Kokemuksestahan se tiedetään. Silloin häviää, pettää ja jumittaa, kun on kaikkein kiivain kiire, ehdoton määräaika pykälän päässä eikä viivytyksiin olisi yhtään varaa.

Tätä tuttua harmia on selvitellyt itseoppinut irlantilainen tutkija April U. Hoolihan iäkkäiden vanhempiensa taloudellisella tuella, ja nyt ilmiön syyt ovat selvillä.

Hoolihan on päätynyt siihen oivallukseen, että tämä niin sanottu tiukimman tilanteen sääntö on seurausta gnomeemien toiminnasta.

Gnomeemit tutkija määrittelee "pienimmiksi imaginaarisiksi ilkiöiksi". Hänen mukaansa niitä on kaikkialla, jopa arktisilla jäälakeuksilla, joilta on raportoitu esimerkiksi koiravaljakon remmien repeämisiä juuri kun jääkarhu on varmistanut vainun ja saapuu ketkaravia ruokailemaan.

Mieluimmin gnomeemit kuitenkin pesiytyvät kaikenlaisiin koteloituihin koneistoihin. Kirjoittimet ja kopiolaitteet ovat niiden suosiossa, tietokoneita ne rakastavat, matkapuhelimet ja muut viestimet saavat ne innostumaan. Lämminvesivaraajat, pumput, kaasuttimet, antenniviritelmät ja nauhoittimet, jääkaapit ja pakastimet, pesukoneet ja pölynimurit hoidetaan nekin vastuuntuntoisesti.

Ammattimaisesta asenteesta todistaa myös se havainto, että todennäköisimmin lakkaavat toimimasta ne laitteet, joihin saa varaosia vähintään viikon toimitusajalla tai ei enää ollenkaan.

Gnomeemien löytyminen auttaa tutkijan mielestä ymmärtämään joidenkin aikaisemmin kirjattujen säännönmukaisuuksien perimmäiset syyt.

Laajalti tunnetun Murphyn lain mukaan "jos jokin voi mennä pieleen, se myös menee", ja O´Toolen lisäys väittää, että "Murphy oli optimisti". Valikoivan painovoiman laki lausuu "esine putoaa niin, että syntyy mahdollisimman paljon vahinkoa", ja Klipsteinin täydennys siihen kuuluu "herkin osa putoaa todennäköisimmin".

Nämä eivät ole itsenäisiä luonnonlakeja, Hoolihan väittää, vaan seurausta gnomeemien ahkeroinnista.

Sivullisesta on mielenkiintoinen imaginaaristen ilkiöiden suhde venäläisen Eduard Uspenskin teoriaan takuumiehistä.

Suomessakin vieraillut Uspenskihan selitti takuumies-käsitteellä, miksi laite kuin laite lakkaa toimimasta todennäköisesti juuri kun takuuaika on kulunut umpeen.

Uspenski esittää, että tehtaassa käkikelloon asettuu imaginaarinen henkilö, jonka tehtävänä on pitää kukunta kunnossa ja potkia käkönen tarvittaessa töihin kunnes takuu raukeaa. Sen jälkeen huoltomies poistuu takaisin tehtaalle ja käki jää rokuliin jurottamaan.

Hoolihan ei sukulaisuutta tunnusta eikä kunnon tutkijan tavoin pidä kilpailevaa oletusta ollenkaan tarpeellisena. Gnomeemit riittävät, hän sanoo.

Imaginaaristen ilkiöiden suhde uudempiin vitsauksiin kuten tietokoneita vaivaaviin viruksiin, matoihin, troijanhevosiin ja sen sellaisiin on Hoolihanin mukaan asiallinen ja yhteistyöhakuinen. Virukset ja sen sellaiset tekevät varsinaisen vahingon, gnomeemi valvoo taustalla ja pitää huolen siitä, että ajoitus on oikea, tiedosto pyyhkiytyy juuri ennen kuin varmuuskopiointi käynnistyy, ohjausyksikkö sekoaa kun iso tilaus on viimein saatu ja herja ponnahtaa näyttöön kesken messuesittelyn.

Nimenomaan tietotekniikasta Hoolihan odottaa gnomeemeilleen tulevaisuuden turvaajaa ja vapauden valtakuntaa.

Vanhan ajan autoissa hääräävä ilkiö on vielä altis vasaroinnin, hitsauksen, voitelun ja muun alkeellisen väkivallan vaikutuksille ja saattaa saada vakavat vammat pajassa kuin pajassa, joskus jopa maantiellä keskellä korpea.

Uusimmissa autoissa on sille on tarjolla mustia laatikoita ja miljoonia rivejä koodia, antureita, tuntimia ja säätimiä. Gnomeemeilla on missä temmeltää, ja niiden hätistely vaatii hinausauton, merkkikorjaamon ja korkeasti koulutetun erityisosaajan.

Maistiaisia tulevasta gnomeemit antoivat taannoin, kun eräänkin suurlähettilään panssaroitu auto muuttui omia aikojaan kassakaapiksi keskellä kaupunkia neljänkymmenen asteen helteessä. Ovet ja luodinkestävät ikkunat jumissa, ilmastointi ei toimi, moottori on mykkä.

Miesparka oli viimeisillään, kun pääsi viimein ulos.

Kuulostaa hurjalta. Entä tavallinen auton tarvitsija, onko hänellä kohta mitään keinoja pitää puoliaan näitä pikku pirulaisia vastaan?

Toki sentään, lupaa tutkija Hoolihan. Imaginaariset ilkiöt torjuu kotikonstein helpostikin, kunhan vain - - -