Syksyllä 2002 Palle valittiin LO:n suur-Kööpenhaminan vuoden luottamusmieheksi. LO:lainen erityisalojen ammattiliitto SID valitsi hänen työpaikkansa, asiakkaiden omistaman puhtaanapitoalan yrityksen RS98:n, vuoden työpaikaksi.

Mitä Palle sitten on tehnyt? No, hän ryhtyi auttamaan maahanmuuttajia, uustanskalaisia, työelämään, ja sai puhtaanapitotyöntekijöiden ammattiyhdistyksen mukaan toimintaan. Tällä hetkellä yksitoista etniseltä taustaltaan muuta kuin tanskalaista vasta koulutettua puhtaanpitotyöntekijää painaa töitä tuulisessa Amagerissa muutaman kilometrin päässä Kööpenhaminan keskustasta. Viisi muuta on saanut töitä muualta.

– Hanke, jonka tarkoituksena oli saada maahanmuuttajia työllistymään, onnistui Tanskassa ensimmäistä kertaa. Kuljetusalalta aloittaminen oli oikeaan osunut juttu, sanoo Palle Nissen, joka toimii noin 450:n SID:hen, metalliliittoon ja toimisto- ja kaupanalan työntekijöiden ammattiliittoon HK:hon kuuluvan työntekijän yhteisenä luottamusmiehenä.

Hänen kollegansa, tuntipalkkaisten työntekijöiden luottamusmiehenä toimiva Geir Rasmussen on samaa mieltä.

Heillä on arvovaltaa. R98:ssa kaikki kuuluvat liittoon.

– Täällä ei ole työssä ainuttakaan järjestäytymätöntä, Palle toteaa tiukasti ja vilkaisee pysäköintialueelle, jonne valkosininen jäteauto juuri peruuttaa kymmenien muiden viereen. R98 on suuriyritys, joka hoitaa 600 000:n talouden jätehuollon Kööpenhaminassa ja Fredriksbergissä.

Pareittain työskentely kotouttaa

Palle Nissen sai puhtaanapitotyöntekijöiden ammattiliiton mukaan hankkeeseen, ja liitto otti yhteyttä R98:n johtoon. Yhteyttä otettiin myös työnvälitykseen, ja mukaan valittiin henkilökohtaisten haastattelujen pohjalta 20 uustanskalaista. Ehtoja oli kolme: valittavien henkilöiden piti osata tanskaa koska yhteyttä pidetään pääasiassa matkapuhelimella, heillä piti olla ajokortti ja heidän piti olla työttömiä.

Kuusi kuukautta kestäneen kurssin suoritti lopulta 16 henkeä, joiden keski-ikä oli 35 vuotta. He paransivat tanskankielen taitojaan, opettelivat tietokoneen käyttöä, konfliktien ratkaisemista, yhteistyötä, kommunikointia ja ay-tietoutta sekä hankkivat kuorma-autoajokortin ja ammattikoulutuksen.

Teoriajaksojen välissä oli kolme viikon pituista harjoittelujaksoa. R98 otti 11 harjoittelijaa ja 20 kokenutta työntekijää ilmoittautui heti henkilökohtaisiksi opastajiksi ja yhteyshenkilöiksi.

Ensimmäinen harjoittelupäivä oli 11. syyskuuta 2001, päivä jolloin koko maailma haukkoi henkeään. Suuri osa harjoittelijoista oli algerialaisia, marokkolaisia ja turkkilaisia muslimeja. Liitto järjesti kriisikokouksen. Päätettiin turvautua selkokieleen: jos jollakulla oli terroristisympatioita, ne pitäisi ilmaista nyt.

– Sellaista me emme olisi voineet suvaita, mutta onneksi tällaisia sympatioita ei ollutkaan. Harjoittelijamme ihmettelivät miksi me Tanskassa toimimme niin. Mutta loppujen lopuksi osoittautui, että suorapuheisuus oli hyvä asia ja sillä tiellä me olemme jatkaneet, Palle sanoo.

Kurssi päättyi viime vuoden maaliskuussa ja sen jälkeen oli vuorossa kolmen kuukauden harjoittelu ja sitten jokaiselle luvattu kolmen kuukauden koeaika. Mutta kaikki saivat vakituisen työpaikan jo toukokuun alkuun mennessä. Vuoden kuluttua kukin saa oman alueensa.

– Teemme töitä pareittain ja se on hyvä juttu kotoutumisen kannalta. Me vanhemmat voimme auttaa uustanskalaisia ymmärtämään meidän työkulttuuriamme. Molemminpuolisuus on kuitenkin tärkeää, Palle sanoo ja kertoo, että uusille työkavereille annettiin "määräys": kukaan ei saa lähteä kotiin heti työpäivän päätyttyä. Ensin pitää istua kahville ja juttelemaan.

Arvostettu ammatti Tanskassa

Moni kurssilainen suhtautui aluksi epäluuloisesti puhtaanapitoalan ammattiin. Heidän kotimaissaan se on ammatti, jota ei juuri arvosteta.

– Tanskassa tätä ammattia pidetään arvossa, Ystävät ja tuttavat kyselevät koko ajan mahdollisuuksista päästä alalle töihin, Palle kertoo ylpeänä.

Hän ja hänen työkaverinsa ovat tehneet viidentoista vuoden ajan lujasti töitä puhtaanapitoalan ammattien arvostuksen nostamiseksi — ja onnistuneet. Myös palkka on kohtuullinen, 23 000 kruunua eli vajaat 3 000 euroa kuukaudessa, eli suunnilleen sama kuin ammattikoulun opettajalla. Päälle tulevat esimerkiksi epämukavan työajan lisät.

