Rauhanliikkeen kukoistuksen jälkeen mikään asia ei tunnu sitovan ihmisiä yli rajojen tai edes Suomessa niin paljon, että syntyisi kokonainen laululiike.

– Maailma on hajonnut ja monimutkaistunut ja kriittisetkin äänet ovat polarisoituneet. On vaikea kuvitella, mikä voisi olla tänä päivänä vasemmistolaisen liikkeen uusi tunnuslaulu, jossa kolmeen säkeistöön olisi puristettu viesti ja jonka kaikki vielä helposti oppisivat laulamaan, sanoo Yleisradion musiikkiarkiston asiantuntija Pekka Gronow, joka aikanaan Työväen Sivistysliitossa oli likeisessä tekemisissä työväenmusiikin ja -kulttuurin kanssa.

Veljiksi kaikki ihmiset tulkaa

Jo ennen 1980-luvun ydinaseiden vastaista rauhanliikettä Suomessa oli herännyt henkiin vuosisadan alun taistelulaulujen renessanssi. 1960–1970-luvuilla päätään nostaneet vasemmistoradikaalit kaivoivat arkistoista taistelulaulut ja tuottivat myös uutta musiikkia. Syntyi lähinnä taistolaisten voimin laululiike, jota sittemmin myös demarinuoret seurasivat omilla lauluillaan ja ohjelmaryhmillään.

Pekka Gronow pohdiskelee, miksi radikaali nuoriso tukeutui vuosisadan alun taistelulauluihin?

– Olisihan se voinut jäädä tekemättäkin. Jos Olavi Hurri ei olisi keksinyt, että tehdään Työväenlauluja-levy, laululiikkeen sisältö olisi voinut olla toisenlainen.

– 1970-luvun vasemmistolaiseen ideologiaan liittyi kiinnostus historiaan. Tuolloin julkaistiin kirjoja kansalaissodasta ja työväenliikkeen historiasta. Kansakunnan muistista heräteltiin työväenliikkeen alkutaipaleen tapahtumia, joita myös ihailtiin, Pekka Gronow arvioi.

30 vuotta sitten korostettiin myös luokkajakoa, johon perinteiset työväenlaulut sopivat hyvin.

– Työväenlaulut syntyivät tehdasyhteisöissä, joissa luokkajako ja tuloerot olivat selkeät. Työväestön yhteinen kulttuuri, elämäntapa ja kaipuu parempiin oloihin yhdisti ja synnytty poliittiseen liikkeen tueksi lauluja, joiden sanoma yhdisti ja joita oli myös helppo laulaa yhdessä.

Tänä päivänä maailman eri kolkilla mietitään globalisaation eriarvoistavaa voimaa. Voisiko jonain päivänä syntyä laululiike, jonka keskeinen sanoma eli keskinäinen solidaarisuus kaivettaisiin taas arkistojen kammioista?

Pilkatut nouskaa painojen alta

Suomessa luulisi olevan ongelmia laulettavaksi saakka. Pätkätyöläisyys on kymmenien tuhansien riesa, köyhyys on lisääntynyt ja syventynyt ja ekologiset uhkat väijyvät. Köyhien tai luonnon puolesta ei juurikaan synny lauluja, joiden ympärille syntyisi oikein liike ja jonka ääni kantaisi puhumattakaan, että vallanpitäjien tarvitsisi varoa laulavaa joukkoliikettä.

Suomalaiset ovat silti edelleen innokkaita laulajia. Karaokebaareja on joka kaupungissa. Karaoken ympärille on syntynyt jonkinlainen liike Suomen mestaruuskilpailuineen. Karaoke-lavalla laulaja voi purkaa esiintymishaluaan, tulkita rakastamaansa iskelmää ja saada yleisönsä reagoimaan. Olisiko karaoke kaipuuta työväentalojen iltamiin?

– Tai vieläkin kauemmaksi. Laulaminen on ihmisen perustaito siinä missä liikkuminenkin. Laulamista ja liikkumista ei haluta jättää vain ammattilaisten hommaksi. Ihmisen musiikkitajun kehittymiselle on tärkeää käyttää omaa ääntään, Pekka Gronow analysoi.

Yhdessä laulaminen on sosiaalista liimaa. Nyt myös vanhat työväenlaulut on taltioitu karaokelevyille. Perintö voi siirtyä seuraaville polville, jos kiinnostusta riittää.

Leena Seretin

Väliotsikot laulusta Veljiksi kaikki, san. Emil Elo, säv. Wlodzimierz Wolski. Laulu heijastelee vuoden 1905 suurlakon aikaisia tunnelmia.