Nyt Hansen taas seisoo ja täyttää säkkejä vedenpuhdistukseen menevällä lecasoralla ex-Optirocilla, nykyisellä maxitilla 10 kilometrin päässä Oslosta sijaitsevassa Borgessa.

– Se meni hienosti, toteaa Hansen, joka toimii myös 40-jäsenisen Fellesforbudetin osaston 633 puheenjohtajana.

Yhtä tyytyväinen on laatu-, turvallisuus- ja ympäristöpäällikkö John Inge Kristiansen. Hänellä on muitakin esimerkkejä siitä, kuinka Norjan IA-sopimus, aiesopimus osallistavasta työelämästä, on toiminut. Eräs toisen kätensä katkaissut työntekijä teki toisella konttoritöitä.

– Yritys oli aluksi epäröivällä kannalla, mutta sitten saimme lisää tietoa – ja ajatellen sairauslomista aiheutuvia suuria kustannuksia – solmimme sopimuksen 2004 alussa, Kristiansen kertoo.

IA-sopimuksella pyritään alentamaan Norjan sairauspoissaoloja 20 prosentilla neljässä vuodessa.

Maxitilla sairauslomia oli 2001 9,4 prosenttia, 2003 7,4 prosenttia, mutta 2004 enää 2,9 prosenttia.

Palkkatyöläisen vieraillessa yrityksessä kaksi henkeä oli pitkällä sairaslomalla. Tilastot eivät kuitenkaan ole täysin vertailukelpoisia. Viime keväänä henkilövahvuus puolittui, kun lecasoran tuotantoa vähennettiin.

Nykyään valmistetaan enää lecaharkkoja, työntekijöitä on 49, joista kaksi naista, ja keski-ikä noin 50 vuotta.

Periaatetta ensimmäisenä sisään, viimeisenä ulos sovellettiin tiukasti. Kaikki irtisanotut löysivät uutta työtä, useimmat prosessiteollisuudesta. Yritys osallistui työllistämiseen aktiivisesti.

– Saimme varoja keskusjohdolta Oslosta. Mukaan saatiin yksi yritys, joka auttoi mm. työpaikkahakemuksilla, ja itse soittelin ympäri eri yrityksiä ja tarjosin työvoimaamme, Kristiansen kertoo.

– Häviämässä on lisää työpaikkoja, tavoite on 33 henkilötyövuotta. Nykyään 11 miestä tekee tilapäistyötä savenottopaikan kunnostuksessa. Suuri joukko työntekijöistä lähestyy 60 vuoden ikää, joten Kristiansen laskee, että moni vähennys hoituu luonnollisen poistuman kautta.

Työkyvystä saa päättää itse

Yritys on lyönyt lukkoon sairauslomamallin. Työntekijä voi olla omalla ilmoituksellaan poissa 1–8 päivää kerrallaan, kaikkiaan 24 päivää vuodessa entisen kahdeksan päivän asemesta. Jos tämä raja ylittyy, vaaditaan lääkärintodistus, jonka kirjoittaa omalääkäri. Jos sairaus on työperäinen, todistuksen saa yrityksen lääkäriltä.

Mutta työntekijän on otettava yhteyttä heti ensimmäisenä sairauspäivänä lähimpään esimieheensä, jolle on esitettävä arvio siitä, kuinka kauan poissaolo kestää.

– Sairauden kanssa meillä ei ole mitään tekemistä, vain poissaolon. Työntekijä päättää itse, voiko hän tulla töihin. Sairas saa olla edelleen. Jos sairaus on fyysinen, mitään ongelmaa ei ole. Jos se sen sijaan on psyykkinen, on otettava yhteyttä omalääkäriin. Sellainen sairaus liittyy niin paljon työhön, että voi olla vaikea löytää korvaavia tehtäviä, Kristiansen sanoo.

Sairaslomalainen ottaa yhteyttä esimieheensä taas 8. päivänä, ja esimies puolestaan ottaa yhteyttä 16. päivänä mahdollista tapaamista varten. Tapaaminen on viimeistään 5. poissaoloviikolla, jolloin keskustellaan erilaisista vaihtoehdoista. Ja kun sairasloma on kestänyt lähemmäs kuusi kuukautta, otetaan yhteyttä eri viranomaisiin.

