Turun aikuiskoulutuskeskuksesta on tarkoitus kehittää erityinen autoalan jatko- ja täydennyskoulutuspaikka. Autoala on murroksessa, sillä ilman nykytekniikan osaamista voidaan käytännössä korjata enää vain kymmenen vuotta vanhempia automalleja.

Autoalan käsityöläiset huippuosaajia

– Nyt autoista löytyy erilaisia suurlujuusteräksiä, koulutuspäällikkö Ossi Rosten kertoo korikorjaamisen lähtökohdan.

Kun auton kynnyskotelossa ja keskipilarissa on ultralujuusterästä eli kuumamuokattua suurlujuusterästä, on myös autokorikorjaajan oltava – lujasti koulutettu.

– Tämä vaatii korikorjaajalta tietoa siitä, mitä materiaaleja on käytössä ja mitä vaihtoehtoja on korjaamiseen.

Jos aikaisemmin riitti yksi hitsauskone, tarvitaan nyt kolme neljä erilaista. Uusi tekniikka ei jää koriin ja eri teräslaatujen tunnistamiseen: autoissa on nykyään ABS-jarrut, ajonvakautus- ja luistonestojärjestelmä – ja huima määrä tietotekniikkaa. Korin turvalaitteet ovat kehittyneet.

– Nykyautoon saa tulla aika pieni kolari niin turvavyön kiristimet ja turvatyynyt laukeavat. Silloin laitteet tulee korjata ja aktivoida uudelleen.

– Kaikki tämä tieto on kaikkien korjaamojen saatavilla, mutta tieto maksaa, Rosten kertoo.

– Tämä kurssi on autoalan perustutkinto. Suuntautumisvaihtoehtona on autokorin korjaaminen, mutta kurssi sisältää kaiken auton perustekniikan. Syksyllä on tulossa lyhytkursseja jo töissä oleville autokorin korjaajille.

Koulutettavat monen alan osaajia

– Aloin miettiä, jos tämä olisi sitä, mitä haluan tehdä "isona". Olen aiemmin tehnyt töitä 13 vuotta huoltoteknikkona, Joakim Liewendahl toteaa. Hänen työparinaan koulutuksessa on Olli Visuri, joka on aiemmin ollut STX:n Turun telakalla.

– Tein sisustusasentajan töitä kahdeksan vuoden ajan, Visuri kertoo. Marraskuussa minut lomautettiin ja keväällä irtisanottiin. Sitten olinkin tyhjän päällä. Löysin tämän kurssin MOL:n sivuilta.

– Olen ollut äidille renkaiden vaihtajana ja lisännyt autoon öljyä, Visuri nauraa aiempaa osaamistaan.

Rosten kuitenkin katsoo, että lähtökohta on hyvä: alalle tarvitaan motivoituneita ihmisiä, jotka ovat tottuneet tekemään käsillään. Visurilla se on ollut metallialan töitä, seinäpintojen koolausta.

STX:n telakalta on myös Pia Pirilä, aiemmalta ammatiltaan levyseppähitsaaja. Hänet irtisanottiin tänä keväänä, mutta kurssille hän oli ehtinyt hakea jo sitä ennen.

– Ajattelin, että olisi fiksua vaihtaa hommaa.

Pirilällä on selkeä asenne, että jos entinen työala ei näytä kantavan, on etsittävä uutta. Hänellä on kotona tallissa moottoripyörä, Pirilä ei pelkää sormien rasvaantumista.

– Ihmiset ruttaa autojaan, ei lopu työt ihan heti, Pirilä tuumaa.

Tommi Mäkinen kertoo olleensa ennen autoalaa viidessä ammatissa: vartijana, metsurina, hydrauliikka-asentajan ja varastonhoitajana sekä trukkikuskina – käytännössä ilman koulutusta. Jokaisella opiskelijalla näkyy kuitenkin vilpitön innostus uudelle alalle.

Hakijoita oli 130, joista kurssille valittiin 14.

– Kiinnostusta oli, Rosten tiivistää.

Sini Silvįn