Melkein parinkymmenen vuoden urakka SAK:n puheenjohtajana on ensi viikolla ohi. Siitä huolimatta Ihalaisen ajatusmyllystä tulee ehdotuksia ikään kuin evääksi tuleville päättäjille. Palkoista sopimisen valuessa paikallistasolle, tarvittaisiin nyt pelisääntöjä paikalliselle yhteistyölle.

SAK:n puheenjohtajana Lauri Ihalainen on ollut varsinainen tupomies, joka on rakentanut tupoa silloinkin kun muut ovat jo menettäneet uskonsa. Ja niin vain hän on saanut joukot kasaan.

Tupojen kauden päätös osuu kuin symbolisesti Ihalaisen kauden loppuun.

– Tässä eletään murrosta, mihin päädytään, on vaikea ennustaa. Vaikka T-kirjain on pantu pannaan, niin muodossa tai toisessa joudumme tulevaisuudessakin palaamaan tilanteeseen, jossa koordinoidaan ja yhteensovitetaan talous- ja työmarkkinapolitiikkaa. Minusta tästä ei kannattaisi luopua.

– Lisäksi tämä aika edellyttäisi tupoa. Nyt vain siihen ei ole mahdollisuuksia, koska työnantaja nakkasi periaatteellisen linjansa kiinni. Näyttää siltä, että nyt käydään toinen peräkkäinen liittokierros, jota työnantaja koordinoi viimekertaista paremmin. Meidän on pystyttävä vastaamaan tähän.

Toimialakohtaista ja paikallista sopimista

Pidemmällä aikavälillä Ihalainen näkee sopimustoiminnassa kahdenlaisia polkuja. Liittorakenteidenkin muutokset johtavat edunvalvonnan toimialakohtaistumiseen. Toisaalta paikallinen sopiminen lisääntyy.

– Sopimusrakenteet menevät samaan suuntaan liittorakenteiden kanssa. Jos meillä nyt on 220 sopimusta, niin tulevaisuudessa niitä on huomattavasti vähemmän.

Toinen suuntaus on sopimustoiminnan paikallistuminen.

– Mutta ei työnantajan tavoite ole pelkästään luopua tupoista, vaan pohjimmainen tavoite on rapauttaa ja heikentää sopimusten merkitystä palkansaajien turvana. Tähän he pyrkivät valuttamalla valtakunnallisista sopimuksista asioita paikallisesti sovittaviksi ja vähitellen sinne siirtyy myös palkoista sopiminen.

– Yleissitovien tessien merkitystä jäsenten edunvalvonnan kannalta ei saa päästää rapautumaan.

– Irti tuposta on vain ensimmäinen askel eikä kehitys pysähdy tähän. Siksi tarvitaan vahvoja liittokokonaisuuksia, joilla on neuvotteluvoimaa. Mutta näen, että myös paikallista yhteistyötä palkansaajajärjestöjen kesken yli keskusjärjestörajojen on tehostettava.

Pelisäännöt paikalliselle yhteistyölle

– Olen joskus ajatellut ääneen, että me tarvitsisimme palkansaajakeskusjärjestöjen yhteiset pelisäännöt paikalliselle yhteistyölle. Olisi tärkeää, että meillä olisi yhteinen näkemys, miten järjestöt tekevät yhteistyötä ja miten paikallisen sopimisen politiikkaa halutaan edistää niin, että tessien merkitys korostuu. Tässä olisi varmaan sopimisen paikkaa, heittää Ihalainen seuraajalleen.

Yhteisillä pelisäännöillä tehostettaisiin paikallista sopimista ja se toimisi Ihalaisen mukaan hyvänä vastaiskuna työnantajan hajota ja hallitse -politiikalle.

– Työnantajat koordinoivat kuitenkin tehokkaasti ja siksi olisi tärkeää, että työntekijäpuolikin toimisi yhteisrintamassa, Ihalainen korostaa.

Onnistumisia ja epäonnistumisia

Puheenjohtajakautensa onnistumisiin Lauri Ihalainen listaa tupot, muutosturvan ja muut ihmisten turvallisuutta lisäävät päätökset.

– Toinen asia on ehkä yllättävä. SAK:lainen ammattiyhdistysliike oli merkittävä tekijä, kun Suomi asemoi itseään Eurooppaan, EU:hun, rahaliittoon ja laajentumiseen. Tämä on iso juttu, projekti, jota ei ole tarvinnut katua.

– En tiedä yhtään Euroopan maata, jossa kaikkien näiden isojen ratkaisujen alla työmarkkinajärjestöt olisivat kyenneet yhdessä analysoimaan ja arvioimaan ratkaisujen vaikutuksia työmarkkinapolitiikkaan. Näin me yhdessä yritimme arvioida ratkaisujen vaikutuksia.

– Palkkatasa-arvo taas on asia, joka ei ole edennyt siten kuin olisin toivonut. Tämä liike on ajanut palkkatasa-arvoa, mutta rakenteet ja markkinat tahtovat repiä niitä auki. Tilanne on nyt huolestuttava tasa-arvon näkökulmasta. Tässä täytyy tunnustaa, että olen ainakin omiin odotuksiini nähden epäonnistunut, arvioi Ihalainen.

Yhtenäinen liike kannattelee

SAK:laisen ay-liikkeen vahvuus on yhtenäinen arvopohja.

– Meillä on eurooppalaisittain vahva liike. Sen taustalla on paljon näkymätöntä työtä ja sisäistä vaalimista.

– Liikkeen sisäisen yhteistyön vaaliminen on tärkeää. Minusta on joskus tuntunut, että puoli sopimusta on se, että saa omat joukot tavoitteiden taakse. Meillä on yli 20 erilaista tahtoa, joista muodostetaan yhteiset edunvalvonnan linjat. Ennen jakolinja kulki poliittisten ryhmien välillä, mutta nyt painotuserot syntyvät liittojen erilaisesta asemasta ja erilaisista tarpeista. Näiden tarpeiden yhteensovittaminen onkin SAK:lainen taitolaji.

– Laajat ratkaisut vaativat voimakasta yhteistä tahtotilaa. Me emme voi mennä Etelärantaan, jos meillä ei ole oikeasti valtakirjaa neuvotteluihin. Täytyy olla varma taustansa suhteen.

– Isot yhteiset arvot ovat tämän liikkeen voima. On hienoa, että liitot tulevat yhteisiin ratkaisuihin vaikka aina joku asia ei hyödyttäisikään juuri heidän jäsenkuntaansa. On nähty kokonaisuus ja sen merkitys.

Jatkossa Lauri Ihalainen näkee entistä haastavampana SAK:laisen liikkeen yhtenäisyyden vaalimisen. Kuinka pidetään porukka yhtenäisenä erillisissä neuvottelupöydissä hajautettujen neuvottelujen aikana? Siinä haastetta tulevaisuuden ay-liikkeelle ja SAK:lle, jonka Ihalainen näkisi mielellään hyvän koordinaation kohtauspaikkana.

Aino Pietarinen
kuvat Tuulikki Holopainen
video Ilmo Pietarinen