Mitkä ovat tilanteen taustat ja onko asialle tehtävissä jotain, tapainturmeluksen dosentti P. A. Isotippi?

– Historiallisessa katsannossa syitä on monia. Ruotsin vallan aikana kansa oli niin köyhää, ettei sillä ollut millä lahjoa, ja herrat niin vauraita, ettei muutama paleltunut nauris jaksanut kiinnostaa.

Yritystä alamaisten puolelta aikakirjojen mukaan kyllä oli. Esimerkiksi Jämsän käräjiltä vuonna 1547 mainitaan laamannin saamisina viidet lylyt ja kolmet kalhut joista yksi poikki, karhunkoipi, lampaanviulu, ukulele, napakaira, partti vähän pideltyjä piikasia, porkkia ja siansorkkia, kukkosia, kanasia, lehmänpuolikas, hevon takaneljännes, luja köysi jossa valmiiksi laitettu liukusolmu sekä hyvänlainen rekikuorma puutarhanparannetta. Nämä kuitenkin katsottiin normaaliksi virkamiehelle kuuluvaksi vieraanvaraisuudeksi.

Kauppapaikoissa talvehtivia ulkomaalaisia liikemiehiä sanottiin kesteiksi, ja heidän oleskelustaan jäi kieleen käsite kestitys. Puhuttiin myös kestiystävyydestä, johon jo noina aikoina kuului kirkkoveneellinen olutta sekä myös tanssia, laulua ja parran pärinää. Keväisin heillä oli tapana purjehtia pois, kuten kansanrunoudesta tiedetään.

Myöhempi maan tapa perustui sekin kohtuullisuuden periaatteelle. Kuten kirjallisuudesta tiedetään, vähävaraista vainajaa saatteli kirkkomaahan omaisten lisäksi mökin ainoa lehmä, joka sekin jäi sille tielleen papin palkaksi. Pahana tätä ei kuitenkaan pidetty, saihan eläinparka näin paremman kodin.

Venäjän vallan aikana maahamme koetettiin juurruttaa kansainvälisempiä tapoja nimellä natsaju eli "teetä varten". Ei onnistunut, tee ei kotiutunut. Historiallisista syistä olisikin luontevaa korvata teonsana nauttia näissä yhteyksissä teonsanalla nautia. Siis esimerkiksi "olen nautinut vain normaalia kestitystä".

Verbi nauttia muuten on mielenkiintoisella tavalla samaa kantaa kuin englannin kielen sana nautical, jonka voi suomentaa sanalla merenkulullinen, jossa taas yhdistyvät kiinteästi meri ja kulut.

Itsenäisyyden vuosina korruptioharrastus on ollut edelleen laimeaa.

Harvoin kuulee työmaan vastaavasta mestarista, jolta on turha tulla kyselemään kuittausta, jos ei ole sujauttaa kirkasta pulloa hihasta hihaan. Urakoita ei koskaan ole jaeltu pihvi suussa tai saunassa.

Aivan poikkeuksellista on, että oikein pienen kunnan luottamusihminen olisi junaillut oikein ison hankinnan tuttavalleen, jonka kanssa käväisi kerran kioskilla haukkaamassa hampurilaiset.

Tuskin tunnetaankaan sellaista tapausta, että virkamies harkitsisi vastuullisia päätöksiään muiden kustannuksella kolmannen luokan lomakohteissa.

Kukaan journalisti ei juuri koskaan ole saanut erityisalennuksia edes kotimaan lennoille, ei ainakaan sen takia että kirjoittaisi tai jättäisi kirjoittamatta. Ei kukaan muukaan mihinkään muuannekaan.

Suomalaiselle kaikenlainen korruptio todella on vierasta. Kansanedustajatkin joutuivat painiskelemaan rajusti kukin oman omantuntonsa kanssa, ennen kuin kehtasivat säätää lahjomisensa rangaistavaksi teoksi. Joutavanpäiväistä sellaisella on lakia kuormittaa, mitä ei kerta kaikkiaan esiinny. Ei ole esiintynyt. Eikä tule esiintymään.

Muuten keksitään kohta vaatia esimerkiksi, että on vähintäänkin asetuksella kiellettävä pitkäaikainen oleskelu veden alla ilman asianmukaisia happilaitteita.

– Onko siis niin, että kansainvälisesti tarkastellen kohtuullinenkaan korruptio ei Suomeen koskaan kotoudu?

– Pahoin pelkään. Varallisuuttahan jo olisi ja ehkä kulttuurista joustavuutta siellä täällä, mutta viimein tulppa on kyllä tämä meidän suomalaisten helmasynti, tämä meidän vimmainen kateutemme. Ei päästä edes alkuun, kun ihmiset eivät malta odottaa vuoroaan, vaan samat kynnysrahat olisi saatava heti kuin työkaveritkin.