Työpaikat eivät synny vippaskonsteilla, eikä työllisyys parane pelkästään talouskasvun voimin. Jokainen nuori on saatava työmarkkinoille, parhaassa työiässä olevien työttömyysjaksoja on kyettävä lyhentämään, ja pitkäaikaistyöttömyys on nujerrettava.

Työllisyystavoitteen saavuttaminen edellyttää työvoimapolitiikan uudistamista. Jokaiselle työttömäksi jäävälle pitää löytää työtä mahdollisimman nopeasti. Tämä edellyttää yksilöllisesti räätälöityjä työllistymissuunnitelmia. Tarjolla on oltava riittävästi laadukasta koulutusta, mahdollisuuksia palkkatuettuun työhön ja työharjoitteluun.

Muutosturvan piiriin pääsyä on helpotettava ja järjestelmää yksinkertaistettava. Työvoimapolitiikan rahoituksesta ei pitäisi enää kokonaan päättää valtion tulo- ja menoarvion yhteydessä, vaan rahoitus olisi sidottava seuraamaan suhdanne- ja työttömyystilannetta.

Työn tekemisen muodot yhdenvertaisiksi

Työntekijöiden aseman ja yhdenvertaisuuden parantamisen on SAK:n mukaan vaalikauden keskeisimpiä toimia. Erilaiset työn tekemisen muodot, kuten vuokratyö tai toimeksiantoina tehtävä työ, on tehtävä teettäjälleen samanhintaisiksi.

Ei ole oikein, että työn teettäjä saa kilpailuetua esimerkiksi käyttämällä vakituisten työntekijöiden sijaan vuokratyövoimaa tai ulkoistamalla vakituiset työntekijät yrittäjiksi toimeksiantosuhteeseen.

SAK vaatii lainsäädännön täsmentämistä, jotta näennäis- ja pakkoyrittäjyys voitaisiin estää. Lakeja pitää muuttaa niin, ettei työtä ole mahdollista teettää toimeksiantona silloin, kun työsuhteen tunnusmerkistö täyttyy.

Jotta epäkohdat saadaan korjattua, tarvitaan parannuksia lainsäädäntöön ja lakien valvonnan tehostamista.

Työterveyshuolto kuuluu lain mukaan kaikille, myös määräaikaisissa työsuhteissa, osa-aikatöissä tai vuokratöissä oleville työntekijöille. Työsuojeluviranomaisilla pitää olla resursseja tehokkaampaan valvontaan.

Viisi vuotta sitten kolmikantaisesti perustetun samapalkkaisuusohjelman tavoitteet eivät ole edistyneet. Ohjelman päätavoite eli miesten ja naisten palkkaerojen kaventaminen viidellä prosenttiyksiköllä on edennyt yhden prosenttiyksikön verran. Ohjelman jatko on kirjattava hallitusohjelmaan ja sille on varattava riittävät voimavarat.

Työurille todellista jatkoa

Keskeisin suomalaisten työuria lyhentävä tekijä on ennenaikainen työkyvyttömyys. Työelämää ja työterveyshuoltoa kehittämällä on mahdollista saada työkyvyttömyyseläkkeiden määrä alenemaan.

Myös työaikojen ja työtehtävien parempi sovittaminen työkyvyn ja elämäntilanteen mukaan pidentäisi työuria. SAK haluaa parantaa työntekijän oma-aloitteisia mahdollisuuksia siirtyä osa-aikatyöhön. Työaikalakiin kaivataan muutosta, jotta työntekijä voisi siirtyä osa-aikatyöhön sosiaalisista tai terveydellisistä syistä nykyistä helpommin.

Osa-aikalisäjärjestelmä kaipaa uudistusta helpottamaan nuorten työllistymistä ja tukemaan ikääntyvien työntekijöiden työssä jatkamista.

Vanhempainvapaan kestoa on pidennettävä siihen asti, kun lapsi täyttää vuoden, ja tilapäiseen hoitovapaaseen oikeuttavaa lapsen ikärajaa on korotettava kymmenestä vuodesta kahteentoista vuoteen.

Suomessa on edelleen yli 400 000 työikäistä aikuista, joilta puuttuu ammatillinen koulutus. Tämän asian korjaamiseksi SAK esittää, että seuraavan kahden vaalikauden aikana jokaiselle työikäiselle saadaan ammatillinen tutkinto.

Aikuiskoulutuksen laatua on parannettava ja järjestelmää selkeytettävä. Ammattitutkintoa vailla olevien aikuisten kouluttautumista voidaan tukea poistamalla heiltä opiskelijamaksut.

Henkilöstö voisi valita työpaikoille osaamisvaltuutettuja antamaan koulutusneuvontaa. Työsuojeluvaltuutettujen tapaan osaamisvaltuutetuille tulisi turvata lainsäädännöllä oikeus käyttää myös työaikaa tehtäviensä hoitamiseen.

Harmaa työn valvontaan resursseja

SAK vaatii, että harmaan työn kitkemiseksi kaksiin työmarkkinoihin puututaan aikaisempaa tehokkaammin ja työehtojen valvontaa lisätään. Valvonnan lisääminen ja tehostaminen auttaisivat myös rehellisiä yrittäjiä, jotka haluavat noudattaa suomalaisia työehtoja, mutta eivät pärjää epärehellisessä kilpailussa.

Työpaikkatarkastuksia on lisättävä ja varmistettava myös ammattiliittojen mahdollisuudet puuttua tehokkaasti väärinkäytöksiin. Kiskonnantapaisen työsyrjinnän ja ihmiskaupan tunnusmerkistöjä on tarkistettava ja oikeuskäytäntöä tarkkailtava. Tarvittaessa lainsäädäntöä on muutettava, jotta kaikenlaatuinen pakkotyö rangaistaisiin ihmiskauppana.

SAK vaatii myös kanneoikeuden säätämistä ammattiliitoille. Se toisi ammattiliitoille mahdollisuuden ajaa työntekijöiden oikeuksia ilman, että yksittäisen työntekijän täytyy lähteä oikeusprosessiin.