Lukiongelmia joka
kolmannella SAK:laisella
Aikuiskoulutuksessakin
tarvitaan erityispedagogiikkaa
 Lukihäiriö
"Lukihäiriöiselle
ovat nöyryytykset tuttuja"
Metalliliiton Murikka-opiston viestinnän opettaja Marjo Nurmi toivoo
aikuiserityispedagogiikkaa osaksi elinikäisen oppimisen käsitettä. Suuri tarve tähän
on etenkin Nosteen kohderyhmällä. SAK:laisten opistojen (Murikka, Kiljava, Siikaranta ja
Kunta-alan opisto) yhteisessä ja mm opetushallituksen rahoittamassa hankkeessa
kehitetään ja mallinnetaan erilaiset oppijat huomioivaa aikuispedagogiikkaa ja
didaktiikkaa. Lisäksi hankeen myötä kehitetään opistojen opetuskäytäntöjä.
 Hankkeen
koordinaattorina toimiva Marjo Nurmi toteaa, että SAK:n jäsenkentässä on
keskimääräistä enemmän oppimisvaikeuksista kärsiviä työelämässä toimivia
ihmisiä.
– Monet kouluaikana oppimisen
ongelmiin törmänneet ovat hakeutuneet aloille. joilla he ovat arvelleet selviytyvänsä
vähäisellä lukemisella, kirjoittamisella ja teoreettisella opiskelulla.
Nurmi muistuttaa, että oppimisongelmat
eivät häviä aikuisiässä, vaan nousevat esiin monenlaisina elämänhallinnan
vaikeuksina. Lisäksi työelämä on muuttunut. Lukemisen ja kirjoittamisen taidoista on
tullut osa ammatillisia valmiuksia. Hitsaaja ei pärjää enää pelkällä
hitsaustaidolla.
Nurmi havaitsi ongelman pohtiessaan,
miksi tieto ei aina mennyt perille, vaikka kohderyhmä vaikutti kaikin puolin
älykkäältä ja aktiiviselta väeltä. Sitten selvisi, että yllättävän monella oli
jonkinlaisia vaikeuksia lukemisen ja kirjoittamisen kanssa. Haasteena onkin opetuksen
yksilöllistäminen, johon ay-opistoilla on Nurmen mukaan hyvät mahdollisuudet.
– 1990-luvulla ei puhuttu vielä
paljoa aikuisten oppimisvaikeuksista, eikä näin aikuisten opettamisen
erityispedagogiikastakaan. Sitten muutama opistojen opettaja lähti keskustelemaan asiasta
ja SAK:n koulutusvaliokuntakin ymmärsi sen merkittävyyden. Sitten hanke sai tuulta
purjeisiin opetushallituksen rahoituksen myötä.
Tyhmän ja laiskan maine
Marjo Nurmi näkee asian laajana
demokratiakysymyksenä. Tosiasia on, että lukivaikeuksista kärsivät syrjäytyvät
helposti ja jättäytyvät aktiivisen kansalaisuuden ulkopuolelle. Moni on jo koulussa
kuullut olevansa tyhmä ja laiska. Ja näin alemmuuden tunne ja ongelmat saavat jopa
henkilöt itsensäkin uskomaan, että ovat tyhmiä. He ovat käyneet läpi melkoisen
nöyryytyksen historian. Monelle onkin ollut vapauttavaa, kun on selvinnyt, että heillä
on lukihäiriö – että ei ole tyhmä.
Opistot tavoittavat vain jäävuoren
huipun, ne joilla on vielä rohkeutta, voimia ja uskallusta lähteä koulutukseen.
Ay-opistojen kursseille tulee yleensä
aktiivisin porukka. Niinpä moni onkin kehittynyt taitavaksi puhujaksi ja osaa ilmaista
asiansa. He kyselevät paljon ja saavat tietonsa suullisesti. Monella on myös erinomainen
muisti. Se tavallaan Nurmen mukaan kompensoi kirjoittamisen ja lukemisen vaikeutta.
Monelle asian selittäminen on luontevaa, mutta sen paperille paneminen on yhtä tuskaa ja
kirjoitusvirheiden pelkoa.
– Ay-opistoilla on selvitetty
alustavasti, että noin kolmannekselle olisi tarpeen saada tarkempi diagnoosi.
Samantapaiseen tulokseen on tultu Tampereen aikuiskoulutuskeskuksen metallialan
opiskelijoita tutkittaessa. Luvut ovat joka tapauksessa sen verran korkeita, että
ay-opistojen opetusmenetelmät kaipaavat kehittämistä ja aikuisten erityispedagogiikka
sijansa aikuiskoulutuksessa.
– Jos ay-opistojen väestä noin
kolmanneksen kannattaisi mennä tarkempaan diagnoosiin eli heillä on jonkinasteinen
lukihäiriö, niin voi arvioida, ettei Nosteen kohderyhmässä ongelma ole yhtään
pienempi. Moneltahan on aikoinaan kouluttautuminen kenties jäänyt juuri lukemisen ja
kirjoittamisen vaikeuksien vuoksi. Ongelma ei ole vuosien myötä hävinnyt minnekään.
Se on jopa saattanut nousta liiankin voimakkaaksi vastenmielisyydeksi koulutusta kohtaan,
toteaa Murikan viestinnän opettaja Marjo Nurmi.
Aino Pietarinen
LUKIHÄIRIÖT
- Dysleksia tarkoittaa aivoperäistä
lukemisvaikeutta. Sitä käytetään yleisnimityksenä lukemisen ja kirjoittamisen
häiriölle.
- Lukihäiriö, lukivaikeus
määritelmillä tarkoitetaan synnynnäistä eri asteista vaikeutta oppia lukemaan ja
kirjoittamaan. Lukihäiriö tai lukivaikeus voi esiintyä erillisenä tai yhdessä muiden
oppimishäiriöiden kanssa.
- Lukihäiriöllä, lukivaikeudella,
dysleksialla ja sanasokeudella tarkoitetaan siis kaiken kaikkiaan samaa ilmiötä.
Yleisessä kielenkäytössä puhutaan lukihäiriöstä tai lukivaikeudesta
lievempiasteisten vaikeuksien yhteydessä, dysleksiasta puhuttaessa tarkoitetaan
vaikeampaa toimintahäiriötä.
- Kysymys ei ole tyhmyydestä tai
laiskuudesta vaan erilaisesta tavasta oppia, hahmottaa ja projisoida tietoa.
- Vaikeasti lukihäiriöisiä on noin
2–5 prosenttia kouluikäisistä.
- Lieviä lukihäiriöitä ilmenee
suunnilleen 20 %:lla ja keskiaikeita noin 5–15 %:lla.
- Koululaisista noin joka viides tai
kuudes saa osa-aikaista erityisopetusta.
- Vuosina 1987–88 kaikista
koululaisista 4–5 % oli puhehäiriöisiä ja 7 % lukihäiriöisiä, joista melkein
kolme neljäsosaa oli poikia.
- Häiriöt ovat erittäin yleisiä, jopa
joka 20–25 prosentilla väestöstä on jonkinlaista oppimisen vaikeutta,
dysleksia-diagnoosin saisi 6 % kansalaisista, jos kaikki tutkittaisiin.
- Noste-ohjelma tarjoaa aikuisille
koulutusta, jossa on mahdollisuus henkilökohtaiseen tukeen ja ohjaukseen.
- EU:n Equal-ohjelmassa on aloitettu
lukineuvolahanke, jonka kohteena ovat erilaiset oppijat.
"Lukihäiriöiselle
ovat nöyryytykset tuttuja"
– Kun minä olin koulussa, ei
silloin näistä asioista tiedetty mitään. Olin siis laiska ja tyhmä ja vuosien
varrella alkoi jo itsekin uskoa, että päässä on vikaa, naureskelee KTV:läinen, 11
vuotta päätoimisena työsuojeluvaltuutettuna Espoon kaupungilla toiminut Mauri
Kekkonen, mutta toteaa, ettei aina naurata.
– Kun jollain kurssilla on
pitänyt mennä fläppitaululle kirjoittamaan ideoita, niin monta kertaa on tullut kiire
vessaan. Oli helpompi paeta paikalta kuin tunnustaa, että pelkää kirjoittavansa
väärin. Miksei niitä ideoita olisi voinut vain sanoa. Kyllä lukihäiriöiselle ovat
nöyryytykset tuttuja. Ei kauheasti naurata, kun joku väärin kirjoitettuaan vitsailee
lukihäiriöistä.
– Mutta ay-aktiivina olon vaikein
aika oli yhdistyksen sihteerinä olo. Silloin kirjoitettiin koneella ja korjausnauhaa
kului… Tekstinkäsittely- ja oikolukuohjelmat ovat huomattavasti vähentäneet
stressiä, mutta aina niihin teksteihin joku lipsahdus jää.
– Huonolla käsialalla olen
selittänyt monta kertaa itseni irti sihteerin hommista. Tosin se on myös syynä siihen,
että asiat, jotka minun pitää oppia, kirjoitan illalla koneella puhtaaksi. Siinä tulee
sopivasti kerrattua asiat. Lisäksi minulla on hyvä muisti.
Työsuojeluvaltuutetun työssä joutuu
ottamaan asioista selvää ja lukemaan niin sopimuksia kuin lakejakin.
– Lukeminen on hidasta. Otan
yleensä paperit kotiin ja luen lyhyinä pätkinä ja mietin , ymmärränkö asian.
Pieninä paloina hahmotan asian paremmin. Lisäksi olen kehitellyt tarkastuskertomuksiin
ja muistioihin oman tekniikan. Nykyään yleensä kirjoitan asiat lyhyesti ranskalaisilla
viivoilla, niin tulee vähemmän virheitä.
Eniten tuottaa tuskaa
toimintakertomusten teko tai joku muistio, jolla on kiire. Silloin alkaa tökkiä.
Ay-liikekin on Kekkosen mukaan
nykyään melkoinen paperimylly.
– Onkohan tuo kaikki tiedotus ja
yleiskirjeet tarpeen. Tai sitten niitä kirjoitettaessa voisi vähän ajatella
vastaanottajaakin. Kyllä ne usein sellaista kiemuraa ovat, ettei niistä ihan helpolla
saa selkoa.
Vaikka lukeminen on työlästä ja
kirjoittaminen pelottavaa, niin Mauri Kekkonen ei ole antanut periksi. Hän on opiskellut
mm Kiljavan vuosikurssin sekä avoimessa yliopistossa sosiaalipolitiikan appron.
Mauri Kekkonen kirjaa ranskalaisin
viivoin ja on tyytyväinen oikolukuohjelmiin.
"Ongelma sai nimen vasta
38-vuotiaana"
– Olen aina ollut sanavalmis ja
koulun heikko menestys meni laiskuuden piikkiin. Minulle selvisi vasta 38-vuotiaana, että
lukemisen tökkiminen johtuukin lukihäiriöstä, kertoo Metalliliittoon kuuluva Esa
Zuban, joka työskentelee eristäjänä Helsingin telakalla. Työpaikallaan hän
toimii myös varaluottamusmiehenä ja työsuojeluasiamiehenä.
Aluksi Esa Zuban opiskeli
konepiirtäjäksi, mutta nyt toteaa, että se oli virhevalinta. Niin tarkkaan työhön ei
hänestä olisi ollut. Nykyisen ammattitaitonsa hän sai telakan ammattikurssilla. Hän on
käynyt myös iltalukiota.
– Nykyisessä työssä
lukihäiriö ei juuri haittaa. Silmäilen papereita ja kyselen kavereilta koko ajan. Aina
olen kysymässä, mitä ilmoitustaululla kerrotaan. Välillä tulee väärinkäsityksiä.
Kysyn mieluummin kuin luen, kysyn ihan rasitukseksi asti. Mutta minulla on hyvä muisti.
– Hyvällä muistilla pärjää
pitkälti. Yhteen aikaan muistin tv-ohjelmatkin ulkoa niin että kaverit ihmettelivät.
Sitten kun minulla on hyvä mielikuvitus niin näytelmät alkoivat elää omaa
elämäänsä minun päässäni.
Esa Zubanilla on ongelmia lukemisen
kanssa, mutta kirjoittajana on saanut kehuja Oriveden opiston kirjoittajakursseilla.
– Ei se kirjoittaminen ole
helppoa, se on äärettömän vastenmielistä, mutta käyn Oriveden kursseilla, kun kaikki
kehuvat minua. Joskus ajattelin kirjaakin, mutta nytkin näin alennusmyynnissä kolmella
eurolla kirjan, joka oli kuulemma kirjoitettu kymmeneen kertaan. Ei ole sen homman
väärti, hän toteaa sarkastiseen tapaansa ja sanoo, että joku tolkku se on itsensä
kiusaamisellakin.
– Niin kirjoittaminen kuin
luottamustehtävissäkin olo on tavallaan siedätyshoitoa. Ihmisen pitää kestää
arvostelua.
Esa Zuban sanoo lukevansa vähän,
mutta arvelee, ettei suuri osa Metallinkaan jäsenistä lue sitäkään vertaa kuin hän.
Ahjokin menee usein suoraan roskiin. Monisteista hän toteaa ykskantaan, että välillä
mietin mitenkähän voisin elää ilman tuotakin tietoa. Ehkä meitä lukiongelmaisia
varjellaan liialta A4-saasteelta.
Esa Zuban väittää nyt, ettei
vaihtaisi lukiongelmaansa pois. Toki hän kokee, että ikään kuin hänen itsetuntonsa
olisi ollut varastettuna kunnes ongelma sai nimen. Lukemisvaikeus on muovannut hänen
persoonallisuuttaan ja tuottanut kummallisia ajatusmalleja, mutta no ovat Esaa.
Esa Zuban kyselee mieluummin kavereilta
riesaksi asti kuin lukee ilmoitustaulun tekstin itse.
"Puhuminen helpotti"
Murikan Ilo puhua –kurssilta
somerolainen Sanna Kähkönen sai kannustusta ja hänen omanarvontuntonsa koheni
monta pykälää.
– Minua kannustettiin ja
havaitsin, etten olekaan tyhmä ja laiska, johon olin jo alkanut vakavasti uskoa. 23
vuotta pidin tätä sisälläni, kunnes uskalsin avoimesti puhua vaikeasta
lukihäiriöstäni.
Metalliliittoon kuuluvalla Sanna
Kähkösellä on erittäin paha lukemisen ja kirjoittamisen vaikeus. Hänellä se on
todettu jo lapsena, jolloin hän kävin osan kouluakin lastenlinnan koulussa. Hän
esimerkiksi tarvitsee apua virastoissa lomakkeiden täyttämiseen jne. Kaikkein pahinta on
se, että aina pitää joka paikassa selittää, miksi ei voi itse täyttää kaavakkeita.
Tämä ongelma kun ei näy päällepäin.
– Kouluopiskelu on ollut minulle
mahdottomuus, mutta töitä olen oppinut tekemällä ja vieressä katsomalla. Ja
töistäkin olen selvinnyt.
– Nyt olen aloittanut
oppisopimuskoulutuksen lomittajaksi. Työssä opiskelu tuntuu ihan kivalta ja työt
maistuvat. Koulutusjaksoa kuitenkin pelkään, mutta aion Murikan opettajan Marjo Nurmen
kannustamana keskustella etukäteen opetuksesta. Toivon, että vaikeuteni otetaan huomioon
koulutuksessa ja saisin tarpeellisen tiedon muuten kuin kirjoista lukemalla. Minua
helpottaisi myös se, että voisin tenttiä suullisesti.
Ahjon Sanna Kähkönen kertoo
selaavansa ja katsovansa, olisiko mielenkiintoisia kursseja. Muita lehtiä tulee
selailtua, hän katsoo kuvat sekä silmäilee otsikot ja kuvatekstit.
Sanna Kähkönen toivoo
oppisopimuskoulutuksen huomioivan hänen ongelmansa ja hän haluaisi tenttiä suullisesti.
Palkkatyöläinen
5.4.2005 nro 3/05 |
