Mirja ei ole yksin, sillä yhä harvemmin ihmiset tohtivat tulla ongelmineen julkisuuteen edes omassa ammattilehdessään. 1970-luvulla työoloja parannettiin puhumalla asioista avoimesti, 2000-luvun pörssiyhtiö-Suomessa vaikeneminen tuntuu olevan kultaa.

Aiemmin myös Julkisen Sanan Neuvoston JSN:n puheenjohtajana toiminut Olli Mäenpää pitää kehityksen suuntaa huolestuttavana sananvapauden kannalta. Sananvapaus on demokratian tukeva kivijalka ja kiveen hakattu perustuslaillinen oikeus, joka ulottuu myös työelämään.

– Kaikkihan me olemme töissä. Jos ajateltaisiin, että sananvapaus ei ole voimassa työelämässä, sehän uhkaisi koko demokratiaa. Jos työelämässä esiintyy pidättyvyyttä puhua oikeuksista, se on ilman muuta ongelma myös sananvapauden kannalta, Mäenpää sanoo ja muistuttaa, että kun perustuslain säädöksiä täsmennettiin, korostettiin, että kaikki perusoikeudet koskevat myös työelämää.

– Työnantajalla ei ole oikeutta rajoittaa sananvapautta. Perusoikeuden käyttäminen ei ole myöskään irtisanomisperuste, mutta arjessa syy irtisanoa voidaan tietysti naamioida millaiseksi hyvänsä.

Mäenpää on pohtinut, pitäisikö sananvapaudesta säätää erikseen samoin kuin yksityisyyden suojasta työelämässä.

Suodatin toimii

Sananvapaus on kuin terveys: sitä ei huomaa niin kauan kuin asiat ovat kunnossa. Kun terveys reistailee tai sananvapaus alkaa ontua, huomio ja huoli kiinnittyy itsestään selvyyteen.

Mäenpään mielestä Suomessa sananvapauden tila on kuitenkin melko hyvällä tolalla.

– Meillä ei ole ennakkosensuuria eikä ainakaan niin räikeää likasankojournalismia kuin esimerkiksi Saksassa ja Britanniassa. Länsimaisittain tilanne täällä on hyvä, Mäenpää sanoo ja pohtii pitkään, mikä voisi olla sananvapauden Mekka.

– Ei se ainakaan ole USA:ssa tai muissa mahtivaltioissa. Ihannemaat taitavat löytyä Pohjosmaista.

Suomessa media sääntelee itse itseään ja "ylituomarina" toimii JSN. Siinä ovat edustettuina kustantajat, toimittajat ja lukijat. JSN vahtii, että journalistista etiikkaa noudatetaan ja kansalaisia kohdellaan julkisuudessa säällisesti.

– Itsesääntely toimii mielestäni kohtuullisen hyvin, Mäenpää tuumaa.

Ruotsissa Yrsa Stenius työskentelee press-ombudsmanina, sananvapauden vahtikoirana. Mäenpää on ehdottanut, että sellainen virka voisi olla paikallaan myös Suomessa. JSN:n nykyinen puheenjohtaja Pekka Hyvärinen onkin omaksunut ikään kuin press-ombudsmanin roolin ottaessaan julkisesti vahvasti kantaa median käyttäytymiseen.

Suomettunutta Suomea kuvattiin ilmaisulla, että siitä mistä ei saa puhua, siitä on vaiettava. Mäenpään mielestä median oma varovaisuus toimii edelleen ja jossain määrin tietyistä asioista kirjoitetaan tai puhutaan vieläkin pieteetillä. Suomettumisesta ei kuitenkaan enää voi puhua.

Koulutus tae sananvapaudelle

Mitä koulutetumpi kansa, sitä vaativampi se on myös julkaistun tiedon nälässä.

– Suomessa kaikki nuoret ja aikuiset ovat lukutaitoisia, iso osa korkeasti koulutettuja ja ihmiset ovat kriittisiä tiedon edessä. Korkea koulutus haastaa median ja lujittaa perustuslaillista oikeutta sananvapauteen, Mäenpää sanoo.

Poliitikkojen kauniit puheet kansalaisyhteiskunnasta ja demokratiasta saavat vakavan särön, kun pääministeri Matti Vanhanen haluaisi pimittää kansalaiskeskustelulta keskeneräisten asioiden käsittelyn.

– Politiikka on koko ajan keskeneräisten asioiden käsittelyä. Asioiden pimittäminen tarkoittaa samaa kuin että vedetään politiikka pois politiikasta. Sananvapauden kannalta on huolestuttavaa, jos kansalaiset eivät pääse arvioimaan ja keskustelemaan valmisteilla olevista, ihmisten arkea koskevista muutoksista, Mäenpää toteaa.

Vapaus on vastuullista

Sananvapaus on sekä yksilöllinen että kollektiivinen oikeus, johon liittyy myös vastuita. Tietoverkon keskustelupalstoilla ihmiset esittävät jyrkkiä kantojaan, mutta netissäkään ei saa kuten ei painetussa tai sähköisessä mediassa herjata, parjata ja loukata toista ihmistä. Valvontaketju ei kuitenkaan ole aukoton.

– Aina pitäisi löytyä joku ihminen, joka vastaa keskustelupalstan sisällöstä. Myös kirjoittaja ja keskustelija on vastuussa eikä voi paeta webmasterin selän taakse. Tästähän on jo oikeustapauksiakin, Mäenpää huomauttaa.

Uusi tietotekniikka on lisännyt kansalaisten mahdollisuuksia osallistua julkiseen keskusteluun, mutta osin on kyse näennäisdemokratiasta. Kun keskustelee verkon palstoilla, kirjoittaa kuin tuuleen. Viesti ei likikään aina kantaudu asiasta päättävien luokse.

– Uudet välineet ovat kuitenkin mahdollistaneet sen, että tieto on kaikkien saatavilla. Tieto on sananvapauden keskeinen elementti. Huono puoli on se, että merkityksellinenkin tieto tai mielipide voi hukkua informaatiotulvaan, Mäenpää huomauttaa, mutta on toiveikas, että hiljalleen verkossa alkaa olla vakavasti otettavia blogeja ja keskustelupalstoja.

– Nettietiketti alkaa parantua ja netissä julkaistu tieto olla laadukasta. Enemmänkin huolestuttavana pidän sitä, että verkko on haavoittuvainen. Jos informaation välitys siirtyy yhä enemmän verkkoon, mahdollisuus kontrolloida järjestelmiä ja jopa tulpata vuorovaikutusta lisääntyy. Esimerkkinä on Kiina, joka rajoittaa, millaista tietoa ja keskustelua verkossa saa käydä.

Tietoyhteiskunta-Suomi ylpeilee avoimuudellaan ja läpinäkyvyydellään. Mäenpää on hieman epäileväinen.

– Ei tietotekniikka tee yhteiskuntaa läpinäkyväksi. Emmehän me tiedä taloudesta ja yritysten suunnitelmista sen enempää kuin aiemminkaan. Jos kaiken lisäksi politiikan verho suljetaan, ollaan jo huolestuttavalla tiellä, Olli Mäenpää sanoo.