Näin se käy: Minä ja sinä olemme enemmän tai vähemmän onnistuneesti muotoutunut läjä erilaistuneita soluja. Ne elelevät aikansa ja toimittelevat mitä toimittelevat, kuolla kupsahtavat sitten. Hommiaan jatkamaan ne ovat kumminkin ehtineet pullauttaa uuden solun.

Ovat laskeskelleet, että solu ehtii uusiutua jakautumalla yhdeksänkymmentä tai sata kertaa. Sitten tulee loppu.

Loppu tulee, koska jossakin siellä perimämme hännillä on pienen pieni huiskale, jota sanovat telomeeriksi. Joka kerta, kun solu jakautuu, telomeeristä napsaistaan pois pienen pieni pätkä. Kun aikanaan ei enää ole, mitä napsaista, ei solukaan jakaudu, ei uusiudu. Telomeeri ei enää lorauttele telomeraasiksi nimettyä käskynvälittäjää kertomaan soluille, että otapa ja uusiudu, kehitä tuore korvaaja tilallesi.

Nyt tutkijat ovat vakavissaan sitä mieltä, että hehän kohta pystyvät piikittämään tätä viestinviejää ihmiseksi sanottuun soluläjään mielensä mukaan, ja kuolemattomuushan siitä seuraa.

Tukka kasvaa jotta humisee vielä satavuotiaalla, uusia hampaita puhkeilee sataviisikymmenvuotiaalle, ja kaksisataavuotias saa viimein valkolakin tunnustukseksi sinnikkäästä taivalluksesta opintiellä.

Villeimmät väittävät, että ihmisen hengissä roikkumisella ei välttämättä olisi rajaa eikä määrää. Ikuisuuksiin eleltäisiin sikäli kuin lääkitys muistettaisiin eikä ikäviä yllätyksiä kuten rajunpuoleisia kolareita ja korvasienimyrkytyksiä sattuisi.

Kuulostaa äkikseltään somalta, mutta mutta... Sietää sittenkin ajatella, ennen kuin ostaa itselleen ikioman ikuisuuden.

Jos kuolemattomuus tulee tavaksi, tila alkaa piankin käydä vähiin. Nyt jo laskeskelevat, että jos lisääntyminen kiinnostaa ihmisiä niin kuin ennenkin, vuonna 2150 meitä tulvehtii tämän pallukan pinnalla siinä 30 miljardia. Nykyiset kahdeksan miljardiakin saavat aikaa ajoittaista tungosta sinne tänne, vaikka suurin osa väistää sopuisasti jo selvästi alle 40-vuotiaana.

Se on kyllä sanottava, että me suomalaiset emme tähän riekkumiseen ole oikeasti osallisia. Nyt toteutuvalla syntyvyydellä suomalaisia on sadan vuoden kuluttua enää pari miljoonaa. Niin että jos odotella jaksaa, vapaita asuntoja ilmaantuu kyllä pääkaupunkiseudullekin, tosin vanhahkoja ja pienen pintaremontin tarpeessa.

Vaan entäpä jos lisääntymisestä maltettaisiin kokonaan pidättäytyä? Uusia ihmisiä ei kerta kaikkiaan valmistettaisi enää, oltaisiin ja elettäisiin noin vaan vanhalla tutulla porukalla.

Hanski ja Unski ja Hakkaraiset niin kuin parisataa edellistäkin vuotta.

Saattaisi kuulkaa käydä pitkästyttäväksi. Kuvitelkaapa nyt! Siinähän seurailisit vuosisadasta toiseen, miten naapurin rouva välillä vähän nahistuisi ja rypistyisi vaan oikenisi kyllä kohta kun tohtoritäti ruiskauttaisi pakaraan pikkuisen telomeraasia.

Samat peruspärstät joka ikisessä taloyhtiön kokouksessa ja samat natinat ruusujen juurelle nakelluista tupakantumpeista.

Sama sakki joka siunaaman aamu työpaikalla. Pomona jo viidettä sataa vuotta sama kurikomppaniastaan eksynyt natsivääpeli. Varhennetulle eläkkeelle pääsystä ei toiveitakaan. Anomaan jos hairahdut, niin tuoretta telomeraasia tulee ruutallinen suoraan suoneen.

Entäpä mieli-rukka? Entäpä muisti? Ei kuulkaa houkuttele ajatus, että pääsisi vuosisadasta toiseen märehtimään sitä vääryyttä, että Kasurisen Pirjo jallitti vuonna 56 räsypokassa johtajaopettajan autotallin takana vieläpä päättäjäispäivänä ja riisti herkältä nuorukaiselta hänen ensimmäisen kravattinsa.

Kyllä kuolemattomuus tarvitsisi tuekseen ehdottomasti ainakin valikoivan muistinmenetyksen, muuten menee joutavaksi jankuttamiseksi koko ikuisuus.

Ylipäätään on niin, että mitä enemmän tätä kuolemattomuushössötystä aprikoi, sitä tyytyväisempi on ihan tähän vaan vanhaan malliin. Eivät pidot siitä parane, että vieraat viipyvät yli aikansa.

Ei kuolemattomuus ainakaan enempää kuin kahdeksansataa markkaa saisi maksaa. Muuten en osta.

Tämä vaan tiedoksi mahdollisille markkinamiehille, etteivät turhaa soittelisi.