Verotusta koskevat poliitikkojen päätökset ovat jo pidemmän aikaa
suunnanneet verotuksen painopistettä tasaveron suuntaan. Kuitenkin samaan aikaan kaikkien
gallupien mukaan kansalaiset ovat valmiita veronkorotuksiin säilyttääkseen keskeiset
julkiset palvelut.
Palkkaverotusta on tipoittain kevennetty valtion verotuksen puolella. Niistä on saatu
suuria otsikoita ja poliittisia irtopisteitä. Veronkevennysmantra leviää kulovalkean
lailla. Paljon vähemmin äänin kunnat ovat joutuneet rahapulassaan nostamaan tasaveroa.
Toki veronalennukset olisivat kivoja. Jos kuitenkin toisessa vaakakupissa on tuhansien
eurojen lukukausimaksut tai se, että synnytyksistä ja syöpäleikkauksista tulee viisi-
jopa kuusinumeroisia laskuja, niin moni meistä maksaa ilolla valtionveronsakin.
Veropäätökset eivät ole viime vuosina kohdentuneet oikeudenmukaisesti.
Veropäätökset ovat politiikkaa ja sillä on selvä suunta.
Palkansaaja maksaa kiltisti veronsa, kun suurituloinen voi kierrättää tuloja
keveämmin verotetuiksi pääomatuloiksi. Pienituloisten verotus kiristyy suhteellisesti
enemmän kuin suurituloisten. Isoja omaisuuksia ei veroteta, kun taas pieniä verotetaan,
koska esimerkiksi satojen hehtaarien metsäomaisuuksia ei veroteta, mutta muutaman aarin
mökkitontista maksetaan reilut kiinteistöverot.
Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtaja Jaakko Kiander mainitseekin (s. 30), että
kohta meillä pienituloiset eivät omista mitään. Ollaanko palaamassa
torppariyhteiskuntaan?