullat laittaa ne lahjatoiveenne taas sinne kynnysmaton alle, niin eiköhän pukki ne taas jaksa täyttää kun oikein yrittää.

Sillä varauksella tietysti, että meidän pankista löytyy vieläkin ystävä ja aitoa joulumieltä.