Mitä yhteistä on kirjatyöntekijällä, vaatetusalan työntekijällä ja hitsaajalla?– Mukana olevien liittojen jäsenille yhteistä on se, että työskentelemme kaikki yksityisellä puolella, teollisuudessa ja suurelta osin myös prosessinomaisessa teollisuudessa. Työehtosopimusten teksteihin on ajan saatossa tullut jo paljon määräyksiä, jotka ovat saman sisältöisiä.

Miksi viestintäalalle ei olla rakentamssa koko viestintäalan työväkeä kokoavaa liittoa?
– Asiasta on käyty keskusteluja rinnan teollisuushankkeen kanssa. Viestintäalan yhteinen liitto on yksi vaihtoehto, jolloin mukana olisivat Viestintäalan ammattiliitto, Mediaunioni ja Suomen Journalistiliitto.

Onko ongelmana se, että Journalistiiliitto haluaa pysytellä keskusjärjestöjen ulkopuolella?
– Tavallaan se on ongelma. SJL ei halua kuulua mihinkään keskusjärjestöön. Meillä taas ei ole tarvetta olla keskusjärjestöjen ulkopuolella. Kiinteä ja hyvä yhteistyö on kuitenkin vireillä.

Mikä on SAK:n vastaisku EK:n voimalle?
– Suurempien liittokokonaisuuksien löytäminen. Tiedämme, että EK:n tavoitteena on sopimustoiminnnan yhdenmukaistaminen ja nykyistä suurempien liittokokonaisuuksien tavoitteleminen.

Tupo vai liittokierros?
– Käytännössä ei ole etukäteismerkitystä sille, mikä muoto sopimuskierroksella on. Tupoista on hyviä kokemuksia viimeisiltä vuosikymmeniltä. Lähtökohtaisesti liittomme on valmis kaikkeen, jopa paikallisiin yrityskohtaisiin sopimuksiin.

Kiusaako vuokratyö graafista alaa?
– Jonkin verran. Jälkikäsittelyssä eli postituksessa on lisääntynyt ilmiö, että käytetään tarvittaessa työhön kutsuttavia ja vuokratyöntekijöitä.

Mikä voisi olla SAK:n 100-vuotisteko vuonna 2007?
– Työsopimusten selkeyttäminen ja huonommassa asemassa olevien aseman korjaaminen eli pääpaino edunvalvonnassa pitää olla määräaikaisten, vuokratyöntekjiöiden ja muiden pätkätyöläisten aseman parantamisessa.

Kuka pomottaa painosalissa?
– Painotaloissa aikataulut eli asiakkaat sanelevat yhtä enemmän. Toisekseen entistä suuremman pomon vallan ovat saaneet omistajat ja heidän voittonsa maksimointi, kun viestintäalan yritykset ovat hakeutuneet pörssiin.

Pärjääkö painotuote?
– Pärjää toistaiseksi. Paljolti kyse on siitä, kuinka paljon nykyinen lapsisukupolvi totutetaan lukemaan. Jos lasten maailma on vain tv:n ja näyttöruudun kuvien katselua, siihen tuskin painotuotteita tarvitaan. Jos lukutottumus säilyy, painotuotekin pärjää. Tällä hetkellä painotuote on helpoin tapa viestittää ja välittää elämyksiä.

Syntyisikö käsissäsi painotuote omin avuin?
– Olen taustaltani kirjaltaja ja uskoisin, että osaisin vielä panna vanhan kunnon kohopainon käyntiin, offset-tekniikasta en ole niinkään varma.

Sähköposti, tekstari vai kirje?
– Pääsääntöisesti viestin vanhanaikaisesti puhelimitse. Kirjeitä lähetellään postin kautta vähän. Päivittäisessä kommunikoidessa sähköposti on kätevä.

Ketä työmarkkinajohtajaa arvostat?
– Historiasta nostaisin esille Kirjatyöntekijöiden liiton entisen puheenjohtajan Aarne Koskisen, joka antoi minulle hyvän neuvon 1970-luvulla: ay-asioissa luottamuksen voi menettää yhdellä ainoalla sanalla, mutta luottamuksen takaisin hakeminen on tuskan takana. Työehtosopimus- ja ay-toiminnassa on kuitenkin kyse luottamuksesta. Nykyisistä toimijoista arvostan paitsi ay-johtajana myös yhteiskunnallisena vaikuttajana ja keskustelijanan Lauri Ihalaista.

Lempilukemistasi?
– Sanomalehdet.

Mitä tulee mieleen painomusteen tuoksusta?
– Allerginen reaktio, joka on alkanut vaivata vasta vanhemmiten, eikä ollenkaan silloin, kun työskentelin kirjapainossa. Kaikki lehdet eivät aiheuta pärskimisreaktiota.

Oma blogi?
– Ei ole.

Ärsyttävätkö ilmaisjakelulehdet?
– Eivät, ne ovat jäsentemme työntulosta. Älä siis laita postiluukkuun: Ilmaisjakelu kielletty!

Auto vai julkinen liikenne?
– Oma auto. Työajat ovat sen verran epäsäännöllisiä.