Puhtaanapitotyöntekijästä tulee skraldemand, kun hän ollut ammatissa kymmenen vuotta. Ammattinimike juontuu sanasta skramla (räikkä, kalistin), jollaista jätteiden hakijat ennen vanhaan käyttivät ilmoittaakseen tulostaan.

Päivälehti Politiken on kirjoittanut projektista myönteiseen sävyyn. Se on pantu merkille muissakin tiedotusvälineissä.

– Kaiken kaikkiaan tämä on ollut hyvä prosessi, jossa on keskitytty myönteisiin asioihin. Työtä tämä on teettänyt h…n paljon, mutta on kyllä ollut sen arvoistakin, Palle Nissen lisää.

Seuraava projekti? Ehkä nuoret, jotka roikkuvat Nörrebron sillan ympärillä ja ajautuvat helposti rikoksiin. Miksi ei yritettäisi saada heitä töihin?

Ingegerd Ekstrand
Kööpenhamina

– Jo nimi herättää työnantajissa kielteisen reaktion, sanoo M’Barek El Harrab, 37. Satan Turgutilla, 39, on samanlaisia kokemuksia. Satan muuten tarkoittaa turkinkielellä kauppiasta. Edes naapurimaasta Islannista kotoisin oleva hitsaaja Kristinn Pålsson, 49, ei ole saanut kunnolla jalansijaa tanskalaisilta työmarkkinoilta. Hän on tienannut leipäänsä muun muassa kuljettamalla sanomalehtiä Kastrupin lentokentällä.

– Moni uustanskalainen pitää minua tanskalaisena eikä ymmärrä mikä maahanmuuttaja minä muka olen. Mutta maahanmuuttajana minua kohdellaan.

Kolmikko on siksi ymmärrettävästi ikionnellinen mahdollisuudesta päästä "skraldemaendiksi" eli puhtaanapitotyöntekijäksi.

Työkaverit myönteisiä

Kristinn Pålsson on sitä mieltä, että sopeutuminen sekä työhön että työyhteisöön on onnistunut hyvin. Työn fyysinen raskaus — roskien kerääjä kävelee jäteastioiden kanssa keskimäärin 15 kilometriä päivässä — oli yllätys, mutta siihenkin on tottunut. Myös M’Barek El Harrab on yllättynyt siitä miten hyvin työkaverit R98:lla ovat ottaneet uustanskalaiset työkaverinsa vastaan. Monille se oli ensimmäinen kontakti ulkomaalaisiin.

– Aluksi joku ehkä hieman arasteli ottaa kontaktia. Siksi on tärkeää, että me uustanskalaiset osaamme kielen. Jos haluaa päästä elämässä eteenpäin, on pystyttävä kommunikoimaan, sanoo M’Barek, joka kävin tanskan tehokurssin tultuaan Marokosta 20 vuotta sitten. Sittemmin hän on lukenut paljon ja puhuu tanskaa sujuvasti.

Siitä huolimatta hän ei ole onnistunut saamaan koulutustaan vastaavaa työtä koneasentajana. Sen sijaan hän on tehnyt sekalaisia hommia, toiminut mm. bussinkuljettajana.

R98:lla M’Barek ajaa erilaisia jäteautoja, kuljettaa mm. sanomalehtiä, sekajätettä ja lasia. Töitä tehdään urakalla, noin kymmenestä neljään, joten aikaa jää myös vaimolle ja kolmelle lapselle.

– Hyvä työ ja hyvä palkka. Ja työssä saa myös liikuntaa, hän sanoo ja hymyilee leveästi.

Molemmille hyötyä

Satan Turgut tuli Turkista Tanskaan jo nelitoistavuotiaana. Ei edes tanskalainen koneasentajan ammattitutkinto ole tuonut hänelle alan töitä. Satan elätti itseään vihanneskauppiaana, tutustui puhtaanapitotyöntekijöihin ja yritti päästä alalle 1990-luvulla.

– Olen tyytyväinen kurssiin ja työhön. Palkintoni on se, että voin olla hyödyksi yhteiskunnalle. Työkaverit ovat kuin omaa perhettä, sanoo viiden lapsen isä Satan ja näyttää läpikotaisin tyytyväiseltä.

Palle Nissen mainitsee välissä, että hänestä on tullut hyvä kaveri Satanin pienimmän pojan kanssa.

– Ja vaimoni tutustui Satanin vaimoon perhepäivänä, jonka järjestämme joka toinen vuosi. Sekin on tärkeää, että uustanskalaisten perheenjäsenet luovat kontakteja meihin muihin tanskalaisiin.

R98:lla on ollut myös hyötyä uustanskalaisten kulttuuritaustasta ja kielitaidosta. Uustanskalaisille pienyrittäjille, jotka eivät aina ole oikein ymmärtäneet tanskalaista jätehuoltostrategiaa, on pystytty selittämään asioita.

Sen paremmin työnantajalla kuin työkavereillakaan ei ole ollut ongelmia uustanskalaisten kanssa. Myös tulevaisuudenstrategia on selvä.

– Jos ongelmia ilmenee, niihin tartutaan tässä ja nyt. Kulttuurieroja on, mutta niistä on mahdollista päästä yli. Ja osasta ennakkoluuloja olemme jo onnistuneet tekemään selvää. Uustanskalaiset eivät ole sen huonompia eivätkä parempia kuin me muutkaan, Palle Nissen sanoo jämerästi.