vane.jpg (302 bytes)

tyoelamassa.jpg (2994 bytes)

Malttia ja silmät selässä

Kolme otsikkoa saman perjantain lehdestä:
Mies ryösti kirveellä uhaten apteekin.
Poliisi juoksi kampaamoryöstäjän kiinni.
Mies ryösti myymälän kassasta rahaa.

vi-ne-pi.gif (120 bytes)  Vaikka väkivalta johtaa vain harvoin kuolemaan tai vakaviin vammoihin, se on otettava huomioon työpaikkakartoituksessa. Näin toteaa työympäristöasiantuntija Seija Virta Palvelualojen ammattiliitosta PAM:sta.

Kun Birgitta Juhala hälyttää, paikalle ilmmaantuu hetkessä kaksi jykevää vartijaa. Foto: ROBERT SEGER– Pelkkä riskin olemassaolo saattaa luoda pelon ilmapiiriä, mutta ryöstö voi aiheuttaa myös psyykkisen vamman. Siksi onkin tärkeää katsoa, kuinka riski voidaan minimoida, hän sanoo. Suurimmassa vaarassa ovat pienten, syrjäisellä paikalla sijaitsevien kauppojen ja kioskien työntekijät, mutta myös vartijoita ja ravintolatyöntekijöitä uhkaillaan.

– Turvallisuusriskit minimoidaan ennaltaehkäisevällä työsuojelulla, koulutuksella, aukioloaikojen sääntelyllä ja pitämällä yksintyöskentely mahdollisimman vähäisenä. Työnantajamme kouluttavat kaikki vakinaiset työntekijät ja myös sijaiset mahdollisuuksien mukaan. Itse olen käynyt PAM:n kursseilla ja sieltä jäin kaipaamaan enemmän konkreettisia esimerkkejä, sanoo Lounais-Suomen R-kioskien työsuojeluvaltuutettu Birgitta Juhala.

Hän käy joka vuosi noin 50 kioskilla, joissa työskentelee kaikkiaan 250 työntekijää, ja tarkistaa että turvallisuuskäsikirja on paikallaan ja luettu. Hän kartoittaa työpaikan riskit – tavaroiden sijoittelun, uloskäynnit, hälyttimet jne. – lomakkeelle, joka sitten menee hierarkiassa eteenpäin toimenpiteitä varten.

– Työnantaja tarttuu asioihin nopeasti, mutta ei meidän alueella isompia ongelmia ole ollutkaan. Vakavampia tapauksia sattuu korkeintaan kerran vuodessa, hän sanoo.

Teflonpinta ja vahvoja vartijoita

Birgitta Juhala on R-kioskin esimies ns. Mezzon talossa Turun keskustassa. Ovi käy yhtenään.

– Tässä näkee kaikenlaista väkeä. Fyysistä väkivaltaa en ole itse kohdannut, hän sanoo ja koputtaa puuta.

– Pahinta olisi, jos ruumiillista koskemattomuutta loukattaisiin, että joku onnistuisi pääsemään tiskin taakse.

– Maltti pitää säilyttää, vaikka asiakas olisi kuinka hankala. Haukut eivät tartu vuosien mittaan hankittuun teflonpintaan, sanoo Turun keskustassa sijaitsevalla R-kioskilla työskentelevä Birgitta Juhola. Foto. ROBERT SEGERHenkinen väkivalta sen sijaan on kioskien työntekijöiden arkipäivää.

– Olen vuosien mittaan kehittänyt teflonpinnan. Jos asiakkaalla on ongelmia niin ehkä häntä helpottaa, kun saa vähän noitua, Birgitta Juhola toteaa tyynesti.

Erityisen tärkeää on pysyä rauhallisena, jos asiakas on huumeissa. Silloin sanat pitää punnita kultavaa’alla.

– Jos tuntuu, ettei selviä tilanteesta, vartijat saa paikalle nopeasti. Kun kaksi univormupukuista astuu kynnyksen yli, rauha palautuu yleensä äkkiä, Juhala sanoo.

Jos jotain sattuu, työkavereiden kanssa puhuminen auttaa.

– Meidän pitää itse ottaa aktiivisesti selvää miten uhkatilanteessa pitää toimia. Silmät pitää olla selässäkin. Me emme vain myy, vaan tilaamme tavaraa, täytämme hyllyjä ja siivoamme itse, hän sanoo.

Ingegerd Ekstrand

Palkkatyöläinen 4.4.2007 nro 3/07

hava500.jpg (350 bytes)

Palkkatyöläisen etusivullejutun alkuun

ne339999.gif (51 bytes)