Tietäminen ja tietäminen on kaksipiippuinen juttu. Mäkinen oli työntekijöiden edustajana yhtiön hallituksessa kaksi kolmivuotiskautta vuosina 2000–2006, josta viisi vuotta hän oli tehtävässä täysillä vastuilla ja velvollisuuksilla.

– Se oli aikaa, jolloin minulla oli tässä yksikössä enemmän tietoa kuin kenelläkään muulla. Tiesin missä yrityksessä mennään ja mitä suunnitellaan. En tosin voinut sanoa niistä etukäteen mitään, mutta pystyin hyödyntämään tietoa, korostaa pääluottamusmies Mäkinen.

– Yhtiön hallinnossa mukana olon aikana myös paikalliset johtajat keskustelivat paljon enemmän kanssani. Siitä seurasikin, että porukat katsoivat minun kaveeraavan liikaa pomojen kanssa ja äänestivät minut yhdeksi kaudeksi pois pääluottamusmiehen tehtävästä.

– Näin on muuten käynyt yllättävän monelle muullekin yrityksen hallinnossa olevalle luottamusmiehelle, Mäkinen huomauttaa.

– Vaikka hallinnon jäsen ei voi puhua asioista, niin silti olen edelleen sitä mieltä, että tuolloin oli enemmän tietoa hyödynnettäväksi edunvalvontaan, kuin nyt. Jo pelkästään se, että osasin varautua tiettyihin tuleviin muutoksiin huolellisemmin ja tehdä täällä ennakoivia järjestelyjä.

– Ainahan joistakin asioita voi kertoa vertauskuvallisesti. Jos nyt tässä hommassa minun pitää osata lukea työnantajaa rivien välistä, niin hallinnossa mukana olevaa luottamusmiestäkin työntekijöiden pitäisi opetella lukemaan rivien välistä, tai ainakin luottaa siihen, että luottamusmies toimiin aina työntekijöiden eduksi.

Pentti Mäkinen sanoo käyneensä heti aluksi keskustelut itsensä kanssa roolistaan hallituksen jäsenenä ja pääluottamusmiehenä. Sen jälkeen hänen oli helpompi toimia kaksoisroolissa, koska havaitsi kykenevänsä toimimaan ennakoivammin myös varsinaisessa pääluottamusmiehen tehtävässään.

Mäkisen mukaan luottamusmies on aina lojaalimpi työntekijöitä kohtaan, mutta korostaa, että yrityksen menestys on työntekijänkin etu.

– Mitä enemmän tiesin sitä paremmin pystyin toimimaan, vaikka kaikkea en voinutkaan kertoa työntekijöille tai muille luottamusmiehille.

– Yksiselitteisesti hallituksessa edustin henkilöstöä ja minulle oli tärkeää, että minua myös kuultiin. Minua kohdeltiin tasavertaisena jäsenenä siihen saakka kun vuonna 2005 henkilöstön edustaja muutettiin asiantuntijajäseneksi.

Pörssisäännöt pitävät hiljaisena

Pörssiyritysten ongelmana Metso Paperin pääluottamusmies Mäkinen näkee sen, että kaikille pitää antaa sama tieto samaan aikaan. Yhtiön taloudellisesta tilanteesta tai suunnitelmista tietää vain pörssitiedotteen verran – siis saman verran kuin kaikki muutkin.

– Pörssitiedotteiden sanamuoto on tarkkaan harkittu, eikä rinnakkaistietoa tule. Toki tällaisissa tapauksissa me luottamusmiehet kuin muutin mattimeikäläiset voidaan tulkita ja spekuloida.

– Onkin hyvä, että meidät luottamusmiehet on opetettu kuuntelemaan johtoa, mitä he rivien välistä kertovat. Samalla tavalla toivoisin porukan kuuntelevan luottamusmiehiä – paljastamatta mitään voi ilmaista jotain, Mäkinen pyörittelee.

– Yt-lain mukaisessa sisäisessä neuvottelujärjestelmässä mukana olevat saavat meillä hieman enemmän tietoa. Kun informaatiossa sanotaan "sisäistä tietoa", niin se on salaista. Meille annetaan samaa tietoa kuin hallitukselle, ja miehin myös luotetaan. Tässä asiassa voi pettää vain kerran. Jos näin käy, tiedon tulo loppuu. Toisaalta ei johtokaan voi kaikkia tietoja salaisiksi luokitella, koska siinäkin menee uskottavuus, tietää Mäkinen.

