Hajautuneen ja hallitsemattoman työmarkkinakierroksen jäljiltä palkansaajien ansiot nousevat tänä vuonna keskimäärin 5,5 prosenttia, eniten koko 2000-luvulla. Tällaisen ratkaisun seurauksena hallituksen oli viime syksynä mahdotonta alentaa tuloverotusta tukemaan ostovoimaa. Ratkaisuja tehtäessä tuskin kukaan tiesi, mihin inflaatio oli kiihtymässä, ja mistä syistä.

Inflaatio vauhdittunee tänä vuonna selvästi yli 4 prosenttiin. Elintarvikkeiden, öljyn ja muiden raaka-aineiden hintakehitys selittänee hintojen noususta noin puolet. Loppu selittyy julkisten palvelumaksujen korotuksilla, asumisen kallistumisella ja työkustannusten nousulla.

Globaalin kilpailun maailmassa työvoimakustannusten heijastuminen kotimaiseen inflaatioon on muuttunut. Avoimen kilpailun aloilla inflaatiovaikutusta ei ole. Sen sijaan kilpailukykyvaikutus on edelleen. Sen kautta vaikutukset näkyvät aikanaan työllisyydessä. Sektoreita, joille kilpailu ei ulotu, on entistä vähemmän. Näin työmarkkinaratkaisujenkin vaikutukset heijastuvat talouteen eri tavalla kuin ennen, yhä vähemmän inflaationa ja enemmän työllisyyden kautta.

Työmarkkinaratkaisut selittävät kuluvan vuoden kokonaisinflaatiosta vain noin prosenttiyksikön verran. Näissä oloissa voi hyvin koko kansantalouden näkökulmasta sanoa, että onneksi palkkaratkaisut olivat tätä tasoa, muuten ostovoima olisi kasvanut vieläkin vähemmän. Näin siksi, että inflaatio aiheutuu pääosin ulkoisista tekijöistä. Mutta toista samanlaista ratkaisua peräkkäin ei pidä tehdä, kustannuskilpailukyky- ja työllisyyssyistä. Ostovoima pitää kyetä turvaamaan palkkaratkaisuin, jotka eivät heikennä kilpailukykyä, eivät uhkaa työpaikkoja ja jotka mahdollistavat ostovoiman tukemisen verotuksella. Tältä osin maailma ei ole muuttunut.