Keskustapuolueen viisi vuotta sitten esittämä työreformi nousee edelleen tämän tästä puheeksi työttömyyden ongelmaa ratkottaessa. Työreformi keskittyikin nimenomaan työllistymisen ja työllistämisen kynnyksiin, työttömyydestä maksettaviin tukiin ja työllistämisestä koituviin työnantajavelvoitteisiin.

Monta kertaa hukutetun ja kuopatun paperin nimestä huolimatta työreformissa ei ollut visioita, näkyjä, itse työelämän sudenkuopista, niiden poistamisesta ja työelämän kehittämisestä. Ohjelmassa on vain joitain viittauksia kannustavista johtamisjärjestelmistä sukupuolten tasa-arvon edistämiseen ja henkilöstön koulutukseen.

Yksi lähtökohta työreformissa oli, että vähemmän osaavat kansalaiset syrjäytyvät pitkäaikaistyöttömiksi, eläkeputkiin ja kurssikierteeseen, joten heille täytyy antaa mahdollisuus osallisuuteen. Samaan ajatteluun pohjaa nykyisen hallituksenkin "aktiivisen työvoimapolitiikan" linjaus, joka saa myös ay-liikkeestä tukea.

Sen sijan Keskustan lääkkeet syrjäytymisen ja kurssikierteen katkaisemiseen ärsyttivät ay-liikettä ja saavat sen yhä tiukkaan puolustusasetelmaan.

Työttömyysvakuutus haudattiin

Työreformin keskeinen idea oli yleinen ja pakollinen työttömyysvakuutus, johon kaikki työtä tekevät kuuluisivat. Työttömyysvakuutuksen vähimmäisturvaosuuden rahoittaisi valtio, ansio-osuuden jokainen itse maksamalla työttömyysvakuutusmaksua. Se voisi olla nykyistä korkeampikin, työreformissa sanotaan.

Pakollisen maksun lisäksi voisi ottaa vapaaehtoisen lisävakuutuksen. Myös työnantajat maksaisivat maksunsa. Sen sijaan erillistä työttömyyskassamaksua ei maksettaisi.

Työreformin mukaan työttömyysvakuutuksen hoito kuuluisi työttömyyskassoille, joita tosin yhdistettäisiin. Oleellista ajattelussa on, että kaikki työttömät kuuluisivat ansioturvan piiriin.

Ay-liike on nähnyt työreformin työttömyysvakuutuksen uudistamisen nimenomaan työttömyyskassojen alasajona. Vastustus on niin vahvaa, että työreformin isänä pidetyn Matti Vanhasen hallitusohjelmasta ei löydy työttömyysturvajärjestelmän kokonaisuudistusta.

Työttömyysturvaan tosin on tehty sitten työreformin julkistamisen moniakin pienempiä muutoksia, joilla on tähdätty esimerkiksi pätkätyön ja työttömyysturvan yhteen sovittamiseen.

Portaita turvaan havitellaan

Työreformi lähti ajattelusta, että pitkä työhistoria tuottaisi paremman työttömyysturvan, lyhyt huonomman. Työttömyyden alussa turvan taso olisi parempi ja huononisi työttömyyden jatkuessa.

Turvan porrastamiselle on vaikea nähdä muuta selitystä kuin ajattelu, että työttömyysturvaa saavat "lököttelevät" päivärahojensa varassa eivätkä haluaisi palata työmarkkinoille. Ay-liikkeessä tällainen ajattelu ja pyrkimykset porrastuksiin on tyrmätty useaan otteeseen.

Työttömyysturvan porrastamiseen on päätynyt myös Raimo Sailaksen työryhmän ehdotukseksi. Ryhmän jäsen Per-Erik Lundh tosin irtautui ryhmän ehdotuksista puuttua työttömyys- ja eläketurvaan.

Keskustan työreformissa työttömyysturvan jälkeen pudottaisiin perusturvan piiriin, mutta kannustettaisiin kuntoutukseen ja koulutukseen.

Sailaksen paperissa puhutaan pitkäaikaistyöttömien velvoittamisesta aktiivistoimenpiteisiin työmarkkinatuen ehtona. Hallitus puhuu aktiivisesta työvoimapolitiikasta.

Ajatuksen ydin on, että tietyn ajan työttömyysturvaa saaneet joutuvat ennemmin tai myöhemmin lunastamaan vähimmäisturvansa osallistumalla johonkin viranomaisten järjestämään toimenpiteeseen oli siitä työllistymisen kannalta hyötyä tai ei.

