SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen tarkastelee kysymystä
paikallisesta sopimisesta mieluiten laajemmassa perspektiivissä. Ne perusihanteet, jotka
ovat viitoittaneet ay-liikkeen tietä sen satavuotisen uudistustyön aikana, pätevät
myös tässä. Mitään ei olla heittämässä yli laidan, vaan asioita halutaan edelleen
kehittää siltä samalta solidaarisuuden, oikeudenmukaisuuden ja yhteisvastuun
arvopohjalta, jota ay-liike on edustanut koko satavuotisen uudistustyönsä ajan.
Toisin sanoen. Paikallisen sopimisen pitää parantaa työelämää ja lisätä
työntekijöiden vaikutusvaltaa ja säilyttää sopimussuoja. Ei puhettakaan siitä
että paikalliseen sopimiseen lähdettäisiin vain palkka- ja työehtoja heikentämään,
kuten työnantajat tuntuvat kuvittelevan.
Työnantajien ei myöskään pidä kuvitella, että he saavat ostaa työrauhan
keskitetysti ja sopia maksusta palkkasopimuksen muodossa sen jälkeen paikallisesti,
Ihalainen toteaa. Työehdot ja työrauha käsitellään jatkossakin saman pöydän
ääressä. Meitä odottaa sopimuspoliittisen spektrin molemmissa päissä kaksi suurta
haastetta, hän huomauttaa.
Yritysten kansainvälistyminen edellyttää ay-liikkeeltä kasvavaa
yhteistyötä ja edunvalvontaa maailmanlaajuisesti. Yritysten uudelleenjärjestelyt tuovat
uusia haasteita myös paikalliseen edunvalvontaan. Siihen keskusteluun on tartuttava
samalla tavalla kuin ay-liike on tarttunut keskusteluun joustojen lisäämisestä. Kun
tähän saakka on neuvoteltu palkansaajien näkökulmasta pelkistä huononnuksista, niin
nyt puhutaan joustoista työntekijöiden ehdoilla. Ihalainen sanoo havainneensa asenteiden
muuttuneen ay-liikkeen paikallisten toimijoiden keskuudessa.
Rohkeutta on taas alkanut löytyä. Vielä 90-luvun laman jälkimainingeissa
aloite oli huolestuttavan usein yritysjohdolla. Ay-liikettä prässättiin paikallisesti
myönnytyksiin. Nyt kun "työntekijöiden markkinat" ovat lähellä, on helpompi
asettaa ehtoja ja esittää vaatimuksia työntekijöitä hyödyttävistä parannuksista.
Sinänsä ei ole mitään uutta siinä, että sopimusehtojen soveltamisesta
neuvotellaan paikallisesti.
Sopimukset eivät aseta esteitä luoville ratkaisuille.
Joskus on kuitenkin suorastaan huvittavaa kuunnella kuinka
työantajajärjestöissä huudetaan paikallisen sopimusoikeuden lisäämisen perään
samalla kun monissa yrityksissä sopimuksiin jo sisältyvät mahdollisuudet eivät voisi
vähemmän kiinnostaa.
Työehtosopimusten säännösten mukaan toimiminen on yritysten kannalta aivan
yksinkertaisesti sekä helppoa että selvää. Paikallinen sopiminen vaatii myös
resursseja.
Samalla kun se antaa mahdollisuuksia.
Ihalaisen mielestä syntymässä on tilanne, jossa ay-liikkeen paikalliset edustajat
pääsevät laskeutumaan tulopolitiikan katsomosta ja ottamaan aktiivisemman roolin
työelämän kehittämisessä. Ja paikallisesti voidaan tehdä paljon palkansaajien
työehtojen parantamiseksi samalla kun edistetään tuottavuutta. Sillä niin se on.
Tuottavuuden parantuminen antaa mahdollisuuden parempiin työehtoihin ja viihtyvyyden ja
hyvinvoinnin lisääntyminen voi parantaa tuotannon tulosta.
Tätä oivallusta tarvitaan paikallisen sopimisen mahdollisuuksien kehittämiseen, ja
siihen sisältyy ennennäkemätön tilaisuus irtautua työantajan nykyisellään
rajoittamattomasta oikeudesta johtaa työtä.
Yhteistyötä ei luoda sanelulla. Mutta yhteistuumin voidaan kehittää työoloja,
palkitsemistapoja ja koulutusta. Paikallisesti voidaan tehdä paljon työssä jaksamisen
ja viihtyvyyden hyväksi, henkilöstöpolitiikkaa ja työympäristöä voidaan kehittää.
Luottamusmies on tässä avainasemassa.
Luottamusmiehet ovat nykyajan työelämässä paljon muutakin kuin ay-liikkeen
edunvalvojia: he ovat asianajajia, psykologeja ja sosiaalityöntekijöitä, muutamia
luottamusmiesten monista rooleista mainitakseni. Siksi heidän asemaansakin pitää
parantaa. He tarvitsevat enemmän aikaa tehtäviensä hoitamiseen, mahdollisuuden saada
kaiken olennaisen informaation, paremmat työvälineet ja irtisanomissuojan, joka turvaa
heidän mahdollisuutensa toimia tiukoissakin tilanteissa. Luottamus on asia, johon
Ihalainen palaa, sen merkitys on kaikessa sopimisessa ratkaiseva.
Ja luottamuksen voi pettää vain kerran.
Se on totuus, joka pätee paikallistasollakin.