– Suurimmat ongelmamme ovat työttömyys, köyhyys ja epätasainen tulonjako. Tilastokeskuksemme mukaan 18,5 milj. turkkilaista elää köyhyydessä ja 1,5 milj. jopa nälässä. Kansantuote henkeä kohden on OECD-maiden pienin.

– Nämä asiat eivät näytä olevan lainkaan pääministeri Recep Tayyip Erdokanin hallituksen työlistalla. Hänen Oikeus- ja kehityspuolueensa AKP sanoo politiikkansa runollisesti demokraattiseksi konservatismiksi, hymähtää Kilic.

Hallituksen suostuminen valuuttarahaston IMF:n luottojen ehtoihin on ollut työntekijöille katastrofi. 19 miljardin US-dollarin (15 miljrd.e) lainan vastineeksi Turkin on kiristettävä rahapolitiikkaansa ja tehtävä rakenneuudistuksia eli yksityistettävä. Kun maassa on vuoden 2001 talousromahduksen jäljiltä vieläkin 2,5 milj. työtöntä, noin 10 pros. työvoimasta, niin hallituksen olisi pitänyt puheenjohtajan mielestä tehdä asialle jo aikaa sitten jotakin. Raju yksityistäminen uhkaa myös työntekijöiden perusoikeuksia, sillä neuvottelukulttuuri on lähes olematon.

Budjettivajeittensa vuoksi Turkki on joutunut turvautumaan ulkomaisiin lainoihin, joita on saatu lähinnä USA:lta ja IMF:ltä. Vyön kiristyksellä talous on käännetty ripeään kasvuun: v. 2002 BKT kasvoi 7,8 pros. ja seuraavinakin vuosina yli 5 pros. Jättimäinen inflaatio (v. 2002 jopa 45 pros.) painui lähelle 10 prosenttia.

Suotuisasta talouskehityksestä huolimatta siitä ei ole ay-liikkeen mielestä koitunut mitään hyvää yksityisille kansalaisille saatikka, että hallitus olisi luonut uusia työpaikkoja. Hallitus ei myöskään ole tehnyt tarpeeksi veropohjan laajentamiseksi. Turkin harmaa talous lienee 50 pros. luokkaa, joittenkin arvioiden mukaa jopa 70 prosenttia.

Myös vasemmistolaisen, nyttemmin sitoutumattomuuttaan korostavan keskusjärjestön Diskin pääsihteeri Musa Cam moittii hallituksen talouspolitiikkaa.

– Me olemme ehdottaneet, että taloudenhoidon taakkaa jaettaisiin. Myös työnantajien pitäisi kantaa vastuuta tilanteesta, lasku on kuitenkin pantu kokonaan työntekijöiden maksettavaksi. Heidän ostovoimansa on laskenut koko ajan.

Diskin arvioin mukaan ainakin puolen palkansaajista on tultava toimeen minimipalkalla, 200 eurolla kuussa. Puolet työntekijöistä on myös kokonaan vailla sosiaaliturvaa.

Järjestäytymistä estetään

Pääsihteeri Camin mielestä ay-liikkeen suurin ongelma on kuitenkin Turkin vanhoillinen lainsäädäntö.

– Vielä 25 vuotta sotilasjuntan jälkeen meillä on lähes samat työlait ja ay-oikeudet.

Turkki on kyllä ratifioinut mm. ILOn työelämän perusoikeudet, mutta omalla kansallisella lainsäädännöllään se estää Camin mukaan niiden toteutumisen. Erityisen pahana hän pitää lakia, jossa yksittäisen työntekijän on ilmoitettava ministeriön alaiseen virastoon, että hän aikoo liittyä ay-liikkeeseen.

– Sen tarkoitushan on estää työntekijää järjestäytymästä. Se on myös nöyryyttävää.

Neuvottelujen ja sopimisen esteitä on kasattu laeilla, joiden mukaan 51 pros. työpaikan työntekijöistä on järjestäydyttävä ennen kuin liitto voi neuvotella tessistä. Liiton tulee myös osoittaa työministeriölle, että sen piirissä on 10 pros. koko sektorin työntekijöistä ennen kuin se voi neuvotella.

Lait estävät käytännössä ay-järjestöjä yhdistymästäkin, sillä niiden kanta lakeihin on erilainen. Ne suosivat suurinta keskusjärjestöä Turk-is’iä, joka on ollut muita keskusjärjestöjä haluttomampi muuttamaan lakeja.

Euroopasta mallia

Turkin ay-liike kannattaa Euroopan unioniin liittymistä.

Puheenjohtaja Kilic perustelee Turk-is’in kantaa EU:n sosiaalisen mallin saamisella myös Turkin työelämään. EU:n taloustuki ja rakennerahastojen resurssit olisivat ovat myös tuiki tarpeen.

Ay-johtajat tervehtivät tyytyväisinä jäsenyyden edistymisraportin huomioita. Turkkia on mm. moitittu joidenkin ILO:n sopimusten puuttumisesta lainsäädännöstä kuten myös EU:n sosiaalisen peruskirjan järjestäytymis- ja neuvotteluoikeuksien puuttumisesta.

