– Jos hallitus uskottelee, että yli neljännesmiljoonan massatyöttömyys katoaa talouskasvulla ja työttömien aktivoinnilla, niin se on mitä suurimman luokan harhaanjohtamista.

Pitkäaikaistyöttömyyden kasvu jatkui viime vuonna, vaikka Suomen talous kasvoi yli kolmella prosentilla. Myös pitkään työttöminä olleiden lukumäärä on puolitoistakertaistunut talouskriisiä edeltäneestä tasosta. Tähän ovat syynä talous- ja työllisyyspolitiikan valinnat.

Pitkäaikaistyöttömyyteen olisi pitänyt puuttua noususuhdanteen aikana ja kun näin ei tehty, sen kasvu olisi pitänyt pysäyttää heti kun Suomen talous ajautui taantumaan. Hallitus myös käytti valtavia summia työllisyyskehityksen kannalta tehottomiin verokevennyksiin.

Työllisyyspolitiikka on taitolaji

Suomessa on jo nyt noin 140 000 pitkäaikais- ja toistuvaistyötöntä, joista monet ovat vaarassa pudota pysyvästi työmarkkinoilta. Työikäisen väestön vähenemisen myötä meillä olisi nyt paljon paremmat mahdollisuudet ajaa työttömyys alas kuin 1990-luvun laman jälkeen.

Mitä kauemmin työttömyyden annetaan jatkua, sitä vaikeampi sitä on sulattaa. Tämä johtuu siitä, että työttömyyden pitkittyessä kuilu työmarkkinoiden osaamisvaatimusten ja työttömien valmiuksien välillä kasvaa. Pitkittyvä työttömyys muuttuu rakenteelliseksi, ellei ammattitaitoa päivitetä.

Työmarkkinapolitiikka hukassa

– Aktiivisen työvoimapolitiikan keskeinen ajatus on kouluttaa työttömät takaisin työmarkkinoille. Täten on huolehdittu siitä, että kasvualoille on ollut tarjolla ammattitaitoista työvoimaa, mikä puolestaan on luonut edellytykset korkealle työllisyydelle ilman inflaatiopaineita.

Tiaisen mukaan työvoimapolitiikan toimien kokonaismäärä on täysin alimitoitettu, koska hallitus ei usko niiden vaikuttavuuteen. Esimerkiksi valtiovarainministeri Jyrki Katainen on leimannut työvoimapolitiikan kalliiksi tempputyöllistämiseksi ja väittänyt, ettei lisää "vippaskonsteja" tarvita edes pitkäaikaistyöttömyyden alas painamiseen.

Tiaisen mukaan tämä on pötypuhetta, sillä tutkimusten valossa työvoimakoulutus ja tukityöllistäminen ovat parantaneet tehokkaasti työttömien mahdollisuuksia päästä pysyvästi sisään avoimille työmarkkinoille.

– Minusta on huolestuttavaa, että yhteiskunnan vastuu ihmisten työllistymisestä leimataan temppuiluksi. Rakenteellisen työttömyyden kasvun torjumiseen tarvittavista resursseista ei kuitenkaan kannattaisi tinkiä, sillä kysymys ei ole edes suurista rahoista.

Tavoitteen toteuttaminen palkkatukien avulla maksasi noin 300–500 miljoonaa euroa vuodessa. Suurin osa rahoista tulisi välittömästi takaisin kasvavina verotuloina ja sosiaaliturvamenojen säästöinä.