Ruotsin
LO:n pääekonomisti Dan Anderssonin mukaan maan porvarillisten puolueiden
pyrkimyksenä on muuttaa radikaalisti ay-liikkeen ja pääoman välistä voimasuhdetta.
Ne haluaisivat alentaa järjestäytymisastetta tekemällä
ammattiliittoihin kuulumisen nykyistä kalliimmaksi ja valtiollistamalla
työttömyyskassan. Samalla ne suunnittelevat työttömyysturvan huonontamista, luodakseen
paineita alimpien sopimuspalkkojen laskemiseksi.
Tarkoituksena on pakottaa alaluokka tekemään töitä entistä kovemmin ja
valmistaa maaperää matalapalkkaproletariaatin syntymiselle, Andersson arvioi.
Hänen mielestään kokoomuksen uudelleen profiloituminen ei ole tehnyt siitä
hyvinvointivaltion kannattajaa.
Porvarillisten puolueiden ohjelman ydinajatuksena on valtion vastuualueen
kaventaminen. Ne haluavat alentaa palkansaajien verotusta ja maksattaa verokevennykset
sairailla ja työttömillä, Andersson kiteyttää.
Hänen mielestään tärkein yksittäinen syy kokoomuksen suosion kasvuun on ollut se,
ettei hallitus ole toiminut riittävän aktiivisesti työllisyyden lisäämiseksi, mikä
puolestaan on herättänyt oikeutettua tyytymättömyyttä.
Andersson muistuttaa, että Ruotsin talous ja kansalaisten ostovoima ovat viime vuosien
aikana kasvaneet huomattavasti nopeammin kuin EU-maissa keskimäärin.
Siitä huolimatta uusia työpaikkoja ei ole syntynyt tarpeeksi. Avoin
työttömyys on tälläkin hetkellä noin 5,5 prosenttia, mikä on EU-maiden alhaisimpia.
Se on kuitenkin paljon korkeampi, kuin mihin meillä on totuttu. Tätä porvarilliset
puolueet ovat käyttäneet taitavasti hyväkseen, Andersson sanoo
Hänen mukaansa porvarillisen opposition ohjelman toteuttaminen ei johtaisi
työllisyysasteen nousuun, vaan nykyistä kovempaan vastakkainasetteluun työmarkkinoilla
ja pahimmassa tapauksessa se lamauttaisi talouden.
Opposition ehdottamat sairaspäivärahan ja työttömyyskorvauksen leikkaukset
loisivat turvattomuutta, mikä lisäisi kotitalouksien säästötarvetta ja vähentäisi
kulutusta. Niiden tuloksena olisimme vaarassa ajautua samanlaiseen taantumaan missä Saksa
on tällä hetkellä.
Pohjoismailla parempi malli
Anderssonin mukaan Saksan tauti ole mikään poikkeuksellinen ilmiö, vaan sosiaalisten
turvaverkkojen purkamisen luoma epävarmuus voisi aiheuttaa samanlaisen turvattomuuden
huonon kierteen myös Ruotsissa.
Saksan lisäksi myös Ranska ja Italia ovat ajautuneet taloudelliseen
taantumaan, kun taas Ruotsi, Suomi ja muut pohjoismaat ovat pystyneet välttämään sen.
Tämä ei johdu siitä, että meillä olisi viisaammat pääministerit, vaan siitä, että
meillä on pohjoismainen malli, Andersson kehuu.
Hänen mielestään pohjoismaiden menestys globaalissa taloudessa on erinomainen
osoitus siitä, että markkinavetoiselle anglosaksiselle mallille on olemassa
kilpailukykyisempi ja oikeudenmukaisempi vaihtoehto.
Samaan hengenvetoon Andersson painottaa, että huoltosuhteen muuttuminen aikaisempaa
epäedullisemmaksi ja talouden kiihtyvä globalisaatio tekevät hyvinvointivaltion
rahoituksesta aikaisempaa haasteellisemman tehtävän.
Ihmisten elinikä pitenee kaiken aikaa ja vanhenevasta väestöstä
huolehtimiseen tarvitaan lisää resursseja. Veroja ei ole mahdollista korottaa kovinkaan
paljon, koska verotuksemme ei voi poiketa valtavan paljon meitä ympäröivien maiden
verotasosta, Andersson toteaa.
Hyvinvointi säilyy työaikaa lisäämällä
Tuottavuuden nousukaan ei tuo helpotusta rahoitusongelmiin, sillä sen mukanaan tuomat
uudet resurssit kuluvat yksityisen ja julkisen sektorin palkankorotuksiin, jos veroaste
säilyy muuttumattomana.
Anderssonin mukaan hyvinvointivaltioita ei voi säilyttää myöskään veroastetta
alentamalla, sillä hyvälaatuisia palveluja ei pystytä tuottamaan halvalla.
Ainoa käytettävissä oleva keino hyvinvointivaltion rahoituksen turvaamiseksi myös
tulevaisuudessa on se, että lisäämme elinaikana tehtyjen työtuntien määrää meitä
edeltäviin sukupolviin verrattuna, Andersson väittää.
Hän uskoo, että hyvinvointivaltion rahoituksen edellyttämä jatkuvan talouskasvun
oravanpyörä ei välttämättä joudu törmäyskurssiin kestävän kehityksen asettamien
kasvurajoitteiden kanssa.
Kaikki tuotannon kasvu ei ole haitaksi ympäristölle vaan ainoastaan sellainen,
joka johtaa ympäristölle vahingollisen kulutuksen kasvuun, kuten esimerkiksi
yksityisautojen käytön lisääntymiseen.
Andersson myöntää, että kestävän kehityksen kasvu-uralle pääseminen pakottaa
meidät muuttamaan perusteellisesti nykyistä elämäntapamme.
Tästä eteenpäin emme voi lisätä luonnonvarojen tuhlailevalle käytölle
rakentuvaa kulutusta. Sen sijaan meillä on rajattomat mahdollisuudet nauttia nykyistä
useammin esimerkiksi teatterista, musiikista, hyvästä ruuasta ja muista elämää
rikastuttavista elämyksistä.
Meidän tulisikin kehittää sellainen kulttuurillisesti suuntautunut
yhteiskuntamalli, joka ei ole samalla tavalla resursseja tuhlaileva ja ympäristöä
tuhoava, kuin nykyinen tavaroiden kuluttamiseen painottuva elämäntapamme, Andersson
pohtii.
Markku Vuorio
Tukholma
Markku Vuorio
Pohjoismaat menestyvät yhteiskuntamallillaan hyvin maailmassa, kehuu Ruotsin LO:n
pääekonomisti Dan Andersson.