Ay-liike odottaa, että jäsenyysneuvotteluissa korjataan nämä epäkohdat.

– Disk tekee työtä EU-jäsenyyden edistämiseksi, sanoo pääsihteeri Cam. Emme kuitenkaan allekirjoita kaikkia EU:n tavoitteita. Meitä eivät miellytä esim. työajan pidentämissuunnitelmat tai eläke-etujen huonontaminen. Me odotamme, että työntekijöiden solidaarisuus näiden asioiden ajamisessa Euroopan tasolla lisääntyisi.

– Me olemme maantieteellisesti ja kulttuurisesti osa Eurooppaa. Puutteistaankin huolimatta Eurooppa on malli turkkilaisille, korostaa pääsihteeri.

Puheenjohtaja Kilicin mielestä Turkilla on 1963 allekirjoitetulla Ankaran assosiaatiosopimuksella oikeutus päästä EU:hun. Se on joutunut odottamaan jo 40 vuotta, ja 10 uutta maata "ohittivat" sen. Hän on myös jonkin verran katkera siitä, että Ankaran sopimuksen työntekijöiden vapaa muutto Eurooppaan työmarkkinoille ei toteutunut.

Kaikista vastoinkäymisistä huolimatta puheenjohtaja Kilic odottaa Turkin olevan EU:n jäsen noin 10 vuoden kuluttua.

Hilkka Jukarainen
Ankara/Istanbul

Maaliskuun puolivälissä Istanbulin toimittajat protestoivat uutta rikoslakia vastaan. Sillä rajoitettiin toimittajien tiedonsaantia ja lueteltiin tabuja eli asioita joita ei saanut arvostella, kuten esim. uskontoa. Erengül sanookin, että vaikka Turkissa on virallisesti sananvapaus, niin jonkin toisen lain pykälän mukaan, sinua voidaan kuitenkin syyttää. Ja vaikka ay-toiminta on virallisesti sallittua, niin se on kuitenkin monilla pykälillä tehty hyvin hankalaksi tai se halutaan estää.

Turkkilaiset ovat "toisaalta vapaita, mutta toisaalta eivät ole."

– Voit tietysti sanoa, mitä haluat, mutta sinun pitää olla järkevät, pohtii Erengül.

Nyt hän odottaa, että EU selkeyttäisi tilannetta.

Hän keskustelee luottokollegoittensa Günnur Cetinin, 30. ja Musa Kocakin, 53, kanssa työpaikansa pihalla. Sen pitemmälle ei ulkomaalaistoimittajaa kameroineen päästetty.

Tekstiilitehdas "Haskoy Yün Iplik" valmistaa lankoja Turkin teollisuuden tarpeisiin. Talossa on 250 työntekijää, enemmistö naisia.

Günnur odottaa EU:lta elinolojen kohentumista. Unionin talousapu voisi vähentää köyhyyttä. Hän arvelee, että noin 9 milj. ihmistä elää Turkissa alle 2:lla US-dollarilla (1,6 e) päivässä. Ihmiset ovat huolissaan tulevaisuudesta.

Gunnür sanoo myös, että Istanbulin kaupungilla on levotonta ja vaarallista. Hän pelkää kulkea illalla yksin ulkona.

Tällekin asialle EU voisi Günnurin mielestä tehdä jotakin.

Tessillä sosiaaliturvaa

Erengül ja Günnur ovat puolaajia. Musa Kocak, työpaikan pääluotto, on jo pari vuotta työskennellyt vahtimestarina, sitä ennen konehuoltajana.

Parisen kuukautta sitten solmittiin tessi, jota kolmikko pitää hyvänä. Sopimus on ns. ryhmäsopimus, yhdessä useampien työnantajien kanssa neuvoteltu. Valtakunnallisia sopimuksia ei Turkissa tehdä.

Palkkataso on "vähän parempi, kuin muualla." Musa saa 500 liiraa (294 e) kuussa ja Erengül ja Günnur 385 liiraa (226 e). Talokohtaisena erikoisuutena on vielä sovittu joillekin kuukausille korotettu palkka.

Tärkein on kuitenkin sosiaalipaketti eli rahalliset avustukset esim. omaisen kuoleman sattuessa, avustuksia häiden järjestämisessä, äkillisissä talousongelmissa, opintoavustuksia tms. Paketin arvoa luotot eivät vielä osanneet laskea.

Erengül piti työpaikan sosiaalipakettia jopa niin tärkeänä, että hän vaihtoi vaatetusalan työpaikkansa tänne sosiaalipaketin vuoksi.

Paketin arvoa lisää se, että jopa puolet maan työntekijöistä on kokonaan vailla sosiaaliturvaa.

Ay-liikkeellä onkin kolmikon mielestä suuri merkitys sosiaaliturvan näkökulmasta. Valitettavasti vain kaikilla ei ole rohkeutta liittyä sen riveihin.

Tekstiili- ja vaatetus ovat Turkin tärkeimmät teollisuustuotteet, mutta vain 589 000 työntekijää on rekisteröity, heistä noin 150 000:lla on työehtosopimus.

Valtaosa, noin 3-3,5 milj. työntekijää ovat rekisteröimättömiä, harmaata työvoimaa.

Hilkka Jukarainen
Istanbul

Vuoden 1980 sotilasvallankaappaus kumosi yhdistyslain ja mm. kaikki ay-oikeudet.

Ne palautettiin vain osittain vuoden 1982 perustuslaissa. Sisäministeriön päätöksellä voitiin "kiireellisissä tapauksissa" lakkauttaa ammattiliiton toiminta. Liitoilla ei voinut olla poliittisia tavoitteita, eivätkä ne saaneet toimia yhteistyössä puolueiden kanssa. Poliittisten toimintaoikeus palautettiin vasta 1990-luvulla. (Kurdialueella on edelleen huomattavia rajoituksia.)

Sotilastuomioistuin lakkautti 80-luvulla vasemmistolaisena pidetyn keskusjärjestön Diskin. Päätös kumottiin vasta 1991. Disk toimii edelleen, mutta huomattavasti pienempänä.

Valtion virkamiehet ja julkisen palvelun työntekijät saivat järjestäytymisoikeuden 1990-luvulla. Edelleenkään mm. opettajilla, kunnan työntekijöillä ja sairaanhoitajilla ei ole lakko- ja sopimusoikeutta.

51 pros. rajapyykki

Lait säätelevät järjestäytymistä ja rajoittavat liittojen toimintaa. Järjestäytyvän työntekijän on mm. ilmoitettava siitä virallisesti ministeriön alaiseen virastoon.

Ay-toimintaa tarkkaillaan tiiviisti. Järjestöjen mukaan 1990-luvulla noin 40 000 aktiivia on menettänyt työpaikkansa ay-toiminnan vuoksi. Mielenosoituksia valvoo suuri joukko poliiseja ja palkattuja vartijoita.

Jotta ammattiliitto voi solmia työehtosopimuksen, sen on edustettava 51 pros. työpaikan työntekijöistä ja 10 pros. koko sektorista. Pykälän takia pienillä liitoilla ei ole käytännössä sopimusoikeutta.

Yleislakko, poliittinen lakko ja myötätuntolakko ovat edelleen kiellettyjä, samoin lakot julkisella sektorilla.

Vapaatuotantoalueilla, joilla on parisentuhatta työntekijää, lakot ovat kokonaan kiellettyjä 10 ensimmäisen vuoden aikana.

Neljä keskusjärjestöä

• Turk-is (Confederation of Turkish Trade Unions, per. 1952) on keskusjärjestöistä suurin noin 600 000 jäsenellään. Se ilmoittaa olevansa poliittisesti sitoutumaton.
  Järjestöä ei lakkautettu sotilasvallankaappauksen aikana, sen pääsihteeristä tehtiin sisäisen turvallisuuden ministeri. Tapahtuneen vuoksi Turk-is joutui kansainvälisen ay-liikkeen boikottiin ja erotettiin VAKL:stä. (Nyttemmin se täysjäsen.)
  1990-luvulla Turk-is on vaatinut ay-oikeuksien laajentamista, minkä vuoksi sen johtajia on pidätetty. Turk-is’in pääsihteeri murhattiin epäselvissä olosuhteissa 1999.
• Disk’in (Confederation of Progressive Trade Unions of Turkey) perustivat Turk-is’istä eronneet liitot 1967. Kiista johtui suhtautumisesta lasialan lakkoon. Turk-is vaati lakon lopettamista, mutta useat liitot eivät hyväksyneet sitä. Uusi keskusjärjestö veti puoleensa erityisesti vasemmistolaisia. Nykyisin Disk sanoo olevansa poliittisesti sitoutumaton. Ennen sotilasvallankaappausta jäseniä oli yli 800 000, nyt noin 300 000.
  Disk oli 1970-luvulla jatkuvien oikeistohyökkäysten kohteena. Sotilasvallankaappauksessa sen perustaja ja johtaja Kemal Turkler murhattiin ja sen jäseniä ja johtajia pidätettiin lähes 4 000 ja yli 250 tuomittiin vankilaan. Kovan kansainvälisen painostuksen ansiosta vangitut kuitenkin vapautettiin.
• Hak-is (Confederation of Turkish Real Trade Unions, per. 1976.) on myös noin 300 000 jäsenen järjestö.
  Alun perin sillä oli läheiset suhteet Islamilaiseen kansallisen pelastuksen puolueeseen, se ilmoitti myös vastustavansa kommunismia, sionismia ja fasismia. Nykyisin Hak-is sanoo olevansa sitoutumaton, mutta on hyvin lähellä hallituspuoluetta, islamistista Oikeus- ja kehityspuoluetta AKP:tä, joka on myös pääministeri Recep Tayyip Erdokanin puolue.
• KESK on julkisen alan työntekijöiden keskusjärjestö (Confederation of Public Workers’ Union), joka perustettiin 1995.

Kaikki neljä keskusjärjestöä ovat sekä VAKL:n että EAY:n jäseniä.