Nimen oikeinkirjoituksesta ei ole täyttä varmuutta. Todennäköiseltä sen sijaan vaikuttaa, että tämä Reetta (tai Kreetta tai Kreeta) on ollut ja varsin vakavasti näkövammainen, koskapa jokainen häneen nykyisin turvaava muistaa vedota nimenomaan sokeaan Reettaan (tai Kreettaan).

Sopii olettaa, että näin painokkaasti korostettu ominaisuus on ollut aivan olennainen. Vähäisestä silmien siristelystä savupirtin kitkuissa ei todellakaan ole kysymys.

Silti Reetalla on ollut jo aikalaisia hämmästyttänyt kyky nähdä ja ymmärtää.

"Näkeehän tuon sokea Kreettakin, että pino on pahasti vino", tiedetään työnjohtaja Veikko Korpiluoman tokaisseen Toholammilla jo vuonna 1902, kun Ansu Lehtevänoja esitteli halkosavottansa heikohkoja tuotoksia.

"Ymmärtää sen sokea Reettakin, ettei polvet noin kamalassa koukussa ainakaan piirinennätyksiä juosta", mainitsi liikunnanohjaaja Lauri Koistinen Maaningalla vielä kesäkuussa 1974.

Samainen Reetta, nimettömänä vain, lienee taustalla myös laajalti tunnetussa sanonnassa "Niinpä näkkyy, sannoo sokkee, vaikkei oo silimän sijojakaan."

Sokea Reetta siis elää kuoltuaankin. Elää niin väkevästi, että politiikan sanantaitajat Esko Aho ja Paavo Lipponen ovat aikansa kuluksi sotkeutuneet leppoisaan kiistaan siitä, mahtoiko maineikas vaistovarainen näkijä olla peräisin Pohjanmaalta vai peräti Savosta.

Jotta ei menisi jankkaamiseksi, kannattaisi ajankohtaiskeskustelua ryydittämään värvätä muutakin vaivattua väkeä. Sitähän tämän kansan historiassa riittää. On ollut tavallista, että jäseniä on puuttunut kun on ruvettu tarkemmin tarkastelemaan. Tautejakin on ollut vähintään tarpeeksi.

"Pitkässä juoksussa justiinsa, sanoi jalaton Jalmari", sanailtiin Kansanrunousarkiston kokoelmien mukaan ainakin Ikaalisissa. Saattaa olla, että Jalmari on liikkunut nimenomaan elinaikanaan laajemmaltikin ja tullut tutuksi myös naapuripitäjissä.

"Edistystä tämäkin, sanoi huonojalkainen Heikki kun nenilleen kaatui" on kirjattu Kannakselta, ja karjalaista kepeyttä lohkaisussa on havaitsevinaankin.

"Kummia kuuluu, sanoi kuuro Bertta" on tiettävästi peräisin piirun verran enemmän lännestä kuin idästä, mutta sanoma on kyllä yleissuomalainen ja aika ajatonkin.

Sanomus "Kättä päälle ja turpa rullalle, sanoi kädetön Taavetti" on tunnettu hyvin Oulun seudulta Porvooseen ulottuvalla kapeahkolla vyöhykkeellä. Sen laitamilla on vielä lisätty "ja rulla taskuun".

"Viittaan tässä yhteydessä vain hyvin lyhyesti, sanoi sirkkeliinkaatunut Kalervo" on hieman samaa sukua. Se on peräisin Äänekosken puolesta, ja vielä äsken siellä oli hengissä vanhuksia, jotka väittivät Kalervon nähneensäkin. Hänen nimiinsä on pantu myös sutkaus "Minähän en ketään neuvo ainakaan sormi pystyssä".

"Ei suuret sanat suuta halkaise eikä paljo parran pärinä, sanoi mykkä Pekka" alkaa kieltämättä olla jo uskottavuuden rajoilla, vaikka hyväksyisikin sen, ettei vallankaan tieteellä ole aavistustakaan kaikista ihmisen salatuista kyvyistä. On telepatiaa, neuropatiaa, sosiopatiaa ja muutakin merkillistä.

"Painostuksen edessä minä en taivu, sanoi niveletön Niilo" sen sijaan on käsitteellisesti täysin mahdollinen, jopa johdonmukainen.

"Hyvin muistan, mitä keväällä lupasin, sanoi varhaisdementikko Pekka-Petteri" on ilmeisesti hieman tuoreempaa perinnekerrostumaa. Samoin "Ei saisi olla noin herkkänahkainen, sanoi allergikko Anneli". Tai "Ei pidä astua herkille varpaille, sanoi punttinsa pudottanut Pauli".

Paljon muuta ja parempaa perinneherkkua lymyilee vielä arkistojen kätköissä. Sinne vaan penkomaan. Nyt tälle tavaralle on tilausta.