Sopiminen lattiatasolle ei onnistunut

Työreformissa arvellaan suoraan, että nykyinen tes-järjestelmä saattaa olla este työllistymiselle. Vastauksia haetaan paikallisesta sopimisesta suoraan työnantajan ja työntekijän kesken. Myös luottamusmiehet voisivat neuvotella ja sopia työpaikoilla, mutta "ulkopuolisten neuvottelijoiden tuloa yrityksen sisäisten asioiden käsittelyyn keskusta ei kannata". Ulkopuolisilla lienee tarkoitettu ammattiliittojen edustajia.

Työreformissa todettiin varsin pahoittelevaan sävyyn, että työehtosopimuksista poikkeaminen on vain järjestäytyneillä työnantajilla, ja että "kymmenet tuhannet yritykset eivät ole näiden oikeuksien piirissä".

Kamppailu työehtosopimusten yleissitovuudesta käytiin pari kolme vuotta sitten, kun työsopimuslakia rustattiin uuteen uskoon. Yleissitovuus ja ay-liike selättivät selkeästi työreformin ja vaatimuksen kollektiivisopimisen murtamisesta.

Paikallinen sopiminen sinällään on lisääntynyt, ja työehtosopimuksilla on annettu yhä enemmän valtuuksia työpaikkatason sopimiseen.

Työreformissa vaadittiin, että palkanmuodostuksessa yrityskohtaista harkintavaltaa on lisättävä ja että "yrityksen kannattavuuteen sidottu osa sekä henkilökohtaiseen osaamiseen ja kokemukseen liittyvät osat saavat entistä enemmän merkitystä".

Lukuisissa palkkausuudistuksissa näin on käynytkin. Lähtökohtana on työehtosopimuksen minimipalkka, palkan muut osat sidotaan tehtävän vaativuuteen, osaamiseen ja kannattavuuteen. Tulospalkkauksessa tosin väännetään edelleen kättä siitä, pitäisikö sen pelisäännöt rakentaa työehtosopimuksiin. Ay-liikkeen mielestä pitäisi.

Keskusta vaati työreformissaan, että alimmat taulukkopalkat määrätään työehtosopimuksilla ja yleissitovan ja normaalisitovan kentän ulkopuolella olevissa yrityksissä ministeriön päätöksellä. Tavoite ei ole istunut Suomen malliin. Pari vuotta sitten hyväksytyssä työsopimuslaissa sanotaan, että sitovien työehtosopimusten ulkopuolisilla työpaikoilla "työntekijälle on maksettava tekemästään työstä tavanomainen ja kohtuullinen palkka".

Vaikka työreformi ei sallinut "ulkopuolisia" työpaikoille ratkomaan asioita, ohjelma näki, "etteivät ay-toiminta ja yrittäjyys ole vastapooleja vaan kumppaneita".

Verotuksella työllisyyttä työreformissakin

Työreformin oleellisia lääkkeitä työllisyyden parantamiseen olivat veroleikkaukset ja nimenomaan tuloverotuksen keventäminen ja keskittäminen pieni- ja keskituloisiin. Nykyinen hallitus elvyttää pienipalkkaisiin painottuvilla veroalennuksilla ja toivoo työllisyyden kohenevat.

Hallitusohjelma ja työreformi eivät ole ristiriidassa myöskään tavoitteessa, että työnantajamaksuja huojennetaan ja arvonlisäveroa alennetaan. Työreformi lähti ajatuksesta, että nimenomaan pienipalkkaisen työn työnantajamaksuja alennetaan ja työnantajan työeläke- ja sairausvakuutusmaksut porrastetaan matalapalkkaisten palkkatason mukaan. Porrastuksella laskettiin syntyvän 20 000 työpaikkaa etenkin palvelualoille.

Sailaksellakin on ehdotuksia nimenomaan alhaisen tuottavuuden matalapalkka-alojen tukemiseen poistamalla työnantajien kansaneläkemaksu ja keventämällä tuntuvasti tuloverotusta pienituloisilla.

Yhtäläisyyksiä työreformin, hallitusohjelman ja Sailaksen paperin kanssa löytyy myös kotona tehtävästä työstä. Työreformi vaati työn käsitteen laajentamista kotityöhön ja hoivatyöhön. Hallitusohjelmassa luvataan parantaa omaishoitajien asemaa ja nostaa kotihoidontukea, Sailas puolestaan ehdottaa kotitalousvähennyksen laajentamista.

Leena Seretin