un maaliskuun alussa kokoontuneesta AKT:n valtuustosta aloitetaan ja kuluvan kuun puolivälissä pidettävään Puu- ja erityisalojen liiton seitsemänteen liittokokoukseen lopetetaan, on SAK:n jäsenliittojen johdossa tänä lyhyenä aikana nähty todellinen myllerrys.

Huippupäättäjät ovat olleet tai tulevat olemaan kasassa yhdeksässä liitossa. Seitsemässä niistä johtoa on vaihdettu, toukokuun puolivälissä Viestintäalan ammattiliitossa ja tällä viikolla KTV:ssä jopa perusteellisesti.

Tämän kevään puheenjohtajien vaihtoviikot on ainutlaatuinen tapahtuma SAK:ssa. Yhtä tiuhaa uusien kasvojen esiinmarssia ei järjestön yli 90-vuotisessa historiassa ole aikaisemmin koettu eikä lähimmässä tulevaisuudessa tulla kokemaankaan.

SAK:n jäsenjärjestöjen johdosta uusiutuu nyt neljännes. Kun tuuli samanaikaisesti tuivertaa voimallisesti myös järjestöjen ylintä hallintoa, edustajistoja, valtuustoja, ja hallituksia, voi liikkeen sanoa elävän murrosaikoja ja paljon puhutun sukupolvenvaihdoksen todella alkaneen.

On tietysti ennenaikaista arvioida, miten uusia johtajia valinneiden liittojen politiikka tulee jatkossa muuttumaan tai millaisella äänellä ne tulevat vaikuttamaan koko SAK:n linjanvetoihin. Muutaman mielenkiintoisen huomion voi kuitenkin jo tässä vaiheessa tehdä.

Yksi sellainen on ilman muuta se, että Ilmailualaa ja Rautatievirkamiehiä lukuun ottamatta kaikki SAK:n kuljetusliitot ovat saaneet vereksen vetojuhdan. Eräiden opportunistien mielestä henkilömyllyn pyörähdys on niin suuri ja valitut sen verran untuvikkoja, ettei takavuosien kovanyrkkistä kuljetusta tarvitse ainakaan vähään aikaan työmarkkinakuvioissa juuri noteerata.

Arvio on ilmeisen väärä. Johtajia tulee ja johtajia menee, mutta ei liittojen identiteetti samassa tahdissa suinkaan heilu. Nytkin kun kuljetuksen järjestöjen ohjelmapapereita setvii, niissä kaikissa vannotetaan järjestöllisen valmiuden ja syvemmän yhteistyön nimiin, osassa selvitetään yhteistä aluetoimintaan ja kaavaillaan jopa yhteistä liittoa joskus tulevaisuudessa.

Toiseksi voi huomata, että seitsemästä uudesta puheenjohtajasta kolme, nimittäin Postiliiton Esa Vilkuna, Veturimiesten Risto Elonen ja Tulliliiton Ari Mäkinen, nousevat vaativiin tehtäviin suoraan kentältä. Jos kriteereitä hieman löysätään, on tähän joukkoon laskettavissa myös Rautatieläisten Mauri Lundén ja miksei tuore KTV:läinen Tuire Santamäki-Vuorikin.

Heidän valintansa osoittaa, ettei ay-viisaus suinkaan pesi yksin liittojen byroissa. Toivottavasti se kertoo myös siitä, että SAK:lainen liike on palaamassa perusasioihin, lähemmäs jäsentä, kuuntelemaan heitä ja ottamaan heidät paremmin mukaan päätöksentekoon.