Kyläläiset halusivat muistuttaa johtajaansa paitsi, että tämän valta tuli kyläläisten syvistä riveistä, myös siitä, että johtajan paikka on aina tuulinen tai tulinen. Johtajan tulee muistaa palvella kylää, yhteisöä, joka antaa johtajuudella, vallalle sen valtuudet, mandaatin.

Äskettäinen YK:n kestävän kehityksen huippukokous Johannesburgissa jätti monia kysymyksiä. Kovin vähän sitoumuksia konkreettisista aikatauluista tai tavoiterajoista saavutettiin, vaikka tietoa maailman vesivarojen niukkuudesta, köyhyydestä ja elintason jakautumisesta entistä jyrkemmin rikkaiden ja köyhien maiden välillä oli varmasti rutkasti tarjolla.

Amerikkalaisten takapakit Kioton ympäristösopimukselle aiemmin muistuttivat jälleen kerran, että kaupalliset ja kansalliset intressit yhdistettynä politiikkaan, jossa tulevaisuusskenaariot kestävät ainoastaan seuraavin vaaleihin asti, antavat sangen kehnon pohjan pitkäsuuntaisille ja maailmanlaajuisille ratkaisuille. Oikeudenmukaisuus, joka takaisi globaalin yhteisen hyvän edun tavoittelun, on nykyisellä maailmanjärjestyksellä joltiseenkin utopistinen ajatus.

Edistysaskeleet kulkevatkin usein kriisien kautta. Mukavuuslippulaivajärjestelmä, jota vastaan Kansainvälinen kuljetusalan ammattiliittojen keskusjärjestö ITF on kamppaillut yli 50 vuotta, perustuu löyhään tai käytännössä olemattomaan linkkiin laivan omistajan ja valtion välillä, jonka rekistereihin laiva on merkitty (jonka lipun alla laiva seilaa).

Huolimatta selvistä todisteista, että juuri tämä hämärä omistussuhde mm. auttoi Liberian valtaapitäviä rahoittamaan laivarekisterituloilla naapurimaassa Sierra Leonessa käytävää veristä vihollissotaa, ei paljon häirinnyt USA:n hallitusviranomaisia niin pitkään kun amerikkalaisten öljykuljetukset hoituivat Liberian lipun alla purjehtivilla tankkereilla.

Syyskuun 2001 terroristihyökkäys oli se niitti, joka sai USA:n viranomaiset yhtäkkiä penäämään tietoa laivan omistajista ja vastuullisista henkilöistä liiketoimintojen takana. Mahdollinen terroristihyökkäys USA:n strategisiin meriliikenteen solmukohteisiin ja uhka kansalliselle turvallisuudelle ja hyvinvoinnille johtivat lopulta mukavuuslippujärjestelmän perimmäisten kysymysten äärelle.

Kehitys henkilökohtaisten kriisien kautta johtaa helposti nietzscheläiseen nihilismiin, jossa moraalisilla ratkaisuilla tai vapaan harkintavallan käytöllä ei olisi paljon sijaa.

Ihmisillä, yksittäisillä kyläläisillä on mahdollisuus ja moraalinen vastuu vaikuttaa. Onkin Luojan lykky, että kansalaisjärjestöt pitävät meteliä aiheista, jotka perustuvat keskinäiseen jakamiseen ja ponnisteluihin kestävän ja paremman tulevaisuuden puolesta.

"Global Solidarity", yksi ITF:n iskulauseista, kristillisten pääkirkkokuntien kehotus dialogiin ja keskinäisen yhteyden syventämiseen tai tuhansien muiden kansalaisliikkeiden huudot oikeudenmukaisemman maailman ja tulevaisuuden puolesta toivottavasti muistuttavat vallan kahvassa keikkuvia siitä, mistä se tuli sinne jakkaran alle ilmestyy — edes ainakin sinne seuraaviin vaaleihin saakka!