Heitä on huomattavasti vähemmän kuin kymmenen vuotta sitten. Pysyäkseen pinnalla pitkittyneen alan aikana kombinaatit ovat heittäneet laidan yli lastentarhojen ja terveydenhuollon lisäksi myös kaikki ylimääräiset työntekijät.

Neuvostoliiton suurimmalla panssarivaunujen valmistajalla, Pietarin Kirovin tehtaalla oli kymmenen vuotta sitten 60 000 työntekijää, nyt vain 12 000. Uralmashin metallitehtaassa Jekaterinburgissa 43 000 työntekijästä on jäljellä 15 000.

– Valtio heitti meidät veteen ja käski uida kohti markkinataloutta, mutta kurssi jäi kertomatta, joten monet ovatkin painuneet pohjaan, kuvaa myrskyistä ylimenokautta Kostamuksen malmirikastamon työntekijä.

Orastavan nousun merkkeinä varsinkin yksityisellä sektorilla teollisuudessa ja rakennusalalla syntyy uusia työpaikkoja, mutta sinne ei huolita ketä tahansa. Koulutus ja ammattitaito nousevat ennennäkemättömään arvoon.

Yrityksiin ovat jääneet ammattitaitoisimmat työntekijät, joiden työkulttuuri muuttuu markkinatalouden puristuksessa. Työtahti kiihtyy, laatu- ja tuottavuusvaatimukset kovenevat, aktiivisemmat alkavat kyräillä veltompia.

Markkinatalous ei vilunkia siedä

Pienessä viipurilaisessa automaalaamossa suihkutellaan vielä surutta maalia suoraan ruosteen ja tiivisteriekaleiden päälle, mutta öljyporauslauttaa Norjaan ja risteilijöiden lohkoja Masa Yardsille urakoivalla Viipurin telakalla vilunkia ei sallita. Kvaernerilta venäläisomistukseen siirtyneen telakan työntekijöitä käy jatkuvasti komennusmatkoilla Suomessa. Viipurilaisen hitsarin hitsaussaumaa kehutaan Helsingin telakalla moitteettomaksi.

Uuden työkulttuurin saarekkeita ovat ennen kaikkea ulkomaalaiseen omistukseen siirtyneet yritykset.

– Nämä ihmiset ovat kasvaneet täällä monta päätä pitemmiksi, ylisti vuoden takaisessa lähialueseminaarissa venäläisiä työntekijöitään Rannila Steelin pietarilaisen tehtaan johtaja Juha Sinkko.

Tavallinen duunari ei Neuvostoliitossa päässyt kultaa vuolemaan, sillä liian korkea palkka oli askel kohti rappeuttavaa rikastumista. Nykyään henkilöstöä trimmataan markkinatalouskuntoon koulutuksen ohella myös maksamalla hyvästä työstä lisäkorvausta. Venäjän keskipalkka on alueesta riippuen pari tuhatta ruplaa eli 500 markkaa kuussa. Kirovin tehtaalla työläisten keskiansiot ovat 6 000 ruplaa, ammattitaitoisimmat saavat jopa 12 000 ruplaa.

Työväenluokka jakautuu kahtia

Menestyvissä yrityksissä vallitsee yleinen työnarkomania ja luja usko tulevaisuuteen, mutta lieveilmiöistä ei pääse eroon noin vain. Työkaluja ja vapaa-ajan terästä häviää ja länsimaiseen tehokkuuteen sekä laadun merkityksen oivaltamiseen on vielä pitkä matka.

Venäläisen työkulttuurin suurin ongelma on työmaajuopottelu. Kirovin tehtaalla on kieltolaki, mikä tarkoittaa että viinalle haiskahtava työntekijä saa kenkää välittömästi. Vastaava käytäntö astui voimaan vuoden vaihteessa myös Uralmashin tehtaalla. Svetogorskissa International Paperin paperitehtaalla työntekijöitä puhallutetaan tehtaan portilla.

Yleisesti ottaen ammattitaitoisen työläisen status nousee, mutta kehityksen mitalilla on aina se toinen puoli. Venäjän yhteiskuntaa tutkiva pietarilainen professori J. Gilinski toteaa, että mikään muu sosiaaliryhmä Venäjällä ei ole kokenut näin jyrkkää ja säälimätöntä jakoa selviytyjiin ja epäonnistujiin kuin työväenluokka. Töihin jääneet pitävät työpaikastaan kiinni ja saavat yhä parempaa palkkaa, irtisanotuista ei ole yrittäjiksi eikä uudelleen kouluttautujiksi.

Markkinatalouden linnakkeiden, miljoonakaupunkien ulkopuolella leviää neuvottomana Venäjän rahaton periferia työn muistomerkkeineen. Tehtaat vaipuvat toivottomuuteen, työntekijät metelöivät ja esittävät viranomaisille epärealistisia vaatimuksia.

Yhä syvempään rappiotilaan vajoava työtön väestönosa on riskialtista ainesta. Venäjän sisäministeriön tilastojen mukaan ihmiset, joilla ei ole pysyvää tulolähdettä, tekevät yli puolet kaikista rikoksista.

Santeri Pakkanen