Ruotsin Emu-vastustajien äänisaalis kertoo aikapommista, joka tikittää eri puolilla Eurooppaa, myös Suomessa. Kansalaiset eivät ole EU:n takana ja kansalaisten nuiva suhtautuminen tekee mahdottomaksi viedä EU:ta edes organisaationa eteenpäin, saati ottaa painavampi rooli maailmanpolitiikassa.

EU:n tulevaisuuskonventti nostettiin pystyyn alun perin siksi, että Irlannin kansa pisti Nizzan sopimusta kampoihin tavalla, joka pakotti miettimään toimintatapoja. Konventti oli yritys demokratisoida EU:n toimintaa ja tulevaisuutta koskevan perussopimuksen valmistelu. Moni asia sotii sen toiminnassa kuitenkin yleistä oikeustajua vastaan.

Pitikö jäsenmaiden keskinäisestä tasa-arvoisuudesta heti luopua konventin puheenjohtajiston kokoonpanossa, jossa mm. Suomella ei ole ollut edustajaa.

Pitikö konventin ehdotukseksi hyväksyä paperi, joka ei kaikilta osin edusta konventin enemmistön kantaa.

Hyvä idea sortui poliittiseen kikkailuun.

Ruotsalaiset ovat itse selittäneet kansan kielteistä Emu-päätöstä osittain sillä, ettei maassa ole keskusteltu avoimesti EU:sta sitten jäsenyyssopimuksen. Jo pitkään jatkunutta julkisen EU-keskustelun puutetta arveltiin aikanaan osasyylliseksi myös Tanskan kielteiseen Maastricht-äänestykseen.

Suomessa vanha eduskunta keskusteli konventin työstä alkuvuodesta ennen vaaleja ja olisi halunnut keskustelua Suomen linjasta jatkossa jo vanhan eduskunnan aikana. Keskustelua ei kuitenkaan uskallettu avata vaalien alla.

EU-parlamenttivaalit tai presidentinvaalitkaan eivät ole järkevä yhteys keskustella Suomen EU-politiikasta. Kansalaisilla ei näin ollen käytännössä ole mahdollisuuksia vaikuttaa suoraan Suomen EU-linjan määrittelyyn, koska aihepiiri on eduskuntavaaleissa jäänyt toistuvasti sivuun.

Politiikassa mitään suurta ei tapahdu, elleivät suuret joukot lähde liikkeelle ja henkeä saada päälle. Ruotsin esimerkki näyttää millaista on kun EU-innostus puuttuu. Jos EU-mieltä tai yhteisiä visioita ei ole, kannatuksen perusteluna ei tehoa EU:n ytimeen kuuluminen tai uhkaus ulkopuolelle jäämisestä. Ei liioin korkealentoinen ajatus EU:sta maailmanpoliittisena toimijana, joka puolustaisi ihmiskasvoisempaa kapitalismia tai vastustaisi USA:n voimapolitiikka.

Äänestyspäätöksen perusteluna näyttää tässä tilanteessa korostuvan kylmästi pelkkä lyhyen tähtäimen hyöty, kuten taloudellinen etu tai haitta. EU-projekti ei voi edetä lyhyen tähtäimen hyötyodotusten varassa, koska juuri niitä EU on huonosti pystynyt osoittamaan.

Onko EU-asioissa myös Suomessa jo kikkailtu liikaa? Millainen romahdus EU-politiikan kannatuksessa koetaan meillä ja millaiseen poliittiseen tilanteeseen se tulee?

Viime vuosina on selvästi ollut nähtävissä, ettei aitoa poliittista keskustelua Suomessa synny kuin vaalien yhteydessä.

Olisiko pitkällä tähtäimellä järkevämpää järjestää kansanäänestys HVK:n lopputuloksesta joka tapauksessa nyt, kun kansanäänestyksiä on luvassa muissakin EU-maissa, kuin tilanteessa, jossa Suomi jarruttaisi kenties yksin EU:n kehitystä. Olisiko rakentavampaa EU-keskustelua saatavissa nyt, kun Keskusta on hallituksessa vai esimerkiksi tilanteessa, jossa näin ei ole.