Alalle valmistumassa oleva opiskelija lähetti minulle
meiliä:
"... alamme olla räjähdyspisteessä ihmisten sietokyvyn ja työhyvinvoinnin
kanssa. On alettava puuttua konkreettisilla tavoilla näihin asioihin, jotka aiheuttavat
pahoinvointia ja kohtuuttomia palkkoja ja työaikoja media-alalla. Itseäni näin pian
valmistuvana opiskelijana alkaa jo pelottaa tällaiselle alalle siirtyminen, missä
ainoastaan kärsimällä ja nöyrtymällä voi saada karsittua elantonsa kasaan jos on
valmis tekemään tarpeeksi ilmaiseksi töitä."
Nuori mies ei ole huolissaan vain omasta työurastaan, vaikka siinäkin olisi
tarpeeksi. Hän murehtii sitä, että vanhemmat kollegat ja konkarit lyövät hanskat
tiskiin ja vaihtavat alaa, kun eivät enää jaksa. Konkarien myötä alalta katoaa
vuosien kokemus ja ammattitaito. Fiksu kaveri. Näkee metsän puilta. Paremmin kuin ne
työnantajat, tuottajat ja tilaajat, jotka ovat kilpailuttamassa alan hengiltä.
Nuori mies pyysi meitä puuttumaan tilanteeseen ja kääntymään ministeriön puoleen.
Lupaan, että näin tapahtuu. Me Temessä vaadimme työnantajia ja tilaajia kantamaan
vastuunsa. Työnantajien on oltava ammattitaitoisia ja noudatettava lakia ja sopimuksia.
Olemme myös puuttuneet harjoittelija-ongelmaan ja vaatineet, että media-alan
koulutuspaikkoja vähennetään, jotta määrät vastaisivat työelämää. Opiskelupaikka
ei ole lupaus työpaikasta ja se on väärin. Esim. media-alalle on koulutettu niin paljon
nuoria, että koko alan henkilöstö voidaan vaihtaa 3–4 vuoden välein.
Elokuva- ja tv-ala on työvoimavaltaista eli palkkakustannukset lohkaisevat ison osan
budjeteista. Penäämme myös rahoittajien vastuuta. Jos elokuvan tekoon tarvitaan
miljoona euroa, mutta rahoittaja myöntää puolet tästä, mistä nipistetään? Eikö
rahoittajalla pitäisi olla näkemys menojen leikkauksista? Palkataanko vähemmän
työntekijöitä? Jätetäänkö osa palkoista maksamatta?
Yleensä kokemuksen karttuessa vastuu kasvaa ja palkkaa tulee lisää – paitsi
elokuva- ja tv-työssä. Ala haluaa nuoria, jotka joustavat ja ovat kilttejä. He tekevät
12–14 -tuntisia päiviä ilman ylityökorvauksia tai työskentelevät
harjoittelijapalkalla kolmatta vuotta. Raivostuttavaa ja vastuutonta! Millaiseen
työkulttuuriin me nuorison kasvatamme?
Nuorille tahdon sanoa, että älkää suostuko orjiksi unelmatehtaisiin.
Ammattilaisille sanon, että pidetään huoli nuorista ja kokemattomista. Ollaan
kollegoita toisillemme, ei kilpailijoita. Työpaikoilla kannattaa porukoitua. Yksin ei
tarvitse taistella tuulimyllyjä vastaan. Ammattiliitot ovat sitä varten.