– Yritys noudattaa pörssilakia pilkun tarkasti, mutta mielestäni joissakin asioissa yt-laki edellyttäisi antamaan meille enemmän ja aiemmin tietoja kuin pörssilaki sallii.

– Tätä lakien keskinäistä jaakobin painia saavat käydä juristit. Minua kiinnostaisi se, että esimerkiksi voittopalkkiojärjestelmä edellyttäisi parempaa seurantaa työpaikalla kuin yhtiön neljännesvuosikatsaus.

– Jos henkilöstöä halutaan sitouttaa ja kannustaa, niin tulos- ja voittopalkkioita määritteleviä tietoja pitäisi antaa avoimemmin. Henkilöstölle pitäisi pystyä näyttämään kuukausittain, missä mennään. Tähän olisi mielestäni mahdollisuuksia, jos vain halua löytyy, korostaa Mäkinen ja kaivaa esille kynän ja paperin, jolle piirtää palkkioita tuottavan haarukan rajat ja pisteitä pitkin matkaa, ilman yhtään euroa tai muuta mittayksikköä.

Julkisuus vasta viimeinen keino

– Suhtautuminen mediaan on vähän kaksijakoinen. Kun neuvottelut eivät ole tuottaneet tulosta, niin väki marssi ainakin 1970- ja 1980-luvuilla herkästi ulos. Näissä tieto tuntui menevän tiedotusvälineille ennen kuin sitä kukaan ehti antaa.

– Meillä ei median kautta haeta vauhtia neuvotteluihin. Tosiasiahan on, että neuvotteluja ei käydä mediassa tai toreilla. Asiat eivät ratkea julkisuudessa, tosin joskus se saattaa vauhdittaa asioiden etenemistä.

– Mutta täytyy sanoa, ettei media ole minulle työväline, pääluottamusmies Pentti Mäkinen toteaa.

– Suhtaudun viestintävälineisiin kuitenkin myönteisesti. Annan haastatteluja ja kerron työpaikan asioista. On monenlaisia juttuja, joita halutaan tulla tekemään tännekin tehtaalle.

Jos toimittajat ovat olleet yhteydessä minuun, niin ei minun tarvitse ilmoittaa heidän tulostaan. Jos televisioryhmä tulee, niin silloin kerron, koska se aiheuttaa aina isomman huomion. Tiedän ohjastaa myös kuvaajia siitä, mitä meillä saa kuvata ja mitä ei. Yleiskuvia voi ottaa, mutta tuotteiden teknisiä yksityiskohtia ei saa kuvata, koska niistä on meidän leipä kiinni.

Pentti Mäkinen kertoo, ettei hän ole kertonut tästäkään haastattelusta, mutta tietää että Metson viestintäosastolla luetaan tarkasti joka sana kaikesta, mitä yrityksestä kirjoitetaan.

– Olen minä joskus sanomisistani joutunut tilille, mutta en viestintävälineisiin sanotusta.

Mäkisen mukaan heidän työpaikallaan myös työntekijät uskaltavat puhua työhönsä liittyvistä asioista, työsuojelusta tai viihtyvyydestä. Työoloista voi jokainen kertoa kokemuksensa. Näistä ei Rautpohjassa kuulemma joudu tilille. Tosin paperikonetehtaalla työntekijöiden työsuhteet ovat valtaosin jatkuvia, joten määräaikaisuus ei tuki suita.

Mäkisen mukaan esimerkiksi vuokratyöntekijöillä tai määräaikaisilla ei yksinkertaisesti ole yrityksestä salaista tietoa, minkä kertomista olisi syytä pelätä. Eikä työoloista puhumista hän pidä määräaikaisellekaan kohtalokkaana – ainakaan näin isossa yrityksessä.

Yrityksen sisällä pääluottamusmiehen mukaan tiedotetaan ,että yksityisiin sähköposteihin pitää merkitä "private", silloin kun se sisältää yksityisiä asioita. Myös kaikilla on tiedossa, että huumetestit tehdään kaikille uusille työntekijöille. Huumetestejä edellyttävät esimerkiksi amerikkalaiset asiakkaat sinne tulevilta asentajilta. Ja työntekijöiden valvontaa kameroilla ei Mäkisen mukaan harrasteta. Kameroita näkyy pääasiassa valvottavilla alueilla, kuten porteilla.