vane.jpg (302 bytes)

Lehti välittää ajan henkeä

Sata vuotta keskusjärjestölehteä

   "SAK:n lehdessä Palkkatyöläisessä julkaistiin vuonna 1963 runsaasti moottorisahojen, henkilöautojen ja jääkaappien mainoksia. Palkkatyöläisen mainokset kiteyttivät elinkeinorakenteen ja kulutustottumusten äkkinäisen muutoksen."

Näin alkaa tutkija Tapio Bergholmin kirjoittama SAK:n historian neljäs osa. Aloitus ei ole sattuma, sillä historiantutkijalle lehdet ovat hyvää lähdemateriaalia.

– Lehdessä näkyy se, mitä kulloinkin pidetään tärkeänä, minkä katsotaan ylittävän julkaisukynnyksen, Bergholm sanoo. Hän on SAK:n historiaa tutkiessaan hyödyntänyt Palkkatyöläisessä ilmestyneitä juttuja.

Lehden sivuilla kiteytyy "ajan henki", joka on jotakin enemmän kuin puhtaat faktat, tosiasiat.

– Lehti välittää tiedon lisäksi aina myös tunnelmia ja ilmapiiriä, se on tutkijalle tärkeää tietoa faktatiedon ohella.

Lehdet ovat myös tulevaisuuden haistelijoita ja ennakoivat tulevia tapahtumia. Ay-liikkeessä tämä on Bergholmin mukaan näkynyt muun muassa liittofuusioiden yhteydessä.

Palkkatyöläisen, kotoisammin Palkikksen, jutut täydentävät järjestön virallisista asiakirjoista välittyvää kuvaa.

Tapio Bergholmin mielestä internet ei ole uhka vaan haaste ay-lehdille. Tiedon ja erityisesti syvällisemmän, taustoittavan työmarkkinatiedon välittäjänä ay-lehdillä on edelleen vankka asema. Foto: TUULIKKI HOLOPAINEN– Hallinnon päätökset ovat usein muotoiluiltaan ympäripyöreitä ja niitä pitää lukea "rivien välistä". Lehdessä päätöksiä avataan, kun asiat voidaan sanoa suoremmin, jopa kärjekkäästi.

Tapio Bergholm on kirjoittanut SAK:n historian kolmannen ja neljännen osan, jotka kattavat vuodet 1944–1969. Nyt hän jatkaa tutkimushanketta.

Ay-väen äänenkannattaja

Tapio Bergholmin mukaan Palkkatyöläinen ei ole koskaan heijastanut vain SAK:n johdon mielipiteitä, vaan se on aina ollut moniääninen lehti ja kertonut keskusjärjestön sisällä ja liittojen välillä vallinneista mielipide-eroista.

Palkkatyöläinen ei ole myöskään koskaan ollut puhdas keskusjärjestölehti.

– Palkkatyöläiseen on lehden perustamisesta lähtien tehty juttuja jäsenliitoista. Erityisesti toisen maailmansodan jälkeen liittouutisilla oli vahva asema lehdessä ja lehti oli pitkälle jäsenlehti. Myöhemmin Palkkatyöläisestä on kehittynyt selkeämmin keskusjärjestön lehti, kun yhä useampi liitto on perustanut oman lehden.

Palkkatyöläisen ensimmäinen numero ilmestyi heinäkuussa 1908. Tuolloin lehden nimi oli sama kuin järjestön eli Suomen Ammattijärjestö. Etusivulla lehti määriteltiin ammatillisen työväenliikkeen äänenkannattajaksi. 1950-luvulla määritelmä oli ammattiyhdistysväen äänenkannattaja. Näin lehti tituleerasi itseään vuoteen 1968 asti. Tuon vuoden aikana lehden ulkoasua taas kerran uudistettiin, eikä äänenkannattajuudesta puhuttu uudistuneessa kannessa enää mitään.

Tärkeä jäsenetu

Palkkatyöläisen kuten muidenkin ay-lehtien sisältö on vuosikymmenten saatossa muuttunut rajusti. Ideologinen kirjoittaminen ja pitkät, nykylukijan näkökulmasta puuduttavat artikkelit ovat kadonneet. Bergholmin mielestä ay-lehdet ovat sisällöltään lähentyneet yleisaikakauslehtiä.

