SAK Nuoret juhlivat kesäkuussa 60-vuotiasta nuorisotoimintaa noin 200 nykyistä ja entistä aktiivia keränneessä juhlaseminaarissa ja seuraavana päivänä satavuotiasta SAK:ta Arvorokissa.

Heidi Lyytikäinen latasi paineita puhuessaan pätkä- ja silpputöistä sekä nuorisotoiminnasta. Omaa vapaa-aikaa nuoren pitäisi kuitenkin antaa yhteisen asian hyväksi ja sitoutua tehtäviin. Kaveritkin pitäisi saada hommasta innostumaan.

– 70-luvulla ja sen jälkeen syntyneet ovat tietoyhteiskunnan kasvatteja eikä heidän rintamaitonsa ole automaattisesti ollut solidaarisuudella terästettyä. Halua yhteiseen vastuuseen nuorilla kyllä on, mutta sen on lunastettava paikkansa ja ennen kaikkea lupauksensa. Homman pitää olla perusteltua.

Lyytikäisen mukaan vallankahvassa oleva vanhempi sukupolvi ei tätä ymmärrä ja siksi sukupolvet suksivat eri suuntiin.

Viisi vuotta sitten KTV:n tulevaisuusfoorumissa Lyytikäinen vertasi ammattiliittonsa toimivuutta norsuun Hämeensillalla. Nyt hän kuvaa samalla norsulla SAK:ta: iso, harmaa, hidas, ei toimi.

– Kuinka hyvin pätkäläisten kansoittama norsun häntä tietää, minne kärsässä oleva johto näyttää? Tietääkö? Välittääkö? Henkitoreissaan haukkovan hännänkö pitäisi kyetä koko iso ruho kääntämään itselleen avuksi?

Yleisö nauraa ja taputtaa.

Kohteista tekijöiksi

Metalliliiton nuorisotoimitsija Ville-Petteri Risberg puolestaan toivoo SAK:laisen nuorisotoiminnan muuttuvan kriittisemmäksi, jotta ay-liike voisi uudistua.

– Nuorisotoiminnan ongelmana kautta historian on ollut se, että nuoret on liian usein otettu toiminnan kohteiksi eikä tekijöiksi. Ay-liikkeen tulevaisuus on aina ollut kiinni siitä, miten nuori sukupolvi on omaksunut järjestö- ja ay-toiminnan perusteet ja oppinut soveltamaan niitä.

Nuorille on siirretty perinteinen toiminnan malli. Se ei ole Risbergin mielestä auttanut ay-liikettä uusiutumaan yhteiskunnan ja työelämän muutoksien mukana – saati olemaan muutosvoima.

Nuorisotoiminta on ollut liian usein tapahtumien järjestämistä nuorille.

– Työpaikoilla tapahtuvan nuorisotoiminnan vaatimus on edelleen olemassa ja vain sitä kautta nuoret näkevät työelämän muutokset ja muutospaineet ay-liikkeen päivittäiseen työhön.

Tällä hetkellä SAK:ssa ja liitoissa on kaikkiaan viisi täysipäiväistä nuoriso-etuliitteellä työskentelevä toimitsijaa. Monessa liitossa nuorisotoimitsijoilla on muitakin tehtäviä tai he tekevät nuorisotyötä oman toimensa ohella.

– Viisi ay-liikkeen palkkalistoilla työtä tekevää nuorisotoimitsijaa on hävyttömän vähäinen määrä. Ay-liikkeen sisällä on työsarkaa saada nuorisopoliittisen ohjelman kirjaus nuorisotoiminnan resurssien lisäämisestä toteutetuksi.

Pitää ajatella ihan itse

SAK:n järjestöpäällikkö Reijo Paananen vastaa Risbergille kuuluttamalla nuorisotoimitsijoiden palkkaamisen sijaan jokaisen vapaaehtoisen vastuuta ay-toiminnasta.

– Liittoon kuulumattomat nuoret kertovat, etteivät ole liittyneet, kun kukaan ei ole sitä tullut kysymään. Pitäisikö liiton toimitsijan olla se, jonka tutka havaitsee jokaisen järjestäytymättömän nuoren jokaisella työpaikalla? Olemmeko ulkoistaneet jäsenrekrytoinnin, ettei juuri minun tarvitse ottaa vastuuta ja kysyä työkaverilta kuuluuko hän liittoon?

Paanasen mielestä SAK:laisessa liikkeessä nuorille annetaan tilaa toimia eikä kukaan tule kertomaan mitä nuorten pitäisi tehdä tai mitä mieltä olla. Hänkin kaipaisi nuorisotoimintaan lisää tekijöitä ja nuoria, joilla on ajatuksia.

– Ne johtavat, joilla on visioita. Pitäisi nähdä eteenpäin ja ajatella ihan itse.

Nuorten juhlaseminaari herättää paljon ajatuksia nuorisotoiminnan tulevaisuudesta. Harmi, ettei niistä ehditä seminaarissa yhdessä keskustella.

Helena Ronkainen

– Nuorten tietämys työelämästä on huolestuttavaa. Paljon on tekemistä, että voimme kitkeä ajatuksia, joiden mukaan työnantaja hyvää hyvyyttään antaa palkankorotukset ja pekkaset. Toisaalta nuoret pitää saada ymmärtämään, ettei kerralla voi vaatia tonnia lisää liksaa. Muutokset tapahtuvat hitaasti.

Väisäsen ammattiosaston nuorisotoiminta on vielä alkutaipaleella. Väisäsen tehtävänä on pistää nuorisotoiminta käyntiin ja saada nuoret uskomaan, että hekin voivat vaikuttaa.

Rautatieläisten Liitossa ei ole nuorisojaostoa, mutta jonkinlainen nuorten porukka kylläkin on. Ryhmä kokoontuu pohtimaan ajankohtaisia asioita nuorten kannalta, esimerkiksi tekee tes-aloitteita. Väisänen toivoo, että liittoon perustettaisiin nuorisojaosto.

– Nuorisotoiminta on siitä tärkeää, että jos sitä ei hoideta, ajetaan ay-toiminta loppuun. Nuoret pitää saada toimintaan mukaan, jotta he saavat tuntumaa ay-hommiin. Ei kukaan lähde kylmiltään luottamusmieheksi tai ammattiosaston puheenjohtajaksi.

HR

– Mielestäni nuorisotoimintaan pitäisi palkata lisää työntekijöitä. Ei meillä Keski-Suomessakaan mikään pyöri vapaaehtoisvoimin. Olisi paljon helpompaa, kun olisi joku koordinoimassa toimintaa. Ei toiminta lähde käyntiin passiivisilla alueilla siten, että odotetaan nuorten itsensä älyävän ryhtyvän sellaista pyörittämään. Ensin pitää nuorille tarjota toimintaa, josta he voivat innostua tekijöiksi.

Saarasen mielestä nuorisotoiminta ei saa olla pelkästään kivanpitoa ja tapahtumien järjestämistä. Sen sisällön tulee olla edunvalvontaa ja ajankohtaisten asioiden käsittelyä nuorten näkökulmasta.

– Meiltä nuorilta ei esimerkiksi ole kysytty mielipiteitä tes-neuvotteluja varten. Se ottaa päähän.

Lisäksi nuorten kouluttamisen pitäisi olla järjestelmällisempää.

– Nyt tapahtumissa kerrotaan joka kerta samoja perusasioita, joista olisi hyödyllistä päästä syvemmälle.