Jotta
suomalaiselle joulupöydälle voitaisiin antaa tunnettu avain- tai joutsenlippu, pitää
tarkastella sekä työtä, raaka-aineita, rahoitusta että pakkauksia.
Avainlipun voi saada, jos vähintään puolet kaikesta tästä on kotimaista,
kertoo Sami Tuurna Suomalaisen Työn Liitosta.
Finnfoodsin joutsenlippu edellyttää raaka-aineilta 75 prosentin kotimaisuusastetta.
Poikkeuksena on joulukinkku, jonka osalta edellytetään sadan prosentin kotimaisuutta.
Kotimaisen tuotannon kilpailijaksi on viime vuosina noussut tanskalainen kinkku.
Silloin kuluttaja joutuu valitsemaan kuinka kotimaisesti haluaa syödä, Tuurna toteaa.
Lihatuotteiden osalta kinkku on suomalaisessa joulupöydässä ykkönen. Finnfoodsin
tuoreen tutkimuksen mukaan jopa 94 prosenttia suomalaisista valitsee tänä vuonna
kotimaisen kinkun. Viisi prosenttia talouksista hankkii mieluummin kalkkunan ja seitsemän
prosenttia sekä kinkun että kalkkunan.
Suomalaiset syövät perinteisesti
Suomalaiset syövät valtavan perinteisesti, toteaa Päivittäistavarakauppa
ry:n toimitusjohtaja Osmo Laine.
Tiettyjä trendejä on kuitenkin nähtävissä, yhä enemmän jouluherkkuja
tuodaan nykyään ulkomailta. Muun muassa hedelmien, pähkinöiden ja makeisten tuonti
lisääntyy.
Laine arvioi, että 50 prosenttia joulun raaka-aineista on kotimaisia ja 50 prosenttia
tuontitavaraa.
Jouluruoasta sen sijaan suurin osa tuotetaan Suomessa.
Elintarviketeollisuusliiton Sirpa Rinne on sitä mieltä, että kotimaiset
tuotteet ovat edelleen joulupöydässä enemmistönä.
Noin 85 prosenttia jouluruoistamme viljellään kotimaan pelloilla tai
kasvatetaan suomalaisilla tiloilla.
Mutta kaikkia raaka-aineita täältä ei tietenkään pysty saamaan, esimerkiksi
kahvia ja suklaata. Rinne uskoo, että joulu on vuoden kotimaisin juhla.
Kotimaisen tuotannon ja kulutuksen osuus saattaa ennen joulua jopa nousta.
Torttutaikinat kotimaisia tai Virosta
Joululimppuja ja -torttuja leivotaan monella puolella Suomea. Jos unohdamme mausteet,
niin ne kai ovat kotimaisia? Vai?
Kotitalousopettaja Elisabeth Eriksson Marttaliitosta pudistaa
päätään.
Taikinat tuodaan yhä useammin Virosta. Se tulee halvemmaksi, sanoo Eriksson,
jota joka vuosi pommitetaan tähän aikaan vuodesta jouluruokiin ja leivontaan
liittyvillä kysymyksillä.
Eikä tämä koske pelkästään joululimppuja. Esimerkiksi Fazer tuo tuoreet
patonkinsa suurelta osin Virosta.
Myllyn Paras -yrityksen tiedotuspäällikkö, kotitalousopettaja Arja Savela
luottaa kotimaiseen työhön.
Me teemme takinamme itse. Joulutorttutaikinat, voitaikinat ja piparkakkutaikina
tehdään pakastetehtaallamme Hyvinkäällä.
Hän myöntää kuitenkin, että tuotannossa käytettävä leivontarasva on
tuontitavaraa. Kovetettuja rasvoja käytetään teollisuudessa melko paljon, enimmäkseen
niiden edullisen hinnan vuoksi.
Tuotteillamme on kuitenkin oikeus avainlippuun, koska työ on kotimaista. Savela
korostaa jouluruokien vahvoja perinteitä.
Meillä on Suomessa omat makumme, joita ei voi tuoda ulkomailta.
Joulutorttutaikina on pitänyt paikkansa markkinoilla 30 vuotta. Ihmiset haluavat sen
mahdollisimman valmiina uuniin pantavaksi.
Suomessa kulutetaan vuosittain 5 miljoonaa kiloa torttutaikinaa. Nopean
laskutoimituksen mukaan se on noin 20 joulutorttua per henkilö ja vuosi.
Se on myydyin takinamme.
Mutta ei pidä unohtaa tortun täytteenä olevaa luumuhilloa. Sen Myllyn Paras ostaa
Valiolta ja Apetitilta, jotka puolestaan joutuvat tuomaan siihen tarvittavat luumut
ulkomailta. Itse hillo valmistetaan pääasiassa Suomessa.
Luumut ovat kausituote, samalla tavalla kuin puuroriisi.
Luumut, rusinat ja riisit tuontitavaraa
Risella-puuroriisiä, Sunsweet-luumuja ja Sun-Maid-rusinoita maahantuovassa
Lejos-yhtiössä jouluntienoon kasvava kysyntä on tuttu asia.
Rusinoiden kulutus nousee jouluksi joka vuosi 60 prosenttia. Rusinoita pitää
olla sekä glögiin että leipään. Ja luumuista tehdään sekä kiisseliä että hilloa,
sanoo tuoteryhmäpäällikkö Susanna Maristo.
Sekä luumuja että rusinoita tuodaan paljon Kaliforniasta. Riisin tuomme
Espanjasta. Siellä on suuria viljelmiä, Maristo sanoo.
Lejos tuo maahan myös belgialaista simpukkasuklaata, joka on suuressa suosiossa juuri
nyt. Myös Fazerin suklaanmyynti hyppää korkeuksiin tähän aikaan vuodessa.
Konvehtirasiat kuuluvat jouluun. 80 prosenttia konvehdeistamme myydään nyt.
Muissa maissa konvehteja menee samaan tahtiin läpi vuoden, mutta me käytämme enemmän
sokerituotteita, sanoo tuoteryhmäpäällikkö Anne Nordberg-Henttala.
Sokerituotteista klassikko on vihreät kuulat. Niitä tehdään Lappeenrannassa
sokerijuurikkaista, jotka ovat 70-prosenttisesti suomalaisia. Loput tuodaan ulkomailta.
Konvehteja tehdään Vantaalla. Kaakaomassan tuomme pääasiassa Ecuadorista,
mutta maito on kokonaan kotimaista. Suklaalevyyn tarvitaan noin puoli litraa maitoa, sanoo
Nordberg-Henttala.
Glögimausteet maailmalta
Maito, vesi ja jouluolut ovat kotimaisia. Viiniä ja marjaliköörejä sen sijaan
tuodaan ulkomailta. Myös kahvi on tuontitavaraa, etupäässä Brasiliasta.
Marlin Turun tehtaalla eletään glöginvalmistuksen korkeasuhdannetta.
Me teemme niin kotimaista kuin pystymme. Tänä vuonna esimerkiksi puolukkaa
saatiin hyvin Suomesta. Mutta muita marjatiivisteitä, esimerkiksi mustaa viinimarjaa,
joudumme tuomaan muista EU-maista, sanoo myyntiassistentti Sanna Hyttynen.
Myös Sipoossa tuoksuu kaneli, inkivääri ja neilikka sekä sitruuna ja
kardemummaöljy.
Glögimausteet ostamme alihankkijoilta. Ihan tarkkaan en tiedä mistä ne
tulevat, sanoo tuoteryhmäpäällikkö Anne Viitanen Arla-Ingmanilta.
Eikä hän ole ainoa, joka niin sanoo. Kaikkien raaka-aineiden jäljittäminen
törmää ennemmin tai myöhemmin liikesalaisuuksiin tai aivan liian tuntemattomiin
alihankkijoihin.
Suomalaista mallasta ja saksalaista humalaa
Ja lopun kruunaa jouluolut. Hartwallin tuotantopäällikkö Peter Hartwall
arvioi, että Suomessa myydään joulusesongin aikana noin 1,5 miljoonaa litraa
jouluolutta.
Jouluoluen valmistuksessa käytämme tyypillisesti tummempaa erikoismallasta,
joka valmistetaan suomalaisesta ohrasta ja suomalaisissa mallastamoissa.
Suomalaisen maltaan lisäksi käytetään mausteena humalaa.
Humalaa tuodaan tavallisesti Baijerista tai Tekistä. Mauste on siis
jouluoluessamme tuontitavaraa. Muu osa raaka-aineista ja työstä on kotimaista, sanoo
Hartwall.
JOHANNA LINDFORS
Kuvat Patrik Lindström