Kun SAK:n ekonomistit vuosien saatossa ovat kritisoineet vakaussopimusta, useimmat kotimaiset taloustieteilijät ovat pitäneet meitä vastuuttomina tai ymmärtämättöminä.

Nyt kuitenkin laajalti, komissiosta alkaen, myönnetään, että vakaussopimus ei toimi. Tiukka alijäämärajoite estää aktiivisen finanssipolitiikan eli elvytyksen silloin, kun sitä eniten tarvitaan, eli talouden kasvun hiipuessa ja työttömyyden kasvaessa. Samanaikaisesti Euroopan keskuspankki EKP ylläpitää kireätä rahapolitiikkaa, eikä talouskasvun hidastumisesta huolimatta korkotasoa ole alennettu vuoteen, mutta USA:n keskuspankki Federal Reserv eli Fed on laskenut korkoja radikaalisti kasvun ja työllisyyden tukemiseksi.

Finanssipolitiikan eli budjettipolitiikan koordinointi on sinänsä talous- ja rahaliiton eli EMU:n oloissa tarpeen, mutta perustelut ja mekanismit on syytä tarkistaa. Tärkeämpää kuin alijäämien rajoittaminen laskusuhdanteessa olisikin ylijäämien luominen noususuhdanteen aikana. Kun Saksa aikanaan vakaussopimusta ehdotti, perusteluna oli lähinnä vahva euro. Pelättiin, että julkisen talouden alijäämät johtaisivat euron arvon heikkenemiseen, lähinnä suhteessa dollariin.

Vuonna 1999, kun euro otettiin käyttöön, se oli noin taalan arvoinen. Mutta sitten euro lähti alamäkeen. Parisen vuotta sitten kirjoitettiin kaikissa lehdissä siitä, miten surkeata on, kun euron arvo on niin alhainen suhteessa dollariin. Alhaisimmillaan euron dollarihinta oli vain 0,85 dollaria, kesällä 2001. Nyt euro maksaa noin 1,06 dollaria. Euron arvo on siis vahvistunut noin neljänneksen dollariin nähden. Lehdissä ei silti juurikaan ole nähty kirjoituksia siitä, miten hyvin eurolla nyt menee.

Ekonomistina on aika hupaisaa todeta, että euron arvo vahvistuu, kun suurten maiden alijäämä kasvaa — vakaussopimuksen logiikan vastaisesti!

EU:n tulevaisuuskonventissa on pohdittu EMU:a ja vakaussopimusta. Talouspolitiikkaa käsittelevässä työryhmässä mitään muutoksia ei ehdotettu. Toisaalta Sosiaalista Eurooppaa koskevassa työryhmässä asiasta on keskusteltu ja pohdittu finanssipolitiikan ja sosiaalipolitiikan eli käytännössä työllisyyspolitiikan koordinaatiota.

Järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan ääni EU:ssa on Euroopan talous- ja sosiaalikomitea ETSK. Siinä ovat edustettuina kaikkien jäsenmaiden työmarkkinaosapuolet sekä muita kansalaisyhteiskunnan toimijoita.

Joulukuussa ETSK hyväksyi lausunnon EU-maiden taloushallinnasta (Economic governance), jossa korostettiin, että vakaussopimus ei saa estää aktiivista finanssi- ja työllisyyspolitiikkaa. Kannanotto noudatti pitkälti Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön EAY:n linjauksia. Julkisen talouden alijäämää on tarkasteltava suhdannetilannetta silmällä pitäen, eikä mekaanisesti, kuten komissiokin nyt myöntää. Alijäämää arvioitaessa tulisi ottaa huomioon myös julkiset investoinnit ja panostus tutkimukseen ja kehitykseen.

Toivottavasti tulevaisuuskonventti ja sitä seuraava hallitusten välinen konferenssi, jonka tarkoitus on uudistaa EU:n perustamissopimus, uskaltavat muuttaa myös EMU-määräyksiä ja asettaa EKP:lle selvät kasvu- ja työllisyystavoitteet.