Hallituksen päätöstä lakkauttaa Arbetslivsinstitutet voi luonnehtia katastrofiksi. Näin toteaa Ruotsin rakennusliiton toimitsija Kjell Johansson. Hän maalailee laitoksen tutkijoiden lailla pelottavia näkymiä tiedon vähenemisestä, sairauspoissaolojen kasvusta, tapaturmien yleistymisestä ja lisääntyvästä altistumisesta työympäristön vaaroille. Myös mahdollisuudet ratkaista ristiriitoja työpaikoilla heikentyvät, kun työn organisoinnin kehittäminen alkaa polkea paikoillaan.

– Mutta seuraukset tulevat näkyviin vasta muutaman vuoden kuluttua, sanoo Gunnar Aronsson, laitoksen työterveysosaston psykologian professori. Hänestä teurastus, ja nimenomaan tätä sanaa hän käyttää, on hyvin outo juttu erityisesti sikäli, että porvarillisen allianssin politiikan lähtökohtana on ollut työmarkkinoiden ulkopuolella oleva väki.

– Silloinhan voisi ajatella, että näitä asioita koskevaa tutkimusta tarvitaan! Täällä meillä näihin asioihin on sitouduttu voimakkaasti ja täältä löytyy runsaasti niitä koskevaa osaamista. Tutkijat eivät välitä onko vallassa porvarillinen vai sosialidemokraattinen hallitus – kysymykset tulevat ihmisiltä itseltään. Jos syyt siihen, että meistä halutaan päästä, ovat ideologisia, on se typerää. Me olemme sitoutuneet näihin asioihin koko sydämestämme, Aronsson sanoo painokkaasti.

Sadat tutkijat ympäri maailman ovat ihmetelleet ja kauhistelleet Ruotsin kansainvälisesti erittäin maineikkaan tutkimuslaitoksen lopettamista. Myös suuret julkisen ja osin yksityisenkin sektorin työnantajat ovat ottaneet yhteyttä laitokseen ja sanoneet pitävänsä päätöstä vääränä. Mutta ääneen ne eivät sitä halua sanoa, toteaa Aronsson, koska eivät halua asettua poikkiteloin hallituksen kanssa, etenkin kun osa on nimenomaan tätä hallitusta halunnut.

– Porvarillinen lehdistö puolestaan on kampanjoinut laitosta vastaan jo pitkään ja arvostellut tutkimusta ideologiseksi, Aronsson toteaa.

Poikkitieteellinen tutkimus hajalle

Työnantajajärjestö SAF, sittemmin Svenskt Näringsliv, lähti laitoksen hallituksesta päätettyään 90-luvulla, ettei enää ole mukana valtion laitosten osapuolten yhteisissä elimissä. Hallituksen muodostaneet neljä allianssipuoluetta ovat nyt sitä mieltä, että niillä on poliittiset valtuudet toimia, koska ne esittivät vaalikampanjassaan aikovansa vähentää valtion viranomaisten määrää ja leikata valtion menoja. Tutkimus kuuluu yliopistoihin ja korkeakouluihin.

– Uskoimme, että hallitus auttaisi siirtämään tutkimuksen niihin, mutta ei. Me joudumme itse korjaamaan palaset. Myöskään rahaa meidän vastaanottamistamme varten ei ole, vaikka kaikki tapahtuu kovin pian, sanoo Aronsson, joka valittaa että laitoksen edustama poikkitieteellinen tutkimus hajoaa. Tiimit, joissa on ollut mukana työpsykologeja, organisaatiotutkijoita, sosiologeja jne. ovat mahdollistaneet laajan tutkimusotteen, kun tutkimus yliopistoissa on yleensä kapeaa. Se vaara on olemassa, että työ muuttuu yksiulotteiseksi eikä yllä parhaisiin tuloksiin, kun tutkijat vastaavat vain omista teorioistaan.

Myös laitoksen kirjaston tulevaisuus on hämärän peitossa, vaikka työministeri Littorinkin on myöntänyt, että se on 80 000 nimikkeineen yksi Euroopan parhaista. Ulkopuolisia lainauksia on ollut vuodessa 15 000. Sen entiset, vuonna 2000 rakennetut tilat ovat seisoneet Solnassa tyhjillään Tukholmaan vuonna 2003 tapahtuneen muuton jälkeen. Valtio on maksanut käyttämättömistä tiloista 5 miljoonaa kruunua vuodessa. Kymmenen miljoonan lisäpanostuksella henkilöstöön kirjasto voisi toimia edelleen Solnassa.

– Jos kirjasto haluttaisiin säilyttää, 10 miljoonaa olisi pikkuraha verrattuna työttömyyden ja poissaolojen aiheuttamiin miljardiluokan kuluihin, sanoo Aronsson, joka olisi mielellään tutkijana nähnyt millä tavalla työelämään onnistutaan palauttamaan ihmisiä, jotka ovat osittain menettäneet terveytensä. Porvarillinen hallitushan on ilmoittanut aikovansa luoda suuren määrän uusia työpaikkoja.

– Ellei uusia työpaikkoja tule, työttömien ja sairaiden jahtaaminen ja painostaminen työnhakuun päivästä toiseen on täysin mieletöntä. Se johtaa vain siihen, että nämä ihmiset masentuvat entisestään, sanoo Aronsson ja mainitsee, että esimerkiksi Arbetslivinstitutet on saanut työnhakunvelvoitteen takia sadoittain hakemuksia henkilöiltä, jotka eivät ole likimainkaan päteviä hakemiinsa tehtäviin. Henkilöstöosastot tukahtuvat hakemuksiin ja niiden pitäisikin vaatia valtiolta rahaa siitä hyvästä, että työhakuvelvoite tuottaa niin paljon turhaa työtä – ja luo työttömyyttä, kun hakemustulva viivyttää työpaikkojen täyttämistä.

Vie mennessään työsuojeluasiamiehetkin

Kun Arbetslivsinstitutet lakkautetaan, sen mukana katoaa myös osa alueellisten työsuojeluasiamiesten sekä joidenkin työterveydenhuollon piirissä työskentelevien koulutuksesta. Kun työympäristölaitoksen (Arbetsmiljöverket) rahoitusta supistetaan 157 miljoonalla kolmessa vuodessa, myös työpaikkojen tarkastukset vähenevät 20 prosenttia.

Kun tutkimustyö lisäksi lakkautetaan, eniten kärsivät ennen kaikkea LO:hon kuuluvat, lyhyillä työsopimuksilla töitä tekevät naiset, jotka toimivat eräänlaisena työelämän puskurina ja jotka heitetään peliin silloin, kun työtä on paljon, ja sitten taas pelistä pois, Aronsson sanoo.

Nämä naiset ovat joutuneet elämään jatkuvasti ankaran taloudellisen paineen alla tietämättä, mistä rahat tulevat seuraavalla viikolla. Tämä ei ole hyvä asia Ruotsin kannalta. Myös lasten hankkiminen lykkääntyy, koska ihmisillä pitää olla tietty turva ja vakaus ennen kuin he uskaltavat ottaa vastuun toisesta.

Työelämän tutkimuslaitoksessa, jonka palkkalistoilla on Tukholmassa ja alueilla noin 400 henkeä, irtisanotuksi tuleminen on helpointa hyvin verkostoituneille tutkijoille. He ovat haluttuja ja heillä on mahdollisuus löytää uutta työtä. Vaikeinta on avustavissa tehtävissä toimineilla ihmisillä.

– Ihmiset ovat vuoron perään raivoissaan, masentuneita, alistuneita. Mutta esimerkiksi täällä meidän osastollamme olemme onnistuneet tosi hyvin tukemaan toisiamme ja antamaan toisillemme vinkkejä, Aronsson sanoo.

– Työhalujen kanssa on juuri nyt vähän niin ja näin ja mielialat pomppivat ylös ja alas, sanoo vastaanotossa työskentelevä Elisabeth Bjelvén, joka sai ottaa vastaan median kysymykset, kun suunnitelmat vuotivat julkisuuteen lokakuussa. Henkilökunnalle kerrottiin vasta sen jälkeen.

Elisabeth lopettaa työnsä jo 7. helmikuuta, vaikka irtisanomisaika jatkuu vielä huhtikuun loppuun. Hän on ottanut yhteyttä valtiolliseen työvälitykseen (Trygghetsstiftelsen) ja aikoo opiskella kymmenen viikkoa alusta aloittamista, kartoittaa omaa osaamistaan ja opetella hakemaan uutta työtä.

– Lisäksi haen aktiivisesti vastaanottovirkailijan työtä, mutta sitä on tarjolla enimmäkseen vain henkilöstönvuokrausyrityksissä, sanoo Elisabeth, joka on työskennellyt täällä vajaat kaksi vuotta sen jälkeen, kun oli kouluttautunut uudelleen selän tehtyä lakon 17 vuoden kotihoitotyörupeaman jälkeen.

Ingegerd Ekstrand

– Syyt ovat ideologisia. Keskustapuolue on pitänyt työelämän tutkimuslaitosta demareiden aivoriihenä, maltillisten profiili sen sijaan on ollut aika alhaalla. Siellä ei hallita asioita, sanoo Järnstedt, joka on huolissaan siitä, että ne rahat, jotka laitoksen piirissä on ollut käytettävissä alueellisten työsuojeluasiamiesten peruskoulutukseen, nyt häviävät. Työympäristöviraston määrärahaleikkaukset ovat kova isku Ruotsille, jossa jo nyt on Pohjoismaista vähiten työsuojelutarkastajia miljoonaa asukasta kohti. Ja juuri nyt, kun Euroopan ammatillinen yhteisjärjestö nostaa esiin tarkastusten suurta merkitystä.

– Hallitus puhuu vain työn kannattavuudesta ja viranomaisten yhteistyöstä, mutta ei ole sanonut sanaakaan siitä mitä tapahtuu työtapaturman uhreille ja pitkillä sairaslomilla oleville, joita ei kuntouteta työpaikoilla, Järnstedt sanoo ja lisää, ettemme tule koskaan hyväksymään paluuta aikaan, jolloin tehdasyhteiskunnan patruuna pystyi osoittamaan rikkauttaan rakentamalla isompia ja isompia tehtaanpiippuja työntekijöidensä terveyden ja turvallisuuden kustannuksella.

– Vaikuttaa siltä, että hallitus ei ymmärrä mitä laitos tekee! Korkeakouluilla ei ole henkilökuntaa eikä osaamista tämän alueen tutkimukseen. Ollenkaan ei ole otettu huomioon sitä, että turvallinen työpaikka säästää rahaa, vähentää tapaturmia ja sairastumisia, vaan keskustelua on käyty vain siitä kuinka paljon ay-liikkeellä on valtaa, että työsuojeluasiamiehet ovat liian vahvoja, sanoo Johansson ja toteaa, että Ruotsissa otetaan työympäristökysymyksissä nyt iso askel taaksepäin.

– Työnantajien ja hallituksen mielestä tuotannon on vastattava kaikista kustannuksista. Mutta miten muutaman työntekijän yritys maksaa työsuojelutarkastajan käynnistä aiheutuvat kustannukset, hän kysyy.