Erikoistutkija Tapio Bergholm nimeää vuosikymmenen tulopolitiikan ajaksi. Tuolloin työmarkkinoilla solmittiin useita laajoja tulopoliittisia sopimuksia. Sopimuksilla kehitettiin lainsäädäntöä, parannettiin työoloja ja nostettiin palkkatasoa.

Poliittiset ristiriidat ja ammattiyhdistysliikkeen sisäiset kähinät eivät leimanneet aikakautta niin voimakkaasti kuin jälkikäteen ajatellaan. Ristiriitoja ja valtataistelua toki oli, mutta pelkästään niillä esimerkiksi lakkojen suurta määrää ei voi selittää, Bergholm sanoo. Lakoilla haettiin parannuksia työoloihin ja palkkatasoon. Ammattiliittojen jäsenmäärä kasvoi 1970-luvulla lähes puolella miljoonalla. Työntekijöiden neuvotteluvoima kasvoi ja ammattiyhdistysliikkeen vaatimuksia alettiin yhteiskunnassa kuunnella herkemmällä korvalla.

Minimityöehdot tesseihin

Tapio Bergholmin mielestä 1970-lukua voidaan perustellusti kutsua tasa-arvon vuosikymmeneksi.

– Toisin kuin muualla Euroopassa naisten tulo työmarkkinoille ei Suomessa heikentänyt ay-liikettä vaan päinvastoin vahvisti sitä.

Työehtosopimuksissa säädettiin minimityöehdot. Alimmat palkat nousivat, kun niitä nostettiin määrätietoisesti tulopoliittisissa sopimuksissa. Palkkaerot kaventuivat ja erityisesti naisten palkat nousivat.

Ruotsista esimerkkiä

Suomessa vallitsi 1970-luvun alkuvuosina työvoimapula. Tähän vaikutti muun muassa se, että työikäistä väkeä oli muuttanut paljon Ruotsiin. Kehitys huolestutti työnantajia. Työvoimapula auttoikin osaltaan työntekijöitä ajamaan läpi vaatimuksiaan.

Ruotsilla oli toisellakin tapaa tärkeä merkitys Suomen työmarkkinoille.

– Ruotsi toimi esimerkkinä, kun täällä haluttiin kehittää työolosuhteita ja parantaa palkkoja.

Vaikeammat ajat työntekijöille koittivat, kun taloudellinen kasvu hyytyi laskusuhdanteeseen 1976.

Pirjo Pajunen

Tapio Bergholm: Tasa-arvoa kohti. Tulopolitiikan aika I. SAK 1969–1977. Kirjaa voi tilata ennakkoon SAK:n nettisivujen kautta 30 euron ennakkohintaan.