vane.jpg (302 bytes)

tee.jpg (2675 bytes)

Lauri Ihalainen, SAK:n puheenjohtaja arvioi, että paikallinen sopiminen edellyttää luottamusta. Foto: TUULIKKI HOLOPAINENSAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalaisen mielestä paikallinen sopiminen edellyttää luottamusta.

 

Unelmana
Luottamus

vi-ne-pi.gif (120 bytes)  Paikallisesta sopimisesta voi oikein käytettynä tulla väline, joka sekä piristää paikallista ay-toimintaa että edistää tuottavuuden kehitystä yrityksissä. Mutta onnistuminen on kokonaan kiinni luottamuksesta. Pitävät sopimukset – niin paikalliset kuin keskitetytkin – edellyttävät luottamuksellisia suhteita ja tasavahvoja neuvotteluosapuolia.

SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen tarkastelee kysymystä paikallisesta sopimisesta mieluiten laajemmassa perspektiivissä. Ne perusihanteet, jotka ovat viitoittaneet ay-liikkeen tietä sen satavuotisen uudistustyön aikana, pätevät myös tässä. Mitään ei olla heittämässä yli laidan, vaan asioita halutaan edelleen kehittää siltä samalta solidaarisuuden, oikeudenmukaisuuden ja yhteisvastuun arvopohjalta, jota ay-liike on edustanut koko satavuotisen uudistustyönsä ajan.

Toisin sanoen. Paikallisen sopimisen pitää parantaa työelämää ja lisätä työntekijöiden vaikutusvaltaa – ja säilyttää sopimussuoja. Ei puhettakaan siitä että paikalliseen sopimiseen lähdettäisiin vain palkka- ja työehtoja heikentämään, kuten työnantajat tuntuvat kuvittelevan.

– Työnantajien ei myöskään pidä kuvitella, että he saavat ostaa työrauhan keskitetysti ja sopia maksusta palkkasopimuksen muodossa sen jälkeen paikallisesti, Ihalainen toteaa. Työehdot ja työrauha käsitellään jatkossakin saman pöydän ääressä. Meitä odottaa sopimuspoliittisen spektrin molemmissa päissä kaksi suurta haastetta, hän huomauttaa.

– Yritysten kansainvälistyminen edellyttää ay-liikkeeltä kasvavaa yhteistyötä ja edunvalvontaa maailmanlaajuisesti. Yritysten uudelleenjärjestelyt tuovat uusia haasteita myös paikalliseen edunvalvontaan. Siihen keskusteluun on tartuttava samalla tavalla kuin ay-liike on tarttunut keskusteluun joustojen lisäämisestä. Kun tähän saakka on neuvoteltu palkansaajien näkökulmasta pelkistä huononnuksista, niin nyt puhutaan joustoista työntekijöiden ehdoilla. Ihalainen sanoo havainneensa asenteiden muuttuneen ay-liikkeen paikallisten toimijoiden keskuudessa.

– Rohkeutta on taas alkanut löytyä. Vielä 90-luvun laman jälkimainingeissa aloite oli huolestuttavan usein yritysjohdolla. Ay-liikettä prässättiin paikallisesti myönnytyksiin. Nyt kun "työntekijöiden markkinat" ovat lähellä, on helpompi asettaa ehtoja ja esittää vaatimuksia työntekijöitä hyödyttävistä parannuksista.

Sinänsä ei ole mitään uutta siinä, että sopimusehtojen soveltamisesta neuvotellaan paikallisesti.

– Sopimukset eivät aseta esteitä luoville ratkaisuille.

– Joskus on kuitenkin suorastaan huvittavaa kuunnella kuinka työantajajärjestöissä huudetaan paikallisen sopimusoikeuden lisäämisen perään samalla kun monissa yrityksissä sopimuksiin jo sisältyvät mahdollisuudet eivät voisi vähemmän kiinnostaa.

Työehtosopimusten säännösten mukaan toimiminen on yritysten kannalta aivan yksinkertaisesti sekä helppoa että selvää. Paikallinen sopiminen vaatii myös resursseja.

Samalla kun se antaa mahdollisuuksia.

Ihalaisen mielestä syntymässä on tilanne, jossa ay-liikkeen paikalliset edustajat pääsevät laskeutumaan tulopolitiikan katsomosta ja ottamaan aktiivisemman roolin työelämän kehittämisessä. Ja paikallisesti voidaan tehdä paljon palkansaajien työehtojen parantamiseksi samalla kun edistetään tuottavuutta. Sillä niin se on. Tuottavuuden parantuminen antaa mahdollisuuden parempiin työehtoihin ja viihtyvyyden ja hyvinvoinnin lisääntyminen voi parantaa tuotannon tulosta.

Tätä oivallusta tarvitaan paikallisen sopimisen mahdollisuuksien kehittämiseen, ja siihen sisältyy ennennäkemätön tilaisuus irtautua työantajan nykyisellään rajoittamattomasta oikeudesta johtaa työtä.

Yhteistyötä ei luoda sanelulla. Mutta yhteistuumin voidaan kehittää työoloja, palkitsemistapoja ja koulutusta. Paikallisesti voidaan tehdä paljon työssä jaksamisen ja viihtyvyyden hyväksi, henkilöstöpolitiikkaa ja työympäristöä voidaan kehittää.

Luottamusmies on tässä avainasemassa.

Luottamusmiehet ovat nykyajan työelämässä paljon muutakin kuin ay-liikkeen edunvalvojia: he ovat asianajajia, psykologeja ja sosiaalityöntekijöitä, muutamia luottamusmiesten monista rooleista mainitakseni. Siksi heidän asemaansakin pitää parantaa. He tarvitsevat enemmän aikaa tehtäviensä hoitamiseen, mahdollisuuden saada kaiken olennaisen informaation, paremmat työvälineet ja irtisanomissuojan, joka turvaa heidän mahdollisuutensa toimia tiukoissakin tilanteissa. Luottamus on asia, johon Ihalainen palaa, sen merkitys on kaikessa sopimisessa ratkaiseva.

– Ja luottamuksen voi pettää vain kerran.

Se on totuus, joka pätee paikallistasollakin.

Hans Jern

Palkkatyöläinen 4.4.2007 nro 3/07

hava500.jpg (350 bytes)

Palkkatyöläisen etusivullejutun alkuun

ne339999.gif (51 bytes)