Palkkatyöläisen yhtenä juttuaiheena on lehden ilmestymisen alusta asti ollut kansainvälisen työväen- ja ay-liikkeen tapahtumat. Järjestön alkutaipaleella kansainväliset uutiset toimivat esimerkkinä siitä, mitä muualla on tehty ja mitä meilläkin voitaisiin tehdä. Vuosikymmenten saatossa tämä asetelma on kääntynyt päälaelleen.

– Kansainvälinen näkökulma on edelleen tärkeä. Ei suomalainen ay-liike ole kaikessa parhaimmistoa, vaikka helposti näin kuvittelemme. On myös tärkeää kertoa ay-liikkeen muualla kokemista takaiskuista, niistäkin voi ottaa opiksi.

Monet ay-lehdet ovat lähes yhtä vanhoja kuin niitä kustantava ammattiliitto. Lehteä on haluttu julkaista, vaikka liitto olisi ollut köyhä ja asemaltaan heikko.

– Ay-lehtien rooli oli pitkään valistava ja opetuksellinen. Liiton ja ay-liikkeen asemaa haluttiin vahvistaa lehden avulla. Jutuissa kerrottiin, mitä ay-toiminta on ja edistettiin lehden avulla järjestäytymistä. Kamppailu työehtosopimusten puolesta on myös aina ollut tärkeä aihe.

Tapio Bergholm korostaa, että ay-lehdet ovat tänä päivänäkin jäsenetu, jonka kautta liitto saa parhaiten yhteyden jokaiseen jäseneensä.

Pirjo Pajunen

 

 

Sata vuotta keskusjärjestölehteä

  • SAK:n edeltäjä Suomen Ammattijärjestö syntyi vuonna 1907 ja jo seuraavana vuonna alkoi ilmestyä Suomen ammattijärjestö -niminen lehti, joka ilmestyi kuukausittain aina SAJ:n viime hetkiin saakka.
  • Palkkatyöläisen ympärillä pyörivä ikuisuuskeskustelu "pitääkö ay-liikkeellä olla yksi suurlehti vai liuta pieniä" alkoi jo 1920-luvulla ja se on vellonut näihin päiviin.
  • Palkkatyöläinen nimellä lehti ilmestyi ensimmäisen kerran 29.11.1929 ja seuraavan vuoden alusta jo viikoittain. Lokakuussa 1930 juuri perustettu Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliitto SAK hyväksyi Palkkatyöläisen äänenkannattajakseen.
  • Ensimmäisen päätoimisen päätoimittajan lehti sai vasta 1945.
  • Palkkatyöläisen levikki on heilahdellut järjestäytymisen ja liittolehtien perustamisen mukaan. Lehti kasvatti aluksi levikkiään, sillä liitot tilasivat sitä jäsenilleen. Lehteen tehtiin liittojen tarpeisiin vaihtosivuja.
  • SAK:n ja lehden missiona sotavuosina oli saada työnantajat tunnustamaan ay-liike ja työehtosopimukset. SAK:n jäsenmäärä kasvoi ja vuonna 1945 levikki nelinkertaistui nousten 190 000:een. Pari vuotta myöhemmin painos saavutti ennätyksen 230 000. Levikki kuitenkin romahti sitä mukaa kun jäsenliitot perustivat omia lehtiään.
  • Samana päivän kun UKK astui virkaansa, SAK aloitti yleislakon. Palkkatyöläisen imagolle lakko oli kulta-aikaa, sillä lehti ilmestyi ainoana maassa ja muuttui 6.3.1956 päivälehdeksi, jota painettiin 13 kaupungissa levikin noustessa 225 000:een. Yleislakosta ja Palkkatyöläisestä tuli käsite. Lakko loppui 20. päivänä maaliskuuta ja Palkkatyöläinen palasi viikkolehdeksi parin päivän jälkeen.
  • Ay-liikkeen hajaannuksen myötä Palkkatyöläisen ilmestymisväli harvennettiin joka toiseen viikkoon.
  • Vuoden 1963 alussa lehti palasi viikkolehdeksi. Se manaili jutuissaan mm. vuokratyövoiman väärinkäyttöä ja pakkoyrittäjyyttä, jotka ovat aiheita tämänkin päivän Palkkatyöläisessä.
  • Ay-liike eheytyi kesällä 1969, jolloin syntyi 34 liiton SAK. Levikki pysyi 1970-luvun alkuvuodet noin sadassa tuhannessa ja vuoden 1971 lopulla alkoi ilmestyä ruotsinkielinen Löntagaren-lehti. Sitä ennen ruotsinkielistä aineistoa oli ajoittain Palkkatyöläisessä ja välillä sen sisällä liitteenä. 1974 viimeisetkin liitot olivat perustaneet omat lehtensä ja hylkäsivät Palkkatyöläisen jäsenlehtenään.
  • Palkkatyöläinen joutui kriisiin, kun valtaosa levikistä suli pois. Lehti muutettiin kahdesti kuukaudessa ilmestyväksi ay-aktiivien neliväriseksi aikakauslehdeksi. Vuoden 1975 lehti ilmestyi uudessa kuosissa SAK Palkkatyöläinen –nimisenä, mutta palasi jo seuraavana vuonna viikkotabloydiin. Aikakauslehti sortui siihen, että kirjapaino nykersi numeroa kokonaisen kuukauden ja unelma 100 000:n levikistä jäi haaveeksi.
  • SAK ylsi miljoonaan jäseneen vuonna 1977 ja 1980-luku toi lehden palstoille ympäristöpolitiikan. 1980-luvun puolivälissä lehti sai puhtia, kun SAK:ssa lehden teko ja tiedotus eriytettiin. Lehden aihevalikoima laajeni työmarkkinoilta yhteiskuntapolitiikkaan ja liittojen seurantaa lisättiin. Tällöin myös lehden henkilövahvuus oli suurimmillaan: päätoimittaja, kaksi toimitussihteeriä ja toimittaja.
  • Lehti aloitti keskustelun työssä uupumisesta, joka on antanut aihetta kymmeniin juttuihin vuosien varrella. Myös työnantajien joustovaatimuksista soitettiin hälytyskelloja jo 1980-luvun loppupuolella. Vuonna 1989 lehti teki teemanumeron ikääntymisestä, juuri niistä ongelmista, jotka ovat nyt silmillä.
  • 1990-luvun lama iski Palkkatyöläiseenkin, päätoimittaja ja toinen toimitussihteeri lähtivät ja lehti menetti puolet työvoimastaan.
  • SAK kaivoi esiin taas vanhan suurlehti-ideansa, mutta hanke ei saanut kannatusta. Palkkatyöläisen ilmestymistä harvennettiin joka toiseen viikkoon. Lama velloi maassa ja SAK:kin säästi.
  • 1991 SAK:lla oli 14. edustajakokous. Juuri ennen kokousta Palkkatyöläinen menetti kirjapainonsa konkurssissa. Tässä vaiheessa sivunvalmistus siirtyi toimitukseen.
  • 1990-luvulla lehden sisältöä leimasivat lama, Ahon–Viinasen hallituksen säästöt ja EU-jäsenyyden merkitys palkansaajille.
  • Lehti muutettiin kuukausijulkaisuksi vuoden 1998 alusta. Uuden kuukausilehden suunnittelu nopealla aikataululla oli traumaattinen muutaman kuukauden prosessi, jossa kiireessä lehdenteon ohella tehtiin sisältö- ja ulkoasusuunnitelma sekä Palkkatyöläiselle että Löntagarenille. Näin oli palattu 90 vuodessa lähtökuoppiin.
  • 2006 päätoimittajan eläköidyttyä SAK:n viestintäpäällikkö nimettiin myös Palkkatyöläisen päätoimittajaksi. Samassa yhteydessä SAK:n lehdet Palkkatyöläinen ja Löntagaren siirrettiin organisatorisesti viestintälinjan sisään.
  • Palkkatyöläinen ilmestyy edelleen kymmenen kertaa vuodessa tarjoten edunvalvonnan eväitä keskeisimmälle lukijakunnalleen eli luottamusmiehille ja työsuojeluvaltuutetuille.
  • Vuoden 2008 alusta lehti siirtyi lukijoiden jo kauan kaipaamaan aikakauslehtiformaattiin ja uusi tekniikka mahdollistaa myös aikakauslehtitasoisten kuvien käytön.

Kirjoitus perustuu päätoimittaja Eero Kososen kirjoitussarjaan Palkkatyöläisen historiasta vuoden 1999 Palkkatyöläisen numeroissa 1–7.

 

Töissä ay-liikkeessä - Lehtiä tarvitaan (Heikki Piskosen haast.)

Palkkatyöläinen 3.9.2008 nro 7/08

hava500.jpg (350 bytes)

Palkkatyöläisen etusivullejutun alkuun
harpalk.gif (881 bytes)