– Järjestelmä kohtelee samalla lailla kaikkia, niin työntekijöitä kuin johtoakin. Lisäksi työntekijöiden ja esimiesten yhteydenpito on parantunut, Hansen korostaa. Kristiansen on samaa mieltä.

Suurin hyöty koituu kuitenkin siitä, että työntekijä voi olla edelleen töissä.

– Kotiin jääminen työstä ei koskaan ole plussaa. Jos rutiinit toimivat, toimii hyvin itsekin sekä ihmisenä että yhteiskunnan jäsenenä, sanoo Kristiansen.

Järjestelmä on valtiolle kallis, eikä sitä oikeastaan olisi tarvittu.

- Pikemminkin se tuli, koska johto ei hoitanut tehtäviään. Työnantajien vastuu työntekijöistä määritellään jo laissa, hän korostaa.

Turvallisuuteen panostetaan

Tehtaalla on oma satama Norjan suurimman joen Glomman rannassa. Sinne rahdataan irtonaista lecasoraa Rälingenistä Oslon läheltä. Rannassa on lajiteltua, halkaisijaltaan 4–31-millistä lecasoraa isoissa kasoissa. Täällä on myös lecaharkkoja, ei varsinaista varastoa, mutta siksi, että noin 40 erilaista mallia ajetaan pitkinä sarjoina. Tuotanto on noin 130 000 kuutiota vuodessa.

– Täällä on sekä pölyä että melua, mutta olemme pyrkineet minimoimaan riskit. Kaikilla on esimerkiksi radiolla varustetut kuulosuojaimet, kertoo Kristiansen.

Työn fyysinen raskaus on vuosien mittaan vähentynyt. Sen hän tietää omakohtaisesti "ajettuaan kaikkia koneita" sen jälkeen, kun aloitti täällä putkimiehenä 1977.

Työtehtävissä vuorotellaan, mutta ketään ei siihen pakoteta. Tehtaalla tehdään kahta vuoroa. Peruspalkka on noin 133 kruunua, noin 18 euroa.

Turvamääräykset ovat ankarat, esim. koneiden huollon yhteydessä vain siihen koulutuksen saaneilla henkilöillä on oikeus lukita ne. Määräysten rikkomisesta tulee rangaistus ja kahden varoituksen jälkeen lähtö. Onnettomuudet ovat vähentyneet huimasti, 59 tapauksesta miljoonaa työtuntia kohden maaliskuussa 2001 nollaan tapaukseen lokakuussa 2004. Ja nolla on pidetty siitä saakka. Alueella työskentelevät ulkopuoliset joutuvat kuittaamaan, että ovat perehtyneet turvallisuusmääräyksiin.

Ympäristöohjelmassa tavoitteena on uusiutumattomien resurssien käytön vähentäminen. Neljässä vuodessa hiekan määrä on puolitettu. Kemikaaleja käytetään, mutta ne tarkistetaan vuosittain ja korvataan vaarattomammilla mikä mahdollista.

Mieluiten norjalaiseksi

Konsernilla, johon Leca Borge, Optiroc ja kuluvan vuoden tammikuusta maxit kuuluu, on pääkonttori Heidelbergissa. Omistajat ovat vaihtuneet usein, ensin useita norjalaisia, sitten ruotsalainen Skansen ja nyt saksalainen.

Luottamusmies Hansen istui aikaisemmin yrityksen hallituksessa ja konsernin eurooppalaisessa yritysneuvostossa, ja näkisi mieluummin, että yritys siirtyisi taas norjalaisomistukseen.

Paikalliset neuvottelut ovat kohta tulossa. Hansen kehuu suhteita johtoon.

– Ilmapiiri on avoin ja katto korkealla!

Uuteen työympäristölakiin hän ei ole yhtä tyytyväinen.

- Porvarit halajavat huononnuksia. Emme halua työtä 13 tuntia putkeen. Nykyinen laki on hyvä, se turvaa työn hyvällä tavalla, hän sanoo ja saa kannatusta Kristiansenilta.

Ingegerd Ekstrand
Oslo

Osallisuudella työelämässä tarkoitetaan määritelmän mukaan sitä, että työelämässä on paikka kaikille, jotka haluavat tehdä työtä, myös ihmisille, joiden toimintakyky on tilapäisesti tai pysyvästi heikentynyt, samoin kuin ikääntyville työntekijöille.

Tavoitteena on vähentää neljä kokeiluvuoden aikana sairauspoissaoloja 20 prosentilla, saada nykyistä enemmän vajaatyökykyisiä ihmisiä työhön ja nostaa todellista eläkeikää.

– Asiasta ovat olleet kiinnostuneita etenkin eduskunta, työministeriö ja työnantajat, mutta kyllä SAK:kin voi nähdä etuja pehmeässä laskussa pitkän sairasloman jälkeen. Yksi edellytys on, että näin voidaan toimia vain siinä tapauksessa, että lääkäri, työnantaja ja työntekijä ovat asiasta yhtä mieltä. Kenenkään oikeusturvaa ei saa loukata, sanoo työryhmässä jäsenenä oleva SAK:n lakimies Timo Koskinen.

Vasta 60 päivän jälkeen

Paluu työhön puolipäiväisesti voisi tapahtua vasta sen jälkeen, kun sairasloma on kestänyt vähintään 60 päivää.

Sairauden pitää olla pitkäaikainen, sen sijaan sairauden lajilla ei ole väliä. Työnantajilla olisi kyllä ollut haluja sulkea psyykkiset sairaudet ulkopuolelle.

– Se olisi ollut syrjintää ja siihen emme suostuneet. Vastuun tässä ottaa lääkäri, joka kirjoittaa todistuksen siitä, että osapäiväinen työskentely on mahdollista, Koskinen tähdentää. Puolipäiväisestä työskentelystä ja osittaisesta sairaslomasta maksetaan puoli palkkaa plus osasairauspäiväraha. Kokopäiväinen sairauspäiväraha on nykyään enimmillään 70 prosenttia vuosiansiosta, mutta laskee suhteessa sen jälkeen hiukan tulojen noustessa.

– Taloudellisesti järjestelmä hyödyttäisi matalapalkka- ja naisaloja. Mutta jos siitä tulee painostuskeino, joka heikentää mahdollisuutta saada työkyvyttömyyslausunto, kärsimään joutuu tämä sama ryhmä.

Osittaisen työhön paluun pitää kestää vähintään kaksi viikkoa ja korkeintaan kolme kuukautta. Jos työhön paluu epäonnistuu, sairauslomaa on voitava jatkaa.

Ei lainkaan ongelmatonta

Järjestelmä ei ole ollenkaan ongelmaton. Lääkäri ei saa tehdä aloitetta, mutta hän voi kertoa työntekijälle tällaisesta mahdollisuudesta.

– Viimeinen sana pitää olla työntekijällä. Paluusta luovutaan, jos työntekijä siitä yksinkertaisesti kieltäytyy, Koskinen korostaa.

Työntekijän on myös mietittävä tarkkaan ennen kuin ehdottaa lääkärille halustaan kokeilla työntekoa puolipäiväisesti.

– Omasta halukkuudesta ja sitkeydestä voi koitua lieveilmiöitä, kuten että todetaan herkemmin työkykyiseksi kuin työkyvyttömäksi, vaikka myöhempi tilanne sitten osoittaisi muuta, Koskinen varoittaa.

– Työn pitää olla pääasiassa omaa työtä, mutta sitä tehdään nimenomaan puolipäiväisesti. Mutta osaako työnantaja sitten mitoittaa työn oikein, niin ettei työtaakka kasva liian suureksi ja paranemismahdollisuudet heikkene?

– Ja mitä tapahtuu mahdollisesti palkatulle sijaiselle? Tekeekö hän osa-aikatyötä vain sanotaanko hänet irti, kun sairaslomalainen palaa aikaisemmin? Tätä on työryhmässä pohdittava perusteellisesti, sanoo Koskinen.

Tällainen malli edellyttää sairausvakuutuslain ja työsopimuslain säännöslisäyksiä. Koskinen ennustaa, että lainmuutos voi astua voimaan aikaisintaan syksyllä 2006. Tuleeko siitä pysyvä vai tilapäinen, kokeiluluonteinen, on vielä avoin kysymys.

Ingegerd Ekstrand