Uusilla ideoilla on nyt mahtavat markkinat. Jos pelkkä paperi ei käy kaupaksi, niin entäpä jos sille kirjoiteltaisiin ensin jotain kivaa. Tuoreita ajatuksia, uusia oivalluksia!

Televisiota ihmiset katsovat, oli lama tai ei ole. Jopa enemmän jos on. Televisio-ohjelmille on aina markkinoita.

Siksi on tervehdittävä ilolla suomalaisten sisällöntuottajien taannoista syvästi isänmaallishenkistä tarjousta ottaa vastaan jopa rajattomasti tukirahaa maailman markkinoille tyrkättävien ohjelmaformaattien kehittelyyn.

Turha irviä! Onhan noita näyttöjä jo. Duudsonit älyilevät siellä täällä, ja sitten löytyy se muuan lastenohjelma.

Totta ihmeessä kansa, joka on luonut eukonkannon, saappaanheiton, kesäpilkin, saunomismaratronin, ketjukaraoken, tauottoman runonlausunnan turuilla ja toreilla, Zetorien kiihdytyskisat ja kirkkovenesoudut, kykenee synnyttämään maailman sisällönnälkäisille todella rajua ja omaperäistä.

Esimerkiksi "Saunoo tähtien kanssa", alkuillasta pyyhkein, puolenyön maissa ilman. Tai "Ajaa rallia tähtien kanssa", rokkia ja romua luvassa. Tai "Sisustaa tähtien kanssa", jossa toivoton tavis ja jo omakustannuslevyn julkaissut poikaystävä valitsevat hulppeat mööpelit 36 neliön yksiöön; raastavia riitoja, synkeää epätoivoa, lopulta suloisia sovinnon kyyneleitä ja ties mitä.

Tai herkkä ja auliisti tunnustava keskusteluohjelma "Kuinka ulkoilutin koirani tänään"; vastuu ympäristöstä ja pussukoiden tarpeellisuus esillä joka jaksossa.

Joku saattaa nyt epäillä, onko Suomessa sittenkään kylliksi tähtiä, jotka olisivat tuttuja muuallakin maailmassa. Ei syytä huoleen! Näillä formaateillahan on se vekkuli kyky, että ne tekevät itse omat tähtensä. Demokratiaa parhaimmillaan. Kenestä tahansa voi tulla menestys vaikka vain piereskelemällä "Ukko Noa".

Mikä ei kyllä ole helppoa. Yrittäkääpä joskus. Silti Suomessa on ainakin kaksi ihmistä, joilta se ajoittain onnistuu. Jonkin matkaa.

Tositeevee on nyt hottia kaikkialla. Äkkiä sekaan! Rippikoululeiri. Tupa 2 Huovinrinteellä. Oikeusaputoimisto. Vanhainkoti. Yt-neuvottelut. Kyllä elämässä dramatiikkaa riittää.

Ongelma on, etteivät niin sanotut oikeat ihmiset oikein osaa esittää niin sanottuja oikeita ihmisiä. Ostajaehdokkaat, jotka ovat vaivautuneet vilkaisemaan suomalaisia ohjelmatarjokkaita, ällistelevät, kuinka ilmeettöminä ja vähin äänin meikäläiset kohtaavat niin huikeat ilot kuin suuret surut.

Pahimpia ovat sairaalasarjat. Ihminen kuulee, että syöpä on levinnyt ja aikaa on jäljellä vartin verran.

"Ai jaa", no sitten". Ja ei kun pipo silmille ja kävelemään.

Tai pelastajien pelastettavat: "Jalaka suattaa olla poikki, vuan mikäpä tässä kun sua olla pötköllään."

Pulma on todettu, ja toimiin on tartuttu. Tulevia kansainvälisiä menestyksiä pohjustamaan on yliopiston ja elinkeinoelämän yhteistyönä kehitetty tieteidenvälinen koulutusohjelma, joka valmentaa aivan tavallisia suomalaisia esittämään uskottavasti aivan tavallisia suomalaisia tositelevisio-ohjelmissa.

Peruskurssi alkaa ensi syksynä, mikäli rahoitus varmistuu. Ja miksei varmistuisi, Talouden tilan vuoksi ensimmäisen vuoden opinnot keskittyvät iloon, luottamukseen sekä kuluttajan velvollisuuteen pitää pyörät pyörimässä. Opintoihin hyväksytään kaiken painoisia, kaiken pituisia, kaiken ikäisiä, kunhan he vain ovat aidosti suomalaisen oloisia.

Sinisilmäisillä on siis etusija.