Palvelualan ammattiliitossa mallia matalan tuottavuuden töiden tukemista ei katsota hyvällä. Miksi, 2. varapuheenjohtaja Kaarlo Julkunen?
– Esillä olleet mallit tarkoittavat palkkojen jäädyttämistä ja hyötyä työnantajille siitä, että he maksavat pientä palkkaa. Vastustamme malleja, jotka pitävät palvelualojen palkkatason ja arvostuksen alhaisena.
– Emme vastusta sitä, etteikö palvelujalan yrityksiä tuettaisi siinä, missä teollisuusyrityksiä monin eri keinoin tuotekehittelyssä ja viennissä.

Eikö palvelualan väelle olisi hyvä asia, että alalle avautuisi uusia, tuettuja työpaikkoja?
– Ei ole mitään takeita siitä, että uusia työpaikkoja syntyisi. Tukiraha menisi nykyisiin työsuhteisiin ja ennen kaikkea niin, että yritykset pääsisivät keinottelemaan työsuhteiden pätkimiselle. Esitetyissä malleissa ei ole velvoitteita työnantajille työllistää uusia työntekijöitä.

Mitä seurauksia arvelet olevan siitä, että tukea annettaisiin työnantajille, jotka maksavat työntekijälle alle 1 500 euroa kuukaudessa?
– Malli kohdistuisi PAM-aloille voimakkaasti; jo 1 200 euron kuukausipalkan tukeminen kohdistuisi PAM-aloille. Palvelualoilla kaksi kolmesta on naisia eli kysymys on myös tasa-arvosta. Työnantajien ei kannattaisi nostaa palkkaa yli tuen summan, ja entisestään matalat palkat jäätyisivät. Jos tukea saisi myös osa-aikaisten työllistämiseen, työnantajat pitäisivät tuntimäärien joustolla palkat alhaalla.

Palvelualan työnantajat ovat puhuneet työnantajien Kela-maksun poistamisesta. Olisiko se terve tukimalli?
– Työnantajamaksuja pitäisi tasata nykyisestään työnantajien kesken niin, että maksut suosivat työvaltaisia aloja. Rahoitus pitää löytyä työnantajien maksamasta potista, eikä verokirstusta.
– Työnantajamaksuista tosin on sovittu aikanaan osana palkkaratkaisuja, ja on arveluttavaa, että niitä kesken kaiken alennetaan.

Onko nyt toteutumassa Keskustan työreformin yksi keskeinen osa?
– Alhaisen tuottavuuden alojen tukeminen on osa hallitusohjelmaa. Keskusta on tietyllä tapaa hirttäytynyt asiaan ja yrittää keinolla millä hyvänsä keksiä, miten työnantajille saadaan suunnattua yhteiskunnan rahaa. Väkipakolla etsitään malleja tietämättä vaikutuksia työllisyyteen.
– Onneksi työreformin keskeinen teesi siitä, että pienet työpaikat saataisiin irti työehtosopimuksista, ei sentään ole toteutumassa.

Eikö PAMia ja SAK:ta ole kuultu, kun tukihanke on kuitenkin toteutumassa?
– Minulla on käsitys, että SAK:n ja PAMin ääni on nimenomaan kuulunut asian käsittelyssä. Tukihanketta on oltu ratkaisemassa pari kolme kertaa Holm-Vihriälä –mallilla, ja nyt pääministerikin on julkisuudessa sanoutunut siitä irti.

Mistä palveluiden alhainen tuottavuus johtuu? Työntekijöiden vähäisestä koulutuksestako, kuten usein väitetään?
– Palveluissa ei ole kyse kategorisesti matalan tuottavuuden aloista. Kuka voi sanoa, etteivätkö palvelualan työt tuottaisi, kun katsoo kaupan investointeja ja siivousalan jättiyrityksen myyntiä. Omistajille ei tahdo mikään riittää, se on ongelma.
– Keskustelussa sotketaan matalan tuottavuuden alat ja pienet palkat. Jos yhteiskunta lähtee tukemaan halpapalkka-aloja, se on tietysti väärin.
– Keskustelu koulutuksestakin on vinoutunut: palvelualan töitä ei voi tehdä ilman alan koulutusta.
– Ei ole mitään järkeä rakentaa mallia, että ihminen palvelualalle tullessaan joutuisi hyväksymään, että saa osan palkasta sosiaaliluukun kautta. Tulevaisuudessa tuskin saadaan alalle ammattilaisia.

PAM ei siis vastusta, että matalan tuottavuuden aloja tuetaan, mutta miten tuki pitäisi kohdentaa?
– Perhevapaiden kustannusten tasaaminen nais- ja miesvaltaistenalojen kesken on keskeinen asia. Työnantajamaksujen kohdistaminen ja porrastaminen on mietittävä uudelleen niin, että työvoimavaltaiset alat pärjäävät. Yhteiskunnan tukiraha pitää kohdentaa niin, että rahalla saadaan uusia työpaikkoja ja nimenomaan kokoaikatyöhön. Silloin tuettaisiin aidosti työllisyyden kasvua.

Näetkö ristiriitaa siinä, että jotain alaa pitää erityisesti tukea? Eikö palveluidenkin pitäisi pärjätä markkinataloudessa siinä missä muutkin?
– Markkinatalouden siunauksellisuuteen eniten vannovat haluavat nyt työnantajakustannukset valtion maksettavaksi. Onhan se nurinkurista.
– Jos valtiolla on rahaa roiskittavaksi työllistämiseen, miksi sitä ei kohdisteta sosiaali- ja terveyspalveluihin, joista on huutava tarve. Olisi reilumpaa, että valtio ja kunnat työllistävät suoraan, jolloin raha kohdistuisi uusiin työpaikkoihin.