Totuttuun tapaan raportin tiedot eivät tälläkään kertaa ilon aihetta tarjoa: suoranaisia ay-aktiivien murhia kirjattiin viime vuonna 145, joista valtaosa jälleen Kolumbiassa. Tämä Etelä-Amerikan valtio näyttää juuttuneen pysyvästi ay-teloitusten verisimmäksi näyttämöksi, eikä maan johto tai kansainvälinen yhteisö näy kykenevän tekemään asialle vuosi toisensa jälkeen yhtään mitään.

VAKL:n raporttiin on kirjattu vain räikeimmät ay-loukkaukset. Jos rimaa hiemankin pudotettaisiin ja tarkastelua laajennettaisiin, voi vain kuvitella, millaisiksi ay-toiminnan vuoksi kuolleiden ja kidutettujen luvut silloin nousisivat – myös itseään sivistyneinä pitämissä maissa.

VAKL:n lukuja synkistävät erityisesti niin sanotut vapaat tuotantovyöhykkeet. Esimerkiksi viime ja edellisvuoden mittaan työjärjestö ILO laski niiden määrän kaksinkertaistuneen yli 5 000:een. Nämä alueet ja niiden hikipajojen saaristo on keskittynyt varsinkin Kiinan kaakkoisosiin.

Yhtä vähän kuin Kolumbian murhille, kiinalaiselle orja- ja vankityölle ei tunnu löytyvän todellista vastavoimaa. Suomessakin Kiinan räikeitä ihmisoikeusloukkauksia kyllä taivastellaan, mutta käytännössä niitä tuetaan niin huimilla miljardi-investoinneille maan tuotantoon, että fariseuksetkin haudassa pyörivät.

Pohjoismaat eivät ole päässeet VAKL:n syntilistalle. Täällä ei lakkovahteja jyrätä kauhakuormaajilla kuten Filippiineillä eikä mielenosoittajia päästetä ampumalla hengiltä kuten Libanonissa – ei enää eikä toistaiseksi.