Vaikuttavatko metsäteollisuuden toiminnan supistukset Paperiliiton talouteen?
– Totta kai ne vaikuttavat, koska työssä käyvien jäsenten määrä laskee. Olemme ennakoineet, että ensi vuonna jäsenmäärä vähenee nykyisestä työssä käyvistä 20 300 jäsenestä noin tuhannella.
– Saattaa olla, että arvio on optimistinen.

Joko kirstunpohja näkyy?
– Liitossa on onneksi eletty säästeliäästi ja onnistuttu myös sijoitustoiminnassa. Olemme sijoittaneet kohtalaisen tuottavasti ja turvaavasti, eikä pörssikurssien heilahtelu ole vaikuttanut paljoakaan sijoituksiimme. Sijoitukset ovat lähinnä kiinteistöissä, jotka on vuokrattu ja toivomme tietenkin, että vuokralaiset pysyvät kiinteistöissä.

Onko luvassa säästökuuri?
– Kyllä. Täytyy ajatella niin, että kun jäsenmaksutulot pienenevät, liitossa pitää yhä tarkemmin suunnitella, millaista toimintaa jäsenmaksuilla kyetään edunvalvonnasta tinkimättä hoitamaan. Meillä on edelleen käytössä periaate, että jäsenmaksuilla pyöritetään toimintaa ja edunvalvontaa.
– Ensi vuonna on liittokokous, joka lohkaisee ison palan liiton taloudesta. Nykyään kun ei voi enää tehdä vuosittaisia liittokokousvarauksia.
– Tosin koskaan ei tiedä, mitä tuleman pitää, mutta tällä hetkellä jäsenmaksut riittänevät normaalin toimintamme ylläpitoon.

Mikä miellyttää kirstunvartijan työssä?
– Olen aina tykännyt numeroista ja tehdä laskennallisia töitä. Olen sielultani ay-ihminen ja pitkän linjan paperiliittolainen. Miellyttävää on se, että olen saanut haastavia tehtäviä ja edetä urallani. Olen työskennellyt jäsenrekisterissä, kirjanpitäjänä, talouspäällikön sihteerinä ja nyt viitisen vuotta talouspäällikkönä. Olen viihtynyt tehtävässäni.

Kuka päättää raha-asioista?
– Viime kädessä liittotoimikunta, mutta johtoryhmässä valmistellaan asioita ja puidaan myös talousasioita. Talouspäällikkö päättää vähäisemmistä summista.

Ovatko ay-aktiivit perehtyneet talousasioihin?
– Liittotoimikunnan jäsenet ovat kiinnostuneita ja perillä talousasioista. Liittotoimikunta linjaa taloutta ja saa raportin kuukausittain. Linjaus on, että suuria riskejä liiton sijoitustoiminnassa ei voida eikä pidä ottaa. Menemme matalalla profiililla talousasioissa.

Onko ay-talous julkista?
– Paperiliitossa ainakin taloustiedot ovat julkisia. Toimintasuunnitelma ja tilinpäätös löytyvät liiton kotisivuilta.

Rassaavatko laittomat lakot Paperiliiton taloutta?
– Meillä on ollut aika vähän liittoon kohdistuvia lakkosakkoja.

Väki vähenee, rahat vähenevät. Mitä vaikutuksia lakkokassalle?
– Jos ylijäämää ei kerry, se näkyy pitkällä aikavälillä. Kaikki riippuu siitä, kuinka hyvin jäsenmaksuilla saadaan toimintakulut katettua ja miten sijoitukset tuottavat. Ylijäämä siirretään työtaistelurahastoon.
– Jos pystymme toimimaan suunnilleen nykyisen mallin mukaisesti, työtaisteluvalmius pysynee ennallaan.

Onko ammattiliiton tärkein tehtävä kerätä lakkopuskuria?
– Onhan se tärkeä, koska se lisää liiton voimaa. Mutta tärkein tehtävä liitolla on kuitenkin jäsenten edunvalvonnasta huolehtiminen.

Ketä talousgurua ihailet?
– Heitä on useampiakin, mutta SAK:n talouspäällikkö Arto Kuusiola on kyllä yksi heistä. Olen tuntenut hänet pitkään ja luottanut hänen asiantuntemukseensa. Toisekseen olen aina pitänyt Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikasesta.

Tärkein arvo ay-liikkeessä?
– Solidaarisuus. Toisista huolehtiminen ja yhteisöllisyys ovat myös tärkeitä. Toivottavasti ne ovat myös uuden sukupolven arvoja.

Mikä on sopiva eläkeikä ay-työläiselle?
– Meillä on merkittävä etu, että eläkkeelle voi jäädä 60-vuotiaana, mutta ehkä jotkut haluaisivat jatkaa pidempään, jos terveyttä ja työkuntoa riittää.

Entä paperityöläisen ihanne-eläkeikä?
– Varmaan se olisi 60 vuotta, mutta paperityöntekijät ovat yleisen eläkeiän piirissä, jolloin vanhuuseläkkeelle pääsee aikaisintaan 63-vuotiaana. Tosin työ on niin raskasta, että useimmat jäävät työkyvyttömyyseläkkeelle jo varhemmin.

Punainen vai vaalea glögi?
– En ole glögi-ihmisiä, mutta jos sitä on tarjolla, punaista, kiitos.

Kinkku vai kalkkuna?
– Joulupöytään kuuluu kinkku. Tosin syön lihaa ylipäätään vähän.

Parasta joulussa?
– Läheisten kanssa yhteinen aika.

Leena Seretin
kuva Tuulikki